Narratiivi ja huilistin tulkinta Franz Schubertin muunnelmista huilulle ja pianolle D. 802

Abstract

Tämä työ käsittelee Franz Schubertin (1797–1828) muunnelmien huilulle ja pianolle D. 802 musiikillista kerrontaa ja sen suhdetta teoksen taustalla olevan liedin kertomukseen. Schubert sävelsi vuonna 1824 johdanto-osan ja seitsemän muunnelmaa teemanaan Die schöne Müllerin -laulusarjansa 18. laulu, ”Trockne Blumen”. Tässä työssä etsin keinoja ottaa huomioon teemana olevan laulun kertomus muunnelmasarjan kahden viimeisen muunnelman tulkinnassa. Etsin erityisesti tapoja sovittaa muunnelmasarjan päättävää riemukasta E-duurimuunnelmaa suhteessa sen teemana olevaan synkkään liediin.

Perehdyn Die schöne Müllerin laulusarjaan ja muunnelmien taustakertomuksena toimivan ”Trockne Blumen” liedin tekstiin ja musiikkiin sekä ”Trockne Blumen” muunnelmia koskevaan kirjallisuuteen. Syvennyn muunnelmasarjan musiikin analyysissani erityisesti kahteen viimeiseen muunnelmaan, niiden karaktereihin ja topoksiin. Vertailen analyysin tuloksia teoksen teemana toimivan liedin kertomukseen hyödyntäen Gilles Fauconnier’n ja Mark Turnerin sulaumien teoriassaan esittelemäänsä käsiteintegraatioverkoston mallia. Käsiteintegraatio eli sulauma on kognitiivinen prosessi, jossa mielen eri syötöstiloista valikoituvat yleisen tilan määrittämät rakenteet sulautuvat uudeksi kokonaisuudeksi.

Muunnelmasarjasta laatimissani käsiteintegraatioverkostoissa rinnastan muunnelmien musiikin ja taustalla olevan liedin kertomuksen vastakohtapareja ja päädyn neljään tulkintaani ohjaavaan sulaumaan. Muunnelmasarjassa osoitan erään jakolinjan kulkevan toisteisten viiden ensimmäisen ja uusia uria eri tavoin avaavan kahden viimeisen muunnelman välissä. Viimeisten muunnelmien karakterit osoittautuvat monikerroksisiksi, konflikteja sisältäviksi ja keskenään ristiriitaisiksi.

Tämä työ toimii esimerkkinä käsiteintegraatioverkostojen soveltamisesta tulkinnan valmistamiseen romantiikan ajan ohjelmamusiikkia edustavista teoksista.