Angel spit key

Abstract

Taiteellinen opinnäytetyöni esitettiin vuoden 2024 Kuvan Keväässä Taideyliopiston Kuvataideakatemian Majakka-tilassa. Installaatio hämärsi tilan ja teoksen välistä rajaa ja toimi mielen sisäisen tilan vertauskuvana. Teos koostui tilan arkkitehtuuriin sulautuvista elementeistä, kuten savella umpeen vuoratusta ikkunasta, rautaisista hitsatuista kaltereistasta ja lansetti-ikkunaa muistuttavasta savirakennelmasta. Installaatiossa yhdistyivät luonnonmateriaalit, valon läpäisemät esineet ja piilotetut yksityiskohdat, jotka kutsuivat katsojaa tarkastelemaan teosta lähemmin. Tilassa pyörivä videoluuppi merkitsi hahmon läsnäoloa. Kirjallisessa osassa käsittelen teoksen osia, teemoja ja niiden yhteyttä muistiin sekä pohdin kielellisten ja ei-kielellisten elementtien roolia teoksen kokemuksessa. Työni keskeinen lähtökohta on mielensisäinen media – varhaislapsuuteni elokuvat ja videopelit, jotka ovat muovanneet maailmankuvaani ja kietoutuneet osaksi muistiani. Näitä audiovisuaalisia kokemuksia ei voi erottaa todellisista muistoista, vaan ne elävät rinnakkain ja vaikuttavat siihen, miten koen maailman. Puran tätä teemaa Jean Baudrillardin hyperrealismin ja Mark Fisherin hauntologian kautta, jotka auttavat ymmärtämään todellisuuden ja simulaation sekoittumista sekä menneisyyden kuvastojen jatkuvaa läsnäoloa. Peilaan työskentelyäni myös Pierre Huyghen ja Dineo Seshee Bopapen praktiikan kautta. Huyghen teoksissa teos ja todellisuus sulautuvat yhteen, ja sattuma on osa prosessia. Bopapen installaatioissa maa-aineksen luoma aistillinen kerros – tuoksu ja tuntemus – luo voimakkaan immersiivisen kokemuksen. Bopape näkee maa-aineksen ylisukupolvisen muistin kantajana ja menneiden vastarinnan tekojen muistamisen välineenä. Reflektoin työskentelyprosessiani ja pohdin, kuinka teoksen merkitykset muotoutuvat tekemisen aikana. Samalla kyseenalaistan, onko teosten kielellinen avaaminen tarpeellista vai onko kokemus vahvimmillaan ilman sanallista tulkintaa.