Sydämenlyönneistä ja putoamisesta

Abstract

Opinnäytteessäni käsittelen tekeillä olevan visuaalisen romaanini ”Jäähain pimeä kirja” käsikirjoitusprosessia ja siihen liittyviä tutkimusmatkoja. Opinnäytteen taiteellinen osa on otteita romaanikäsikirjoituksesta, joka sijoittuu Pohjois-Atlantilla seilaavalle rahtilaivalle. Kirjan päähenkilö on laivalla työskentelevä dissosioiva kansiharjoittelija, ja kutsun sitä autofantasiaksi. Materiaali kirjaan on syntynyt taiteellisen tutkimusmatkailun, toisin sanoen elämälle antautumisen keinoin. Se tarkoittaa minulle jatkuvaa, uteliasta, taiteellista prosessia, jota ei olisi ilman elämässä vallitsevaa keskeneräisyyttä, siinä väistämättä tapahtuvia käänteitä ja yllätyksiä, ja niiden sulautumista osaksi tekemistä. Kerron tähän mennessä yhdeksän vuotta kestäneestä matkasta, jonka suuntana on ollut maailman tiettävästi pitkäikäisin selkärankainen eli jäähai. Matka on vienyt minua sekä Pohjois-Atlantin pohjassa elävän, fyysisen jäähain luokse että kohti jäähain ideaa. Mitä kaikkea jäähai ja sen aktiivinen poissaolo ja tietämättömyys projektistani on minulle näiden vuosien aikana tarkoittanut ja opettanut, kuinka lukemattomat kohtaamiset Atlantin valtameren eri puolilla ovat muokanneet tekemistäni, ja mitä ajattelen tästä kaikesta nyt? Tekstini avaa matkan varrella heränneitä kysymyksiä toisen elävän kohtaamisesta ja tämän itsemääräämisoikeuden ja koko olemassaolon kunnioittamisesta. Käsittelen epävarmuuden, keskeneräisyyden ja jatkuvan luopumisen kanssa elämistä eli putoamista eri muodoissaan, näkyväksi tulemista, hitauden ja hiljaisuuden merkityksiä ja niiden ilmenemisen keinoja tekstissä. Reitit rakentuvat muun muassa kirjallisuudesta, muusta taiteesta ja arjesta löytämieni keskustelukumppanien välille. Tekstissä vierailevat esimerkiksi Emmanuel Levinas, Clarice Lispector, Roberto Juarroz, ystävät, ohikiitävät tuttavuudet ja monenlaiset merieläimet. Opiskelutoverini ja opettajani Teatterikorkeakoulussa, heidän kanssaan käymäni keskustelut ja maisteriopintojen kurssit ovat vaikuttaneet työskentelyni ja ajatteluni suuntiin merkittävällä tavalla ja ovat myös läsnä opinnäytteessäni. Kirjoitan opinnäytteen teoreettisen osan sinäkertojalla, jonka mahdollisuuksia olen tutkinut maisteriopintojeni ajan, ja jota käytän myös romaanikäsikirjoituksessani. Tarkastelen, mitä olen sinäkertojasta oppinut ja millä tavalla olen opetellut käyttämään sitä ajan kulumisen, paikan, useiden samanaikaisten aikatasojen ja sisäisten tilojen kuvaamisessa. Sinäkertojan löytyminen on mahdollistanut esimerkiksi dissosiaatiokokemusten sisältä kirjoittamisen ja auttanut tosielämään perustuvien tapahtumien muokkaamisessa fiktioksi. Teoreettisen osan kirjoittaminen sinäkertojalla on ollut tärkeä osa prosessia. Se on myös avannut uusia polkuja kertojan laajentamiseksi ja herättänyt kysymyksiä, joista osa on yhä avoinna. Teoreettinen osa yhdistelee teoriaa, tieteellisiä faktoja, esseekerrontaa ja kaunokirjallista tyyliä. Se sisältää myös haastattelu- ja valokuvamuotoista dokumentaatiota jäähaimatkoiltani. Muodollaan se kysyy, kuinka erilaisia tietämisen keinoja, totuuksia ja todellisuuksia keskenään arvotetaan ja onko ihmeen kokemukselle, selittämättömälle ja tuntemattomalle yhä tilaa maailmassamme. Se on myös eräänlainen manifesti taiteen tekemisen ilon ja siihen minulle erottamattomasti liittyvän leikin ääreltä.