Näkökulmia päihdekulttuuriin musiikkialalla : Helsinkiläisten Pop- & jazzmuusikoiden näkökulmia musiikkialan sisäiseen päihdekulttuuriin ja asenteisiin

Abstract

Helmi Männistön (2025) kandidaatin tutkielma tarkastelee musiikkialan sisäistä päihdekulttuuria ja asenteita keskittyen erityisesti helsinkiläisiin pop- ja jazzmuusikoihin sekä alan opiskelijoihin. Tutkielman tavoitteena on esittää näkökulmia siihen, miten päihdekulttuuriin ja siihen liittyvät sosiaaliset paineet sekä päihteettömyyden trendit ilmenevät nykyhetken muusikon elämässä. Työ on toteutettu laadullisin menetelmin hyödyntämällä kolmea teemahaastattelua sekä kirjallisuuskatsausta, joka luo historiallisen ja kansainvälisen kontekstin aiheen ymmärtämiseksi.

Tutkielman mukaan musiikkialaan liitetään vahva stereotypia runsaasta päihteidenkäytöstä, jonka juuret ulottuvat romantiikan ajan neromyyttiin ja populaarimusiikin eri genrejen, kuten jazzin, rockin ja punkin, historiaan. Vaikka populaarikulttuurilla on katsottu olevan rooli päihdekulttuurin normalisoinnissa, Männistö esittää, että musiikki pikemminkin peilaa ympäröivää yhteiskuntaa. Suomalaisessa kontekstissa alkoholi on edelleen yleisimmin käytetty päihde, ja se on kuulunut perinteisesti keikka- ja karonkkakulttuuriin. Haastatteluaineisto kuitenkin osoittaa, että nykyään muusikoiden alkoholinkäyttö on muuttumassa tietoisemmaksi ja maltillisemmaksi. Käytön vähentämisen taustalla vaikuttavat muun muassa terveyssyyt, elämäntilanteiden muutokset sekä alkoholin nouseva hinta.

Haastatteluissa nousi vahvasti esiin päihteettömyyden yleistyminen ja asenteiden muutos vastuullisempaan suuntaan. Ryhmäpaine päihteiden käyttöön koettiin vähäiseksi, ja kieltäytymistä pidetään sosiaalisesti hyväksyttävänä. Vaikka päihteitä saatetaan toisinaan käyttää, runsasta käyttöä työtilanteissa pidetään haastateltavien mukaan harvinaisena ja mahdollisesti epäammattimaisena, mikäli se haittaa työyhteisön toimintaa.

Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että helsinkiläisten pop- ja jazzmuusikoiden päihdekulttuuri muistuttaa pitkälti yleistä suomalaista päihdekulttuuria. Alalla on nähtävissä pyrkimys siihen, ettei päihteiden käyttö olisi enää keskeinen osa muusikon ammatti-identiteettiä, vaikka historialliset ennakkokäsitykset elävätkin edelleen vahvoina. Työ korostaa, että nykyhetken todellisuus muusikoiden arjessa on vastuullisempaa ja muiden yksilöllisiä valintoja kunnioittavaa.