Palkeen kieli : vaihtoäänisen haitarin paljerytmiikka sävellystyössä

Abstract

This written work is a part of my artistic doctoral degree at the Sibelius Academy. The subject of my artistic research was the process of composing new music on the bisonoric accordion. In this written work, I examine the music that I composed from the viewpoint of instrumentality.

The artistic component of my doctoral degree included solo concerts Hauras (2008), Äänikertoja (2009) and Pirunkeuhko (2009), music to the play Mies Maailman Huipulla – Peer Gynt (Seinäjoki City Theatre 2013), as well as solo albums Breathbox (SibaRecords 2010) and Meluta (Rockadillo Records 2014).

The aim of my artistic research was to utilise the accordion's instrument-specific qualities, especially the bisonoric operating principle, in my composition work. The central focus of the research was my new, three-row bisonoric accordion which I purchased specifically for my doctoral studies, and for which I devised my own keyboard layout. With this instrument, I developed new bellows techniques, which were based on a rhythmic way of using the bellows. I have named these playing techniques "bellows rhythmics".

From the material I had composed, I selected works which were based on bellows rhythmics. This written work introduces these compositions and their birth, structure and playing techniques through videos and notations illustrating bellows rhythmics. All of the materials I composed during my doctoral studies are available for viewing and listening through the attached sound and video files.

My artistic research has enabled me to devise new playing techniques and to develop my own musical language and my means of expression. An essential part of this process was to keep improving the aspects of sound technology related to the instrument. The accordion has been a popular dance music instrument throughout the times. This perspective led me to one of the aims of my artistic process: to endeavour to bring the accordion closer to today's dance music and to unearth ways of accordion expression that can produce the kind of strength of sound that appeals to the listening habits of modern popular music audiences.

Reflecting my artistic work from the viewpoint of instrumentality provided new perspectives into my composition work and helped me to discover the central aspect of my playing style, bellows rhythmics, which has gradually formed the basis for my composition work.

Tämä kirjallinen työ on osa musiikin tohtorintutkintoani Sibelius-Akatemiassa. Taiteellisen työni aiheena oli uuden musiikin säveltäminen vaihtoäänisellä haitarilla. Kirjallisessa työssä tarkastelen säveltämääni musiikkia soittimellisuuden näkökulmasta.

Tohtorintutkintoni taiteellisen kokonaisuuden muodostivat soolokonsertit Hauras (2008), Äänikertoja (2009) ja Pirunkeuhko (2009), musiikki teatteriteoksessa Mies Maailman Huipulla – Peer Gynt (Seinäjoen Kaupunginteatteri 2013) sekä sooloalbumit Breathbox (SibaRecords 2010) ja Meluta (Rockadillo Records 2014).

Taiteellisessa työssä päämääränäni oli haitarin soittimellisten erityispiirteiden, eritoten vaihtoäänisen toimintaperiaatteen, hyödyntäminen sävellystyössä. Keskeisenä tutkimuskohteena oli jatko-opintoja varten hankkimani uusi kolmirivinen vaihtoääninen haitari, johon suunnittelin oman näppäinjärjestelmän. Kehitin soittimen avulla uusia paljetekniikoita, jotka perustuivat rytmiseen palkeen käsittelyyn. Näille soittotekniikoille olen antanut yhteisen nimikkeen paljerytmiikka.

Valikoin säveltämästäni materiaalista paljerytmiikkaan perustuvia teoksia, joiden syntyä, rakennetta ja soittotekniikoita esittelen tässä kirjallisessa työssä videoiden sekä paljerytmiikkaa havainnollistavien nuotinnosten avulla. Jatko-opintojen aikana säveltämäni materiaali on kokonaisuudessaan kuunneltavissa ja katsottavissa työhön liitetyistä ääni- ja videotiedostoista.

Taiteellinen tutkimus on omalla kohdallani tarkoittanut uusien soittotekniikoiden sekä oman sävelkielen ja ilmaisukeinojen kehittämistä, johon liittyi oleellisena osana soittimen äänentoistotekninen kehitystyö. Haitari on ollut monessa ajassa suosittu tanssimusiikin soitin. Tästä näkökulmasta nousi esiin yksi taiteellisen prosessini tavoite, jossa haitari on pyrittävä tuomaan lähemmäksi nykyistä tanssimusiikkia ja soittimesta on kaivettava ilmaisullisesti esiin nykyisiin populaarimusiikin kuuntelutottumuksiin vetoavaa soinnillista voimaa.

Taiteellisen työni reflektointi soittimellisuuden näkökulmasta toi uusia näkökulmia säveltämiseen ja auttoi minua löytämään soittotyylini keskeisen piirteen, paljerytmiikan, josta on muodostunut samalla sävellystyöni perusta.