Animismista ja yhteydestä : lavastajan työskentely suhteessa luontoon

Abstract

Taiteen maisterin kirjallinen opinnäytetyöni käsittelee lavastajan työskentelyä suhteessa luontoon, animistiseen ajatteluun ja itämerensuomalaiseen viisausperinteeseen. Aihe on sidoksissa opinnäytetyöni taiteelliseen osaan, joka oli lavastussuunnittelu ritualistiseen nykyesitykseen Valgie verevä, joka sai ensi-iltansa Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla 1.2.2025. Valgie verevä on itämerensuomalaisesta viisausperinteestä, siihen sidonnaisesta animistisesta maailmankuvasta ja rituaalirunoudesta kumpuava suunnittelija- ja työryhmälähtöinen teos, jonka luomisprosessin aikana työryhmä kulki yhteisen ja jaetun matkan teoksen ohjaajan valitsemista lähtökohdista inspiroituen. Esityksen luomisprosessin aikana työskentelimme suomalaisen metsän, saunarituaalien, luonnon elementtien ja itämerensuomalaisen perinnetiedon kanssa. Lavastuksen ennakkosuunnitteluprosessi sisälsi omalta osaltani lisäksi perehtymistä animistiseen maailmankatsomukseen. Etsin opinnäytteessäni vastauksia kysymyksiin, miten läheinen ennakkotyö luonnon ja rituaalien parissa sekä perehtyminen animismiin ja itämerensuomalaiseen viisausperinteeseen vaikutti lavastuksen suunnitteluprosessiin. Kysyn myös, miten luoda lavastus ja olosuhde ritualistiselle esitykselle, joka pyrkii palauttamaan meidät ihmiset oman luontomme äärelle samalla kunnioittaen enemmän kuin ihmistä ja kaikkea mitä maailmassa on. Miten luoda lavastus materiaalista näkemättä materiaa objektina ja ihmisen resurssina? Opinnäytteeni näkökulma on animistinen, ja avaan animistista maailmankuvaa ja arvopohjaa sekä sen suhdetta esittäviin taiteisiin sekä oman taiteellisen työskentelyni kautta että yleisemmällä tasolla. Opinnäytetyöni on kirjoitettu ajassa, jossa olemme keskellä ”ontologista ja materiaalista käännettä”, ja samalla etsimme kestävämpiä tapoja olla ja elää maailmassa. Luonto, joka on aiemmin jätetty huomiotta tai vaiennettu nähdään nyt yhä useammin elollisena ja relationaalisena. Ajatus individualistisesta ihmissubjektista, joka ajattelee asioita yksin ja vaikuttaa passiiviseen, elottomaan materiamaailmaan on kyseenalaistettu. Animismi on jälleen merkittävä kiinnostuksen kohde monilla tieteenaloilla, ja uusi animismi pohtii minkälainen käyttäytyminen on kunnioitusta, kun eri lajeihin kuuluvat henkilöt ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Esittävien taiteiden kentällä enemmän kuin inhimilliset toimijat kuten materiaalit ja eläimet alkavat saada tilaa esitysten aktiivisina toimijoina.