Täydellisen tylsyys & keskeneräisen kauneus : äänisuunnittelijan ideaalit

Abstract

Tämän kirjallisen opinnäytteen keskiössä on taiteellisessa ajattelussani ja praktiikassani tapahtunut muutos, murtuminen, laajentuminen. Opinnäyte tarkastelee, miten klassisen musiikin tausta rakentaa esteettistä hahmotusta ja taidekäsitystä ja miten tämä ajattelu törmää esittävien taiteiden alan suunnittelijan praktiikkaan. Siirtyminen musiikin parista äänisuunnittelun alalle on asettanut vanhoille käsityksilleni haasteen muuntua ja uudelleenjärjestyä. Vanha opittu tieto ei ole kadonnut, mutta uusien näkökulmien kautta se on järjestäytynyt minussa uudelleen. Ensimmäisessä osassa puran taustaani ja minuun rakentunutta arvottavaa suhdetta ääneen sekä dualistista taidekäsitystä. Sanoitan havaintojani siirtymästäni pitkien musiikkiopintojen jälkeen esittävien taiteiden puolelle ja äänisuunnittelun ideaaleissa tapahtunutta muutosta. Kyseenalaistan ja haastan täydellisyyden tavoittelua ja täydellisyyteen pyrkivää äänisuunnittelua. Kuvaan suhdettani äänisuunnitteluun ja laajenevaan esteettiseen ajatteluun: kuinka käsitys siitä, mikä on äänellisesti sallittua ja arvokasta, on laajentunut. Havainnoin esteettistä dualismia vastapariesimerkkien kautta: nostan esille minulle merkityksellisiä vastapareja, taiteellisia ideaaleja, jotka ovat kulkeneet mukanani äänisuunnittelun opinnoissa. Toisessa osassa esittelen murtumisen prosessia ja tämänhetkistä äänisuunnittelijan praktiikkaani. Tarkastelen minuun rakentuneita äänisuunnittelijan ideaaleja. Avaan äänisuunnittelun opintojen liikkeelle laittamia ajatusprosesseja sekä opintojen aikana minulle merkityksellisiksi nousseita käsitteitä, työkaluja, jotka tukevat perfektionismia haastavaa ajattelua. Esiin nousee etenkin kuuntelun merkitys. Syväkuuntelu ja ei-määrittävä kuuntelu haastavat mielen tapaa arvottaa kuulemansa. Kuvaan nykyistä, kehittyvää äänisuunnittelijan praktiikkaani kahden erilaisen produktion ja taiteellisen prosessin, taiteellisen lopputyöni Förlorarnan sekä Vaara-kollektiivin Kainuun metsäkiistat -dokumenttiteatteriesityksen, kautta. Viidennessä luvussa tarkastelen murtumisen merkitystä ja avaan nykyhetkeä: missä olen nyt ja mitä kohti olen kulkemassa seuraavaksi, mikä on minulle taiteentekijänä olennaisinta ja ominaisinta. Millainen on muutoksen läpikäynyt taiteilija? Avaan murtumisen tapahtumaa: murtuminen on ollut perfektionistisista vaatimuksista irtipäästämistä ja taiteellisen ajattelun itsenäistymistä. Merkitykselliseksi on noussut keskeneräisen, aidon ja epätäydellisen arvostus. Esittelen vastaparit uudessa muodossa – ei-arvotettuina, omina itsenäisinä laatuinaan. Kirjallisen opinnäytteeni viimeinen luku on koonti opinnäytteen havainnoista ja kuvaus lopputulemasta: mihin muuntumisen prosessi on johtanut. Työni lähtötilanne – murtuminen – lopputulema -rakenteesta huolimatta totean, että muutos on edelleen käynnissä.