Keskusteluja teoksen Auto ja minä kanssa

Abstract

Opinnäytteessä tarkastellaan Teo Ala-Ruonan visuaalista esseetä Auto ja minä (2023). Esseessä Ala-Ruona tunnustelee auton ja maskuliinisuuden monisyistä suhdetta – ruumiin, sukupuolen, seksuaalisuuden, teknologian ja saasteiden kautta. Tutkielmassa palataan esseen määrittelemän autoilun äärelle, ja tutkitaan millaisia auton ja maskuliinisuuden välisiä suhteita Ala-Ruona esseessään ehdottaa. Opinnäytteessä otetaan tarkasteluun auto – sen kulttuuriset symbolit, teknologisuudet ja tuotantoketjut. Tutkimuksessa pyrin vastaamaan kysymykseen: Mikä tekee auton vaikutuksesta maskulinisoivan?

Esseessä Ala-Ruona tunnustelee auton maskulinisoivia vaikutuksia, joita tutkielma lähestyy ruumiin ja teknologian välisen suhteen kautta. Opinnäytteessä ruumis, jonka sukupuoli näyttäytyy “luonnollisena” paljastuu teknologiseksi, ja ruumiita määrittävät koneistetut tuotantoketjut maskuliinisiksi. Tutkielmassa tunnustellaan tuotantoketjuja ja maskuliiniseksi mielletyn teknologian keskeistä symbolia eli autoa.

Opinnäytteen otsikon mukaisesti: Keskusteluja teoksen Auto ja minä kanssa, tutkimus tavoittelee keskustelevaa otetta. Tavoitteena on keskustelun keinoin ensin eritellä esseen ehdottama auton maskulinisoiva vaikutus, sen jälkeen uudelleen jäsentää ja lähteiden tukemana analysoida. Essee on kaunokirjallinen ja visuaalinen teos, jonka teemoihin opinnäyte tarjoaa tutkimuksen konventioihin nojaavan lähestymistavan. Tutkimuskysymystä lähestytään kolmen keskustelun kautta: Maskuliininen auto, Auto ruumiin jatkeena ja Maskuliinisen tuotantoketjut.

Opinnäytteen keskeisimmät käsitteet ovat auto ja maskuliinisuus, joiden kietoutumia tunnustellaan teknologian ja sukupuolen teorioiden keinoin. Opinnäytteessä maskuliinisuudet ymmärretään Raewyn Connellin hegemonisen maskuliinisuuden käsitteen kautta. Sukupuolen ja teknologian välisiä valtasuhteita tunnustellaan sosiologi Judy Wajcmanin kirjoituksiin nojaten. Työkaluina keskusteluissa käytetään Donna Harawayn käsitettä kyborgi, ja Paul B. Preciadon ajatuksia proteesista ja farmakopornografisesta ajasta. Opinnäyte on menetelmältään laadullinen sisällönanalyysi, jonka primääriaineistona Teo Ala-Ruonan essee Auto ja minä toimii.