Koulun musiikinopetus psyykkisesti oireilevien nuorten kasvun tukena

Abstract

Nuoruus on mielenterveyden haasteille otollista aikaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan nuorista noin 20–25 % kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä (THL, 2025). Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen musiikin ja musiikkikasvatuksen terapeuttisten ulottuvuuksien mahdollisuuksia tukea psyykkisesti oireilevien nuorten kokonaisvaltaista kasvua. Tutkielman tavoitteena on tuottaa kootusti tietoa musiikkikasvatuksen kentälle siitä, miten musiikki ja musiikkikasvatus voivat olla osa ratkaisua nuorten mielenterveyden haasteisiin liittyen. Selvitän, millainen merkitys musiikilla voi olla nuoren kehityksessä ja psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa, ja millaisia mahdollisuuksia koulun musiikinopetuksella ja erityisesti opettajan ajattelulla ja asenteella voi olla psyykkisesti oireilevien nuorten kokonaisvaltaisen kasvun tukemisessa.

Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen nuoruutta kehityksellisenä ajanjaksona ja kokonaisvaltaista kasvua nuoruudessa. Käsittelen nuorten mielenterveyttä ja niitä tekijöitä, jotka nuoruudessa voivat altistaa mielenterveyden häiriöille. Avaan musiikin käyttöä terapian välineenä ja esittelen terapeuttisuutta musiikin ja musiikkikasvatuksen näkökulmasta.

Tutkimuskysymykseni on:

Miten musiikin ja musiikkikasvatuksen terapeuttisia ulottuvuuksia voidaan hyödyntää psyykkisesti oireilevien nuorten kasvun tukena?

Tulokset alleviivaavat musiikin merkitystä nuoruuden kehitystä tukevana voimavarana. Musiikilla on todettu olevan vaikutuksia nuorten hyvinvointiin, identiteetin kehittymiseen sekä tunteiden säätelyyn ja käsittelyyn. Koulun musiikinopetus yhdistää sekä pedagogisia että terapeuttisia ulottuvuuksia, millä voi turvallisessa ja sensitiivisessä ilmapiirissä toteutettuna olla monia hyvinvointia tukevia vaikutuksia nuorille. Opettajan ajattelulla ja asenteella on keskeinen rooli terapeuttisen musiikkikasvatuksen toteutumisessa. Terapeuttinen musiikkikasvattaja kykenee luomaan turvallisen ja avoimen oppimisympäristön, jossa kohtaa nuoret yksilöinä kokonaisvaltaisesti. Näin opettaja pystyy tukemaan nuorten tunne- ja identiteettikehitystä, millä voi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia minäkäsityksen ja hyvinvoinnin kannalta.