Lavastajan ajatuksia sisältövaroituksista
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Tämä opinnäyte pohtii sisältövaroituksia ja lavastajan roolia suhteessa sisältövaroituksiin. Lavastuksen
opiskelijana olen kiinnostunut teatterista ja sen perusteella olen päättänyt käsitellä sisältövaroituksia
teatterikontekstissa. Tärkeimpänä lähteenäni toimii lavastaja Aino Väisäsen kandidaatin opinnäytetyö Teatteri voi
ja saa aiheuttaa tunteita: sisältövaroitusten käyttö esittävien taiteiden kentällä (2020).
Keskityn kirjallisessa opinnäytteessä erityisesti perinteiseksi miellettyihin esitystiloihin kuten
kaupunginteattereihin ja muihin suuriin teattereihin. Tämän rajauksen perusteella tein koonnin 18 eri puolelta
Suomea löytyvästä teatterista ja tarkastelin, kuinka monesta ohjelmistossa olevasta esityksestä löytyy
sisältövaroituksia tai ikärajasuosituksia. Lisäksi pohdin teatteritilan luonnetta ja teatterissa käymiseen liittyviä
tapoja. Käyn erilaisten esitys esimerkkien kautta läpi myös läpi erilaisia keinoja, joilla lavastaja voi vaikuttaa
teokseen ja sitä kautta sisältövaroituksiin.
Esittelen myös taiteellisen lopputyöni, Unentekijä -monologiesityksen. Pohdin teosesittelyssä omaa suhdettani
esityksen teemoihin. Kerron omasta ja työryhmän työskentelystä. Mukana on kuvia suunnitteluvaiheista sekä
lopullisesta esityksestä. Teatterikorkeakoululla esitetty teos teki vierailun myös Mikkelin työväen näyttämöpäiville
ja kirjoitan, kuinka otin vierailun huomioon suunnittelussa.
Tulen kirjallisessa opinnäytteessä siihen tulokseen, että sisältövaroitusten täytyy olla tarkkoja, jotta ne
hyödyttävät katsojaa. Epämääräiset tai ympäripyöreät varoitukset aiheuttavat mahdollisesti turhaa
ahdistuneisuutta katsojassa. Myös koosteeni 18 eri teatterista paljasti sen, että vain pieneen määrään esityksiä
on asetettu sisältövaroituksia, mutta lähes kaikista esityksistä löytyy kuitenkin ikärajasuositus. Pohdin lavastajan
roolia suhteessa sisältövaroituksiin ja tulin siihen tulokseen, että lavastaja voi vaikuttaa usein katsomoon,
esityksen tyylilajiin ja ennakkomateriaaliin. Nämä ovat olennaisesti sidoksissa sisältövaroituksiin.
Johdannon lisäksi opinnäytteessä on viisi lukua. Toisessa luvussa käyn läpi mitä ovat sisältövaroitukset ja mistä
ne ovat lähtöisin. Sen lisäksi pohdin lyhyesti elokuva-alan käytäntöjä liittyen sisältövaroituksiin ja kuinka ajan
henki vaikuttaa siihen, minkälaisia varoituksia teoksille asetetaan. Kolmannessa luvussa pureudun tarkemmin
lavastajan rooliin ja käyn läpi tekemäni koosteen teatterien sisältövaroitustilanteesta vuonna 2026. Neljännessä
luvussa kirjoitan sisältövaroituksiin liittyvistä erilaisista näkökulmista ja minkälaisia tunteita ne ovat herättäneet.
Pohdin myös mistä katsojaa täytyy varoittaa ja miten. Viidennessä luvussa kerron taiteellisesta lopputyöstä,
Unentekijästä. Kuudennessa eli viimeisessä luvussa kokoan opinnäytteen ajatukset ja pohdin minkälaisia
havaintoja olen tehnyt ja kuinka aiheen parissa voisi edetä.