Minä valepuvussa : helppoudesta, duunista ja naamioista.
Ladataan...
1.48 MB
Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
Lataukset2
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Käsittelen opinnäytteessäni helppouden tunnetta näyttelijäntaiteessa. Pohdin, mitä Chekhov-tekniikan kehittäjä Michael Chekhov on termillä tarkoittanut, mitä se itselleni tarkoittaa, ja millaiset tekniikat, ajattelutavat tai olosuhteet mahdollistavat helppouden tunteen toteutumisen näyttelijäntyössä.
Opinnäytteeni koostuu johdannosta, kolmesta pääluvusta ja loppuyhteenvedosta. Johdannossa pohdin, mikä sai minut valitsemaan opinnäytteen aiheeksi juuri helppouden tunteen. Ensimmäinen pääluku "Eihän tää oo helppoo!" käsittelee Michael Chekhovin helppouden tunne -termiä. Lähestyn helppouden tunnetta Chekhovin kirjoittaman teoksen To the Actor - on the technique of acting avulla. Lisäksi keskusteluparinani tässä luvussa toimii suomalainen näyttelijä, jota haastattelin opinnäytettäni varten. Käytän tässä luvussa kirjallisena lähteenä myös omia kurssimuistiinpanojani Marjo-Riikka Mäkelän syksyn 2025 Chekhov-kurssilta. Peilaan omia ajatuksiani helppouden tunteesta suhteessa Chekhovin kirjallisuuteen, haastatteluun ja omiin kokemuksiini Marjo-Riikka Mäkelän opetuksessa. Pohdin, onko helppouden tunne tekemisen laatu, näyttelijän kokema tunne, katsojan kokema vaikutelma, vai jokin tavoittamaton ideaali.
Toinen pääluku "Duunia ja hyväksymistä" käsittelee näyttelijäntaiteellista prosessia käsikirjoitetussa näytelmässä ja improvisoidussa näytelmässä. Haastateltava kertoo luvussa roolityön prosessistaan tekstipohjaisessa esityksessä, ja minä pohdin harjoitusprosessia Tiina Pirhosen opettamalla Improvisaation mestarikurssilla syksyllä 2025. Inspiroidun haastateltavan prosessista ja muistelen improvisaation harjoitusprosessin aikana heränneitä tunteita. Käyn läpi myös Keith Johnstonen oppeihin perustuvan improvisaatioteatterin sääntöjä eli apukeinoja. Käyn tässä luvussa keskustelua haastattelun, omien kurssimuistiinpanojeni, Keith Johnstonen teoksen Impro – Improvisoinnista iloa elämään ja esiintymiseen ja Ronnie Grandellin kirjan Itsemyötätunto avulla. Pohdin rakenteen, hyväksynnän ja itsemyötätunnon yhteyttä helppouden tunteeseen.
Kolmas pääluku "Valepukuja" käsittelee naamiotyöskentelyä ja naamiotyöskentelystä löytämääni riemua ja helppouden tunnetta. Käyn luvussa läpi omia kokemuksiani Philip Boulayn vuoden 2026 fyysisen teatterin kurssilta, jossa tutustuimme neutraalinaamioihin, klovneriaan ja commedia dell'arte -hahmoihin. Sattumalta sekä Johnstone että Chekhov sivusivat aihetta myös omissa teoksissaan, mutta sen lisäksi olen tutustunut Eric Weitzin ja Domnica Radulescun kirjoituksiin pohtiessani commeddia dell'artea ja sen luonnetta esiintyjien, ja naisten, teatterina.
Lopuksi palaan helppouden tunteeseen, ja pohdin, mitä se itselleni tarkoittaa juuri nyt suhteessa ajatuksiini näyttelijäntaiteesta. Myös haastateltava halusi vielä haastattelun jälkeen soittaa perään palatakseen aiheeseen