Poika nimeltä Päivi : enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia

Abstract

Opinnäytteeni on pyrkimys ymmärtää mitä sukupuolta näyttämöllä. Opinnäytteeni on väkevä ja hillitön ruumiillistuma sukupuolesta(ni) sekä sen lomassa hatara älyllinen yritys saada tolkkua tolkuttomaan. Opinnäytteeni on karjaisu, kommentti ja kutsu. Se jää keskeneräiseksi ja aukinaiseksi, niin kuin minäkin sen kirjoitettuani tulen jäämään.

Tarkastelen sukupuolen läsnäoloa teatteritaiteessa näyttelijäntyön näkökulmasta. Tutkin sukupuolen esittämisen mahdollisuuksia ja uhkia, sen potentiaalia horjuttaa hegemonisia käsityksiä sukupuolijärjestyksestä sekä yhtä lailla lujittaa ja pönkittää niitä. Mitä sukupuoli tarkoittaa teatterissa? Onko näyttämö lähtökohtaisesti sukupuolittunut? Voiko näyttelijä paeta sukupuolittavaa katsetta, tarvitseeko hänen paeta sitä? Millä eri tavoilla sukupuoli rakentuu teatterin fiktion puitteissa, minkälaisilla valinnoilla sitä ilmennetään, vahvistetaan, häivytetään tai vääristetään? Miten näyttelijän oma sukupuoli suhteutuu lavalla esitettävien fiktiivisten henkilöiden sukupuoleen?

Tarkastelen sukupuolen rakentumista keinotekoisena tekojen sarjana nojaten yhdysvaltalaisfilosofi Judith Butlerin (1990/2006/2008) teoriaan performatiivisuudesta. Sovellan Butlerin ajattelua näyttelijäntaiteen kontekstiin linkittämällä hänen teoriansa sukupuolesta tekojen ja eleiden kautta rakennettavana esityksenä näyttelijäntaiteessa tehtäviin ratkaisuihin hahmonrakennuksen prosessissa. Länsimaalaisen draaman kontekstissa hahmonrakennus pohjautuu nähdäkseni pitkälti samoille periaatteille, joilla ilmennämme arkielämässämme identiteettejämme ja minuuden kokemustamme. Sukupuolisuuden läpeensä keinotekoinen ja performatiivinen luonne paljastuu näyttämön parrasvaloissa häkellyttävän selkeästi. Entä mitä se tarkoittaa minulle? Onko näyttelijä kolmas sukupuoli?

Avaan näyttelijyyteni kehityskaaren varrelta subjektiivisia kokemuksia, jotka ovat johdattaneet minut havaintojeni ja aiheideni äärelle. Kuvaan kokemuksiani Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen kandi- ja maisteriohjelmassa opiskelusta queerista ja muunsukupuolisesta näkökulmasta. Avaan myös tähänastista historiaani teatterintekijänä sekä pyrin havainnollistamaan queeriyden läpikotaista merkitystä omassa tekijyydessäni ja taidekäsityksessäni.

Opinnäytteeni lopussa kuvailen kolmea erilaista kokemusta roolin rakentamisesta suhteessa roolien sukupuoleen ja sen performointiin, ensin Helsingin Kaupunginteatterin Maratontansseissa (2024), sitten Q-teatterin Bakkhanteissa (2025) ja lopuksi Tampereen Teatterin Romeossa ja Juliassa (2025). Yritän kuvata sekä ulkoisten olosuhteiden kuten roolituksen ja työryhmän vaikutusta prosessiin, että omien sisäisten lähtökohtieni korrelointia hahmojen muodostumiseen. Pyrin kuvaamaan näyttelijäntaiteeseeni hahmottuneita praktiikoita, joilla pureudun sukupuolen esittämisen problematiikkaan.