Kestävän liikkeen harjoittelua : tanssipedagogisia työkaluja ja näkökulmia kestävämpään aktivismiin

Abstract

Tutkin opinnäytetyössäni helsinkiläisen opiskelijalähtöisen Palestiina-aktivismin kehittämistä kestävämmäksi tanssipedagogisin keinoin. Työni perustana ovat omat kokemukseni aktivismista ja niiden pohjalta muotoutunut ajatus siitä, että kehollisuuden huomiointi ja pedagoginen ajattelu voisivat tukea aktivistien jaksamista ja aktivismin jatkumista. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten kehollisuutta voi huomioida paremmin opiskelijoiden Palestiina-aktivismissa? 2. Millaisia vaikutuksia kehollisuuden huomioinnilla on aktivistien toimintaan?

Kyseessä on toimintatutkimus, jossa ”taistelevan tutkimuksen” hengessä suhtaudun tutkimukseen yhteiskunnallisesti osallistuvana ja osallistavana käytäntönä. Aineistooni kuuluu 17 tapahtumaa vuoden 2025 ajalta, joissa olen toiminut tanssipedagogina aktivismissa sekä kahdeksan osallistujien haastattelua. Olen ohjannut kehollisia harjoitteita, joiden tarkoituksena on ollut valmistaa toimintaan, pitää kehoa mukana toiminnan aikana tai palauttaa siitä, kolmessa eri yhteydessä: Uniarts Students for Palestine -ryhmän kokouksissa, Flash Demo Praktiikka -mielenosoitustyöpajoissa sekä koollekutsumani Dreaming Embodied Activism –tutkimusryhmän tapaamisissa. Teoreettisesti jatkan kriittisen, feministisen ja utooppisen pedagogiikan perinteitä painottaessani kehollisen tiedon ja läsnäolon merkitystä aktivistien toiminnassa ja pedagogiikan keskeistä roolia yhteiskunnallisessa muutoksessa. Koska kehollisuuden huomiointi ei ole tutkimassani aktivismisissa vielä normi, sovellan työssäni kolmea eri mielikuvituksen merkitystä yhteiskunnalliselle muutokselle korostavaa näkökulmaa: radikaalia mielikuvitusta, utooppista pedagogiikkaa ja dekoloniaalista unelmointia.

Tutkimuksessani ilmennyt keskeinen haaste on kokemus siitä, ettei kehollisuudelle löydy aikaa aktivismin kiireisessä ja voimakkaan tavoitekeskeisessä arjessa. Väitän, että ajan tekeminen kehollisuudelle on kuitenkin Palestiina-aktivismin pitkäjänteisen jatkumisen kannalta arvokasta, sillä aineistoni perusteella tietoinen kehollisuus vaikuttaa myönteisesti aktivistien yhdenkuuluvuudentunteeseen, motivaatioon ja turvallisuudentunteeseen. Nämä puolestaan syventävät aktivistien sitoutumista liikkeeseen. Ajan tekemisen helpottamiseksi ehdotan neljää käytännön työkalua: kehollisten harjoitteiden pitämistä kestoltaan lyhyinä, kehollisten käytäntöjen rutinoimista toiston kautta, kehollisuuden tutkimista ja kehittämistä aktivismin arkitoiminnasta erillisissä unelmointiin kannustavissa tiloissa sekä huomion suuntaamista siihen, että kehollisuus on jo täällä.