Tunteeni : häpeä, halu ja rakkaus esitysprosessissa
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Tunteeni: Häpeä, halu ja rakkaus esitysprosessissa tarkastelee tunteita suhteessa esitysten tekemisen sosiaalisiin ja taiteellisiin prosesseihin. Opinnäytteessä keskitytään kolmeen kirjoittajalle olennaisimmin pintaan nousevaan tunteeseen; häpeään, haluun ja rakkauteen. Teksti perustuu näiden tunteiden reflektointiin ja teoreettiseen tutkimiseen. Kontekstina toimii kirjoittajan kokemukset sosiaalisista ja taiteellisista prosesseista, joita näyttämöesityksen valmistumiseen vaaditaan. Tarkastelu rajautuu aloittelevan taiteellisen suunnittelijan tai esitystaiteen tekijän näkökulmaan.
Opinnäyte kysyy, kuinka kyseiset tunteet ovat motivoineet tekemään esityksiä ja kuinka ne ovat orientoineet kokijaansa esitysprosessien aikana ja väleissä. Kirjoittaja jahtaa näiden tunteiden merkitystä ja hänen tekstinsä kumpuaa halusta olla vilpitön ja tunteellinen, ja toisaalta tarpeesta tunnustaa tunteiden rooli sosiaalisina sidosaineina ja työkaluina. Opinnäyte toimii myös kirjoittajan alustana reflektoida, millainen henkilökohtainen suhde hänellä on esitysten tekemiseen ja esitystaiteeseen mediumina.
Opinnäytteen ensimmäisessä pääluvussa esitellään Sara Ahmedin näkemyksiä tämän kirjan The Cultural Politics of Emotion pohjalta. Tämä valottaa näkemystä tunteista sosiaalisina ja kulttuurisina ilmiöinä, jotka liikkuvat, muovautuvat ja vaikuttavat kehojen ja ryhmien välillä. Tämän mukaan tunteet luovat tilallisia ja sosiaalisia etäisyyksiä ja orientaatioita.
Toinen pääluku keskittyy häpeään avaten sekä kirjoittajan omia kokemuksia, että teoreettisempia näkökulmia häpeään mahdollisesti estävänä, mutta myös produktiivisena tunteena. Seuraavassa pääluvussa käsitellään halua sekä sen kritiikin, että potentiaalin ja vitaliteetin näkökulmista. Kolmas pääluku tarkastelee rakkautta apunaan Luce Irigarayn ja Jan Verwoertin kirjoitukset. Reflektio-osuuksissa rakastuminen rinnastuu esitysprosesseihin ja niiden alkuihin, kun taas rakastamiseen haetaan vastuullista, kunnioittavaa ja toiminnallista suhtautumistapaa.
Viimeinen pääluku esittelee opinnäytteen taiteellisen osuuden työprosessia ja linkittää kevyesti sen aikana koetut tuntemukset ja muistijäljet kirjallisen osuuden avaamiin havaintoihin häpeästä, halusta ja rakkaudesta. Lopuksi tarkastellaan opinnäytteestä nousseita havaintoja ja kirjoitusprosessin hedelmiä suhteessa tämänhetkisiin tuntemuksiin ja opinnäytteen kirjoittajaan esitystentekijänä.