Kudos, ehkä reikäinen (sen ruumis näyttää hauraalta)

Abstract

Aloitin taiteen maisterin opintoni silloiseen teossuunnitelmaan raapustetulla kysymyksellä: Mitä tapahtuisi, jos järjestäisin väkivaltaisesti kuolleelle isoäidilleni paon taivaasta? Opinnäytteen reflektiivisessä osiossa pyrin vastaamaan tuohon kysymykseen tarkastelemalla romaanikäsikirjoitukseni syntyprosessia. Osio koostuu kolmesta esseestä, joissa keskustelen työhöni keskeisimmin vaikuttaneiden teosten kanssa sekä avaan tekemääni salapoliisityötä muun muassa lehti- ja kansanperinnearkistojen ja muistitietohaastattelujen parissa.

Ensimmäinen luku ’Sattuma’ on pieni, fragmentaarinen tutkielma sattuman roolista työskentelyssäni. Tässä esseessä esittelen romaaniini liittyvän ydinsattuman, siis sen, että liityn jotenkin ja hyvinkin oleellisesti Rauha-nimiseen naiseen. Lisäksi sivuan sattuman merkitystä dadassa, surrealismissa ja ylipäänsä taiteessa sekä kuvaan maagisia oikkuja, joita kirjoitusprosessissani on esiintynyt.

Kirjoittamisessa luomisvoimat ja tuho vuorottelevat. Toinen luku ’Tuho’ käsittelee tuota vuorottelua ja yleisesti tuhon teemaa romaanissani. Tässä esseessä sidon yhteen Catherine Malaboun Sattuman ontologian ajatukset meissä piilevästä tuhoavasta voimasta (”tuhon plastinen taide”), tuhovietin päähenkilöissäni Alisassa sekä taiteelliseen prosessiin kuuluvan tuhon. Samalla kuvaan romaanin rakentamiseen liittyviä ponnisteluja, kuten oikean kielen ja rakenteen etsimistä sekä kirjoittamista sirpaleisen tiedon kanssa.

Kolmas luku on nimeltään ’Kudos’, ja siinä tarkastelen opintojen aikana syntyneen tekstikudelman lankoja ja punoksia sekä peilaan ajatusta häikäilemättömästi erilaisista kudoksista koostuviin olioihin, tarkoitan henkilöhahmoihin ja ihmisiin. Ylisukupolvisuudesta, paikasta ja kertojuuksista keskustelen Oksana Vasjakinan Haavan sekä Olga Tokarczukin Päivän talo, yön talo -romaanien kanssa.

Esseissä liikutaan fragmenteista kohti yhtenäisempää, kangasmaista tekstimassaa, joka symboloi romaanin reikäistä, haurasta kokonaisuutta. Lopulta kaikessa on kyse juuri kokonaisuuden synnyttämisestä, sirpaleiden säilyttämisestä sekä sen hyväksymisestä, etten koskaan saa tietää. Onneksi romaanin maailmassa kuviteltu voi olla totta.

Reflektiivisen osion lisäksi opinnäytteeseen kuuluu kolmiosainen taiteellinen osio, jossa on otteita tekeillä olevasta romaanistani työnimellä Haarakatkos. Romaani tutkii äitilinjan katkoksia, väkivallan periytyvyyttä ja yhteyden palauttamista sekä vastaa omalla kielellään aivan ensimmäiseen kysymykseeni siitä, mitä voisi seurata aaveen tuomisesta tähän maailmaan. Opinnäytteessä mukana olevat katkelmat on valittu niin, että ne täydentävät reflektiivisen osion lukuja – ensimmäinen katkelma ensimmäistä esseetä, toinen toista ja kolmas kolmatta.