Suolaa haavoihin – Näyttelijä etsii haavoittuvuuttaan

Abstract

Opinnäytteeni käsittelee haavoittuvuutta näyttelijän näkökulmasta. Johdannossa esittelen miten päädyin aiheen äärelle. Tarjoan alussa mahdollisia määritelmiä haavoittuvuudelle. Avaan, miten se on ilmennyt taiteessani sekä miten oma taustani on vaikeuttanut minun kykyäni olla haavoittuvainen. Pohdin myös, miten haavoittuvuus näkyy näyttämöllä ja sen vaatimuksen ristiriitaisuutta näyttelijäntaiteen ammatissa. Käsittelen kappaleessa 3. Chekhov-tekniikan oppituntien merkitystä minulle ja kuinka se on auttanut minua pyrkimyksissäni olla haavoittuvainen. Kuvaan, miten oppituntien rauhallinen ilmapiiri on auttanut minua haavoittuvuuden tutkimisessa sekä avaan hieman minulle keskeistä elämänvoiman käsitettä. Paneudun etenkin kauneuden valtakunta- sekä henkilökohtainen manifesti -harjoitteisiin, jotka olivat molemmat käänteentekeviä kokemuksia minulle aiheeni saralla. Kappaleessa 4. kerron negatiivisesta minäkuvastani, sen vaikutuksesta näyttelemiseeni ja miten olen yrittänyt sitä työstää. Tarkastelen epämiellyttävää kokemusta kameran edessä oppitunnilla ja avaan, kuinka negatiivinen kokemus ulkonäöstäni vaikutti siinä hetkessä näyttelijäntyöhöni ja miten tilanne lopulta purkautui, kun myönsin pahan oloni ääneen. Jatkan siitä toiseen kameratilanteeseen, missä pyrin kohtaamaan jännittävän tilanteen lähestymällä sitä toisenlaisella energialla ja ottamalla tilan haltuuni. Kärsimyksen ihannoimisesta kappaleessa käsittelen suhdettani taiteilijoiden kärsimyksen ihannoimiseen ja miksi kärsimystä ei mielestäni pitäisi ihannoida. Kappaleen lopussa erittelen, kuinka ulkopuolisuuden kokemukseni on vaikuttanut näyttelijäntyöhöni ryhmätyöskentelytilanteissa ja miten olen yrittänyt kääntää negatiivisen näkökulmani positiiviseksi. Vertaan vielä ulkopuolisuuden kokemustani narriuteen. Kappaleessa 5. avaan katsojakokemukseni esityksestä, jossa esiintyjä oli mielestäni haavoittuvainen. Pohdin esityksen kontekstin vaikutusta haavoittuvuuteen ja pyrin erittelemään, millä tavoin haavoittuvuus ilmeni esiintyjässä. Kuvailen kuinka esityksen aihepiiri ja tematiikka koskettivat minua. Päättelen lopuksi, että esiintyjän haavoittuvuus kosketti minua esityksessä ja salli minunkin olla haavoittuvainen katsojana. Kappaleessa 6. syvennyn työtilanteeseen, jossa kamppailin oman haavoittuvuuteni kanssa. Kuvailen tarkasti, miten näytelmän lukuharjoitus herättää minussa vahvoja tunteita, kuinka kipuilen ajatusteni sekä tunteiden kanssa ja lopulta uskaltaudun avautumaan siitä ohjaajalle. Väitän tässä kappaleessa, että haavoittuvuuden ja avoimuuden kautta työskentelen näyttelijänä paremmin. Viimeisessä kappaleessa teen johtopäätelmän, että tutkimalla haavoittuvuuttani olen löytänyt, mitkä asiat ovat minulle taiteessani merkityksellisiä, ja että syleilemällä haavoittuvuuttani tunnen itseni paremmin ja voin näyttelijänä paremmin. Lopuksi kerron, minkä vuoksi näytteleminen ja taide on minusta tärkeää.