Mä en oo ihan varma tästä : Hallitsematon epävarmuus osana näyttelijäntaiteen opintoja

Abstract

Opinnäytetyössäni käsittelen epävarmuutta ja sen vaikutusta näyttelijäntaiteen opintoihini. Pohdin, mistä epävarmuuteni johtuu, millaisina asioina se näkyy näyttelijäntyössäni ja kuinka olen oppinut työskentelemään sen kanssa ja siitä huolimatta. Kirjoitan havainnoistani erilaisten esimerkkien kautta. Opinnäytetyöni luvut jakautuvat erilaisten taiteellisten produktioiden ja Teatterikorkeakoulussa käymieni kurssien mukaan.

Aloitan työni avaamalla epävarmuuden käsitettä ja sitä, mitä se minulle näyttelijäntyön kontekstissa tarkoittaa. Yleensä koen epävarmuutta hetkissä, jolloin en tiedä mitä näyttelen, miten näyttelen tai miten ulkoinen katse vastaanottaa näyttelijäntyöni. Mainitsen myös syitä epävarmuuteni taustalla. Kirjoitan pelosta epäonnistua sekä kaiken taustalla vaanivasta hylätyksi tulemisen pelosta. Lisäksi kuvailen sitä, miltä epävarmuuden aiheuttamat olotilat tuntuvat kehossani.

Kolmannessa luvussa kirjoitan kokemuksistani näyttelijäntaiteen maisterivaiheessa käymältäni improvisaatiokurssilta. Avaan lyhyesti improvisaation periaatteita ja kurssilla harjoittelemiamme asioita. Syvemmin käsittelen epävarmuuteni aiheuttamia lukkotiloja, kontrollin tarvetta, epäonnistumisen pelkoa ja keskeneräisyyden sietämättömyyttä. Kirjoitan siitä, kuinka sinnikkään harjoittelun ja toiston myötä aloin päästä eroon epävarmuudestani ja sitä kautta sietämään myös keskeneräisyyttä. Lisäksi kirjoitan fokuksen siirtämisestä itsestä toiseen, sekä kurssilla kokemistani vapauden ja onnistumisen hetkistä.

Neljännessä luvussa kirjoitan epävarmuuden hetkistä Miller Voice Method -kurssilla. Kurssin pääpaino oli hengitys- ja äänenkäyttötekniikoissa sekä niiden vaikutuksissa näyttelijäntyöhön. Kirjoitan tarpeestani tehdä vaikutus muihin ja olla mahdollisimman hyvä – onnistua. Käytännön esimerkkien avulla kuvaan, mitä ruumiissani tapahtuu epävarmuuden aiheuttaman hädän hetkellä. Tulen tulokseen, että minulle näyttelijänä toimii muutama yksinkertainen ohje, johon keskittyä kerralla.

Viidennessä luvussa käännän katseeni koulusta ammattikentälle. Avaan epävarmuuden kokemuksiani ensimmäistä pitkää elokuvaani, Levotonta Tuhkimoa kuvatessa. Kirjoitan itsetietoisuudesta ja sen aiheuttamasta kontrollista, josta kuitenkin koin aika-ajoin vapautuneeni. Pohdin, mitkä asiat minua auttoivat ja mitkä toisaalta aiheuttivat itsetietoisen olon. Lopuksi kirjoitan ulkonäköön liittyvistä epävarmuuksistani elokuvaa kuvatessa. Peilaan kokemuksiani toisten näyttelijöiden ja alan ihmisten ajatuksiin aiheesta.

Kuudennessa luvussa käsittelen Teatterikorkeakouluopintoni päättävää taiteellista produktiota, Sinistä unta. Kirjoitan siitä, kuinka harjoituskaudella en kokenut juuri lainkaan itseäni rajoittavaa epävarmuutta. Mainitsen syiksi muun muassa luottamuksellisen ja turvallisen työympäristön, harjoittelemisen sekä hauskanpidon.

Lopuksi nivon ajatuksiani yhteen ja kirjoitan muun muassa epävarmuuden sietämiseen auttavasta itseluottamuksesta.