Lavastus esiintyvänä olosuhteena : The enchanted girl of code 24 -vesilavastus

Abstract

Tämä taiteen maisterin kirjallinen opinnäyte käsittelee lavastusta sisällöllisenä ja merkityksiä sisältävänä esiintyvänä olosuhteena. Aihetta käsitellään tekstissä teatterin kontekstissa, näytelmätekstilähtöisestä esityksentekonäkökulmasta, jossa visuaalisuus toimii merkittävänä osana ohjaustulkintaa. Olosuhdemaisen lavastuksen käsittelyssä keskitytään tilan suunnittelullisiin, toiminnallisiin ja käytännön sanelemiin seikkoihin. Tutkimuskysymyksinä on, minkälaista tekemisen tapaa työryhmältä tämän tyyppinen lavastus toteutuakseen tarvitsee, sekä miten lavastusta voisi ajatella vastanäyttelijänä ja kuinka luoda esiintymistapaa sen kanssa. Havainnoinnin kohteena on myös, miten itse haluaisin lavastuksen, ja erityisesti olosuhdemaisen, esiintyvän lavastuksen parissa työskennellä.

Kirjallisen opinnäytteeni aihe linkittyy opinnäytteeni taiteelliseen osaan. Opinnäytteen taiteellinen osa oli lavastussuunnittelu Kharissa Newbill-Adamesin ohjaamaan The Enchanted Girl of Code 24 -esitykseen, jonka ensi-ilta oli Teatterikorkeakoulun Studio 1:ssä 6.2.2026. Lavastus sisälsi suuren vesialtaan, joka oli esiintyjille konkreettinen lavastusolosuhde, jonka kanssa toimia esityksessä. Reflektioluvussa esityksen syntyprosessia tarkastellaan keskittyen erityisesti lavastuksen suunnitteluun ja toteutusprosessiin käytännön näkökulmasta.

Tekstin lomassa esittelen esimerkkikuvia siitä, miten olosuhdemainen lavastus voitaisiin ymmärtää. Havainnollistajina olosuhdemaisesta lavastamisesta toimivat saksalaisten lavastajien Bettina Pommerin ja Katrin Brackin, sekä suomalaisen Milja Ahon lavastukset. Esimerkit on koottu draamallisista esityksistä, joissa on olosuhdemaiseksi määritelty lavastus. Läpi kirjallisen opinnäytetyön mukana kulkevat myös valokuvaaja Roosa Oksaharjun opinnäytteeni taiteellisesta osasta ottamat valokuvat, jotka toimivat niin ikään yhtenä esimerkkinä lavastusolosuhteesta.

Tärkeänä lähteenä kirjallisessa opinnäytetyössä toimii tutkija Birgit E. Wiensin toimittama Contemporary Scenography – Practices and Aesthetics in German Theatre, Arts and Design -tekstikokoelma (2019). Käyn tekstissä keskustelua myös lavastaja ja pukusuunnittelija Reija Hirvikosken, teatteritaiteen professori Pauliina Hulkon sekä ohjaaja ja Teatterikorkeakoulun ohjauksen koulutusohjelman professori Saana Lavasteen julkaisujen kanssa.

Kirjoittaessani tulin siihen tulokseen, että olosuhdemainen, esiintyjäksi luettava lavastus on esityksen kannalta iso valinta, joka vaatii kaikilta työryhmän jäseniltä sitoutumista valittuun estetiikkaan. Olosuhdemainen lavastus liittyy myös hyvin olennaisesti näyttelijäntyöhön. Tarpeellista olisikin saavuttaa työryhmänä jonkinlainen kokonaisvaltainen yhteissointi sekä luonnollinen, oma logiikka navigoida tässä erityisessä olosuhteessa. Opinnäytteen kirjoittamisprosessissa nousikin erittäin relevantteina aiheina keskustelu ja yhteistyön tärkeys, jotka ovat tietysti tärkeässä osassa ihan jokaisessa työryhmänä tehtävässä prosessissa, mutta esityksen kannalta isoja valintoja tehdessä ne korostuvat. Toinen merkittävä huomio, joka olosuhdemaisen lavastuksen synnyttämiseen liittyy, oli aika. Opinnäytteessä tullaan päätelmään, että olosuhdemaiseen lavastukseen, joka saattaa olla teknisesti vaativampi toteuttaa, tarvitaan kauttaaltaan enemmän aikaa, jotta siitä saadaan käytännöllisesti ja sisällöllisesti toimiva ratkaisu.