Muistamisesta ja ajasta : näytelmäkirjallisuuden, teatterin ja kulttuurisen muistin välisestä suhteesta

Abstract

Tässä kirjallisessa opinnäytetyössä tarkastellaan kulttuurisen muistin, näytelmäkirjallisuuden ja teatterin suhdetta. Kulttuurisen muistin teorian lisäksi opinnäytteessä avataan metamodernismin ja ajan filosofian suhdetta muistia ja menneisyyttä käsittelevään näytelmäkirjallisuuteen. Työssä sovelletaan myös yhteiskuntakriittisiä näkökulmia. Lisäksi opinnäytetyössä reflektoidaan taiteellista opinnäytetyötä Itsenäisyyspäivää suhteessa edellä esitettyyn teoreettiseen kehykseen.

Johdannossa avaan lähtökohtia kulttuurisen muistin käsittelylle sekä opinnäytteen teoreettisen kehyksen. Keskeisimmiksi teoreettisiksi teksteiksi nousevat kulttuurisen muistin tutkimustraditiota avaava artikkelikokoelma A Companion to Cultural Memory Studies: An International and Interdisciplinary Handbook (toim. Erll et al.), Lidija Kapushevska-Drakulevskan artikkeli ”Theatre as a Figure and a Place of Cultural Memory” sekä Pierre Noran artikkeli “Between Memory and History: Les Lieux de Mémoire”. Erittelen erityisesti kulttuurisen muistin ja historian eroja sekä teatterin ja kulttuurisen muistin välistä suhdetta. Aikaa ja ajanhenkeä lähestyn johdannon päätteeksi metamodernismin teorian ja ajan filosofian kautta.

Ensimmäisessä käsittelyluvussa analysoin Lauri Maijalan KOM-teatterille tekemää sovitusta Veriruusuista vuodelta 2018. Tarkastelen teoksen ja teoksen vastaanoton suhdetta suomalaiseen kulttuurisen muistiin ja pohdin, miksi teos sai niin poikkeuksellisen vastaanoton.

Toisessa käsittelyluvussa analysoin italialaisen näytelmäkirjailijan Stefano Massinin näytelmän The Lehman Trilogy suomennosta Lehman-trilogia. Analysoin, miksi globaalia kapitalismia käsittelevä näytelmä on relevantti (suomalaisen) kulttuurin muistin näkökulmasta. Tarkastelen teosta metamodernistisena muistifiktiona sekä teoksen suhdetta muistamiseen ja unohtamiseen.

Viimeisessä käsittelyluvussa reflektoin omaa taiteellista työskentelyäni ja taiteellista opinnäytettäni Itsenäisyyspäivä. Analysoin työskentelyä ja sen lopputulemaa suhteessa kulttuurisen muistin, metamodernismiin ja ajanfilosofiaan.

Lopuksi esitän, kuinka ja miksi näytelmäkirjailijoilla tulisi olla nykyistä vahvempi suhde kulttuuriseen muistiin.