Ytimez

Abstract

Ensimmäisessä luvussa avaan polkuani kohti Teatterikorkeakoulua. Matkaani Venäjällä ja yleisesti ottaen omaa alkutaivaltani taiteilijana. Yritän jakaa koko opinnäytetyön tietynlaiseen alku – keskikohta- loppu tapaiseen aristoteliseen kaareen, jotta sitä olisi helppo lukea ja seurata, niin itselleni kuin lukijalle. Tämä ensimmäinen osio, ennen koulun alkua on siis ALKU. Toisessa osassa avaan matkaani Teatterikorkeakoulussa. Kandivuosia oikeastaan ja avaan itselleni tärkeimpiä oppeja niiden vuosien varrelta. Avaan hiukan termiä ytimessä ja käytän lähteenäni Stanislavskin tekstejä, sekä Samuli Niittymäen apurahahakemusta koneen säätiölle vuodelta 2025. Kirjoitan taustatarinoiden kirjoittamisesta ja itselleni tärkeistä prosesseista näyttelijän työssä. Kirjoitan myös siemenestä, josta on lähtenyt himoni tulla kokonaisvaltaiseksi elokuvantekijäksi. Tämä osio olisi siis KESKIKOHTA. Kolmannessa osioissa avaan taivaltani kentälle. Astuin kentälle heti kandin jälkeen ja kirjoitan niistä kamerakokemuksista, jotka olivat minulle sinä aikana tärkeitä oppeja. Kokemusmaailmastani muutenkin niiden projektien parissa, ja lopulta avaan itselleni, tähänastisen urani tärkeintä teosta; A.K.A. –esitystä, jonka ohjasi Tuomas Parkkinen ja jonka kantaesitys oli teatteri Jurkassa. Kirjoitan ensin sen harjoitusajasta, ensi- illasta ja sen jälkeisistä esityksistä ja sen jälkeen siirryn siihen, miltä on tuntunut, kun olemme esityksen kanssa siirtyneet Lappeenrantaan ja esityksiä on jo yli 30 takana. Viimeinen osio on tietynlainen epilogi. Siinä pidän tietynlaisen loppupuheen, tai ehkä jopa manifestin, sillä tykkään isoista puheista. Ja kiitokset koulutukselleni ja opettajille.