Suunnaton näyttelijä

Abstract

Käsittelen työssäni tahdonsuunnan merkitystä näyttelijäntyössäni. Tarkastelen sen kautta tunneherkkyyden ja päämäärättömyyden kokemuksia sekä kandi- että maisterivaiheessa käytyjen kurssien kontekstissa että suhteessa taiteelliseen opinnäytetyöhöni (Kolme Sisarta). Tulen pohtimaan tahdonsuunnan merkitystä myös roolihahmon rakentamisessa. Puhun energian suuntaamisesta ja pyrin vastaamaan kysymykseen: ”miten tahdonsuunta toimii räjähtävän ilmaisun kanavoijana ja kirkastajana näyttelijäntyössäni?” Avaan, mitkä tekniikat ja työskentelytavat ovat auttaneet minua hahmottamaan tahdonsuuntaa. Pohdin myös, minkälaisissa eri muodoissa tahdonsuunta voi näyttelijäntyössä ilmetä.

Aluksi avaan, mitä työni otsikko pitää sisällään. Otsikko ”Suunnaton näyttelijä” on sanaleikki, joka viittaa kahteen erilaiseen tilanteeseen: tilanteeseen, jossa koen näytteleväni ilman tahdonsuuntaa ja vastaavasti tilanteen, jossa tahdonsuunta on selkeä ja koen olevani suunnaton, (hyvä) näyttelijä. Pyrin määrittelemään tahdonsuunnan käsitteen ja pohdin, miten draamallista materiaalia opetetaan lähestymään Teatterikorkeakoulussa. Avaan Konstantin Stanislavskin fyysisten toimintojen metodia ja Chekhov-tekniikkaa, joiden avulla olen pystynyt hahmottamaan tahdonsuuntaa näyttelijäntyössäni. Kerron Stanislavskin ja Mihail Tšehovin historiasta Moskovan taiteellisessa teatterissa pohjustaakseni tekniikoiden syntyperää. Kerron myös, mitä näyttelijäntyöllisiä apukeinoja olen saanut näistä tekniikoista omaan praktiikkaani.

Käytän Stanislavskin fyysisten toimintojen menetelmää havainnollistaakseni taiteellisen opinnäytetyön harjoitusprosessia. Kerron, miten Chekhov-tekniikka on tukenut näyttelijäntyötäni ja auttanut hetkissä, kun olen kokenut näyttelijänä olevani hädässä. Avaan, mitä suunnattomuus minulle tarkoittaa ja puhun siihen liittyvästä räjähtävästä energiasta, jonka tunnistan näyttelijäntyöllisessä ilmaisussani. Lopulta puhun näyttelijästä ja tunteista, ja kaivan esiin Denis Diderot’n provosoivan väitteen näyttelijöistä ja tunneherkkyydestä. Pohdin, miten käsittelen omaa tunneherkkyyttäni näyttelijänä. Pohdin, tunteiden ja tahdonsuunnan yhteyttä.

Lopuksi valotan taiteellisen opinnäytetyön harjoitusprosessia ja avaan työskentelyä Anton Tšehovin tekstin parissa ja kerron, miten pyrin rakentamaan kokonaisen roolihenkilön. Kuudennessa luvussa pyrin punomaan työni loppuun ja jätän samalla hyvästit opiskeluajalle Teatterikorkeakoulussa.