Hetken, tekniikan ja pyhän hengityksen nimeen

Abstract

Kirjallisessa opinnäytteessäni tutkin ja pohdin sitä, milloin ja miksi näyttelijäntyössä tarvitsee tekniikoita, joita Teatterikorkeakoulussa saamme opiskella. Kokemuksen myötä minulle on tullut selväksi, että meissä on lähtökohtaisesti jo kaikki, mitä tarvitaan loistavaan näyttelijäntyöhön. Kuitenkin erilaisten tekniikoiden tärkeys on noussut esiin etenkin töissä koulun ulkopuolella. Pohdin kirjallisessa opinnäytetyössäni, miten voin valjastaa parhaimmat koulun opit ja tekniikat. Mietin, miten ilmaisuni pysyy niistä myös vapaana, jotta voin elää näyttelijäntyöllisesti vain hetkessä, miettimättä esimerkiksi mitä tekniikkaa tulisi käyttää. Mietin milloin tekniikka vie keskittymistä pois itse hetkessä elämisestä ja milloin se esimerkiksi hyvällä ennakkotyöllä voi taata täydellisen läsnäolon. Kirjoitan paljon siitä, milloin flow-tila tulee itsestään, niin harjoituksissa, esityksissä kuin kuvauksissa. Puntaroin, milloin tarvitsee näyttelijäntyöllisiä tekniikoita apukeinoina. Pohdin myös sitä, milloin tekniikat ja valmistautuminen toimivat täydellisen läsnäolon saavuttamiseksi, niin että tekniikoita ei enää tarvitse. Kirjoitan tekniikoista, jotka ovat toimineet minulle, sekä annan niistä omakohtaisia esimerkkejä pitkin pohdintojani. Avaan omia näkökulmiani siihen, mitä tekniikkaa tarvitsee ja milloin. Kirjoitan tekniikoiden käytöstä ja kokemuksistani, esimerkiksi taiteellisessa opinnäytetyössäni, KOM-teatterin 50-vuotisjuhlaesityksessä Runar ja Kyllikki, sekä ELO:n MA-lyhytelokuvassa, My Unborn Son. Puhun myös näyttelijäntyön tärkeimmästä osatekijästä, tekstinopettelusta. Kerron omasta kehityksestäni repliikkien ja tekstin opettelussa, sekä siitä miten Scott Millerin luoman Text Transfusion-ohjekirjan kautta siitä tuli innostavaa ja kiinnostavaa. Pohdin sitä, kuinka alateksti on tärkeää tuoda vaikutelman kautta esiin näyttelijäntyöllisin keinoin. Punnitsen, millä tekniikalla lähestyä projektia, sekä sitä miten se riippuu paljon siitä, mikä on tärkeintä vaikutelman kannalta yleisölle suhteessa tarinaan. Puhun tärkeimmistä oivalluksistani ja oppikokemuksistani, mitä tulee hengitykseen ja äänen tuottamiseen. Kerron, miten hengitys on useasti näyttäytynyt tärkeimpänä osapuolena näyttelijäntyöhön, sekä miten paljon sillä voi ilmaista ja muuttaa asioita.