Kivat leikkikaverit – ryhmätyön haasteet näyttelijän silmin

Abstract

Taiteellinen osio ei ole Teatterikorkeakoulun tuotantoa (tekijänoikeuksista on sovittu) Taiteellisesta osiosta ei ole tallennetta Opinnäytetyössäni Kivat leikkikaverit – ryhmätyön haasteet näyttelijän silmin tarkastelen näyttelijäntyöhön olennaisesti kuuluvaa ryhmätyöskentelyä ja sen haasteita. Näyttelijänä olen työskennellyt monissa työryhmissä, joissa olen kohdannut erimielisyyksiä, joiden käsittely on vaatinut aikaa. Pohdin työssäni, millainen ryhmän jäsen olen, kuinka ryhmä vaikuttaa taiteelliseen työskentelyyni ja mitä olen oppinut haastavista ryhmäprosesseista. Johdannossa pohjustan työtäni kertomalla kokemuksistani ulkomailla suorittamistani kandiopinnoista. Opinnot olivat minulle monessa suhteessa vaikeat, ja ne toimivat ensisijaisena innoittajana tämän aiheen tarkastelulle, erityisesti ryhmän johtamisen näkökulmasta. Toisessa luvussa käsittelen ryhmänormeja ja sääntöjä, ryhmärooleja sekä ryhmän muodostumisen vaiheita. Näitä ryhmään liittyviä ilmiöitä tarkastelen erään haastavan taiteellisen ryhmäprosessin kautta. Kolmannessa luvussa tarkastelen henkilökohtaisemmalla otteella näyttelijänä kokemiani tunteita ryhmässä. Olen rajannut tarkasteluni iloon, epävarmuuteen ja kateuteen. Neljännessä luvussa analysoiden suhdettani auktoriteetteihin ja vahvoihin johtajiin. Pohdin suhdetta ohjaajaan näyttelijänä työskennellessäni ja avaan näkemyksiäni vahvan johtajan ominaisuuksista. Viidennessä luvussa käyn ensin läpi erästä kandiopintojeni aikaista taiteellista prosessia, jossa ryhmän ulkopuolelta tulleen ohjaajan ja kandiluokkamme välille syntyi konflikti. Tarkastelen ryhmämme yritystä ratkaista tilanne ja analysoin, mitä konflikti meille lopulta opetti. Pohdin, mistä syistä pystyimme kuitenkin viemään prosessin loppuun. Lisäksi käyn läpi mitä ratkeamaton riitatilanne on opettanut minulle itsestäni ja miten se vaikuttaa taiteelliseen työskentelyyni. Kuudennessa luvussa avaan turvallisemman ja urheamman tilan käsitteitä ja niiden eroa. Tarkastelen myös omaa suhdettani ryhmän jäsenenä urheampaan tilaan hyödyntäen Rosa Meriläisen kolumnia Luodaan yhdessä turvallisempi tila (2024). Lopuksi reflektoin omaa suhdettani ryhmätyöhön ja pohdin, mitä opinnäytteeni myötä olen ymmärtänyt ryhmän merkityksestä näyttelijäntyössä. Päätelmänäni on, että ryhmätyön sujuvuus vaatii sekä rohkeutta puhua avoimesti että halua kohdata kritiikkiä, mutta myös ymmärrystä ja armollisuutta toisia kohtaan. Pienetkin väärinymmärrykset voivat helposti paisua konflikteiksi puhumattomuuden takia. Näyttelijälle ryhmä on kaikki kaikessa, ja sen hyvinvointi on jokaisen jäsenen vastuulla.