Itseni puolella : rehellisyys näyttelijäntyön ytimenä

Abstract

Ronja Orastan kirjallinen opinnäytetyö tarkastelee rehellisyyttä ja autenttisuutta näyttelijäntyön ytimenä. Työn tavoitteena on löytää rehellisen ilmaisun kautta nautinto näyttelemiseen sekä aito yhteys omiin aistimuksiin, vastanäyttelijään ja yleisöön. Orasta ajattelee, että näyttelijä ei teeskentele, vaan yhdistää omia kokemuksiaan roolihenkilön maailmaan, jolloin rehellisyys syntyy sisäisen kokemuksen ja ilmaisun yhteydestä.

Rehellisyys tarkoittaa Orastalle läsnäoloa sekä omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamista ja ilmaisemista myötätuntoisesti. Sen vastaparina hän tarkastelee väistämistä – suojamekanismia, joka voi ilmetä esimerkiksi ei-läsnäolona, impulssien pelkona ja maneereina. Orastan mukaan menneisyyden kokemukset voivat vaikeuttaa rehellisyyttä, mutta toimia myös näyttelijäntyön voimavarana. Orasta ajattelee, että fiktiossa roolihahmon antama suoja ei poista sitä, että käsittelemme jatkuvasti vaikeita aiheita, jotka voivat aiheuttaa kontaktin ja teoksen ytimen väistämistä. Opinnäytetyössä Orasta pohtii, miten näyttelijä voi saavuttaa kontaktin toiseen olemalla tietoinen väistämisen dynamiikoista. Hän tutkii toimintaan ja kontaktiin perustuvia työskentelytapoja sekä roolihenkilön tahdon merkitystä. Opinnäyte sivuaa erilaisia näyttelijäntyön tekniikoita ja kirjallisuutta (kuten Meisner, Stanislavski, Mamet), jotka Orastan kokemuksen mukaan helpottavat rehellistä ilmaisua näyttelijäntyössä. Rehellinen ilmaisu edellyttää myös kykyä luopua kontrollista. Orasta rohkaisee näyttelijöitä ottamaan vastuun omista tunteistaan ja ilmaisemaan tarpeitaan suoraan, jotta ne eivät kasaannu rehellisen työn tielle. Hengitys toimii Orastalle keskeisenä työkaluna läsnäoloon ja itsesäätelyyn. Tietoinen hengitys vapauttaa kehoa ja tunteita sekä mahdollistaa aidot impulssit. Roolihenkilön tarpeiden ilmaiseminen puolestaan vapauttaa näyttelijän näyttämöllä ja mahdollistaa todellisen kokemisen yhteydessä toiseen.

”Rehellisyys voi tuntua vaikealta, koska totuuden kertoessani tai sitä seuraamalla joudun usein työskentelemään häpeän kanssa. Kokemus rehellisestä kontaktista inspiroi minua näyttelemään. Tutkin rehellisyyttä, koska minulle on vaikea riittää itselleni sellaisena kuin olen. Rehellisyyden harjoitteleminen näyttelijäntyössä auttaa minua olemaan itseni puolella.”