Eräs jäljestys; maalauksitse, toisin ja sivumennen

Abstract

Kuvataiteen maisterin opinnäytteeni muodostui taiteellisesta ja kirjallisesta osasta‭. ‬Taiteellinen osuus toteutui Kuvan Kevät‭ -‬näyttelyssä‭, ‬jossa esitin kolme maalausta ja yhden veistoksen‭. ‬Näyttely oli esillä 17.5‭.-‬15.6.2025‭ ‬ja se pidettiin Kuva/Tila galleriassa Helsingissä‭. ‬Esitetyt maalaukset leikittelivät mediumin perinteiden kanssa‭, ‬kun taas veistos suhteutui näyttelytilaan jääden tarkoituksella lähes huomaamattomaksi‭. ‬Kaikki teokset liikkuivat ironian ja vilpittömyyden välitilassa pyrkien olemaan yhtä‭ ‬aikaa vinoilevia ja rehellisiä‭. ‬Kysyin‭, ‬teoksitse‭, ‬mikä riittää‭, ‬että taiteen määritelmä täyttyy ja mitä voi kokea vain tietyn‭ ‬välineen tai mediumin kautta‭.‬

Kahdessa maalauksessa hyödynsin rakennustelineitä suojaavia kankaita‭, ‬jotka löysin joutomailta ja jätteistä‭. ‬Etsin epätavallisilla materiaaleilla jotain ennennäkymätöntä ja annoin siten jo olemassaolevien jälkien‭, ‬värien ja merkkien puhua‭. ‬Ajatus kytkeytyi‭ ‬appropriaatiotaiteen perinteeseen‭, ‬jossa löydetty toimii uudella tavalla‭, ‬kuten isomman maalauksen spraymaalin jäljet‭, ‬jotka eivät olleet minun itse tekemiäni‭. ‬Materiaalien luonne muuttui maalaustaiteen kontekstin takia‭. ‬Yksi maalauksista oli kokonaan vailla kangasta‭. ‬Se oli löydetyistä papereista ja metallinpaloista muodostunut sommitelma‭, ‬joka saattoi kytkeytyä tarkkasilmäiselle‭ ‬katsojalle näyttelyn ulkopuolella olevaan sillan kaiteeseen‭. ‬Niitit muuttuivat itsenäisiksi eleiksi‭, ‬kun maalia tai kangasta ei‭ ‬ollut‭. ‬Kehys piti teoksen nipin napin maalaustaiteen piirissä‭. ‬Kaikkien teosten suhde ympäröivään tilaan oli enemmän tai vähemmän ilmeinen‭. ‬Lähestymistapani kytkeytyy laajempaan kysymykseen siitä‭, ‬miten taide tekee näkyväksi maailman piilossa olevia kerroksia ja rakenteita‭. ‬Materiaalien oma historia haastaa perinteisen tekijyyden ja intentionaalisuuden käsitteet‭.‬

Opinnäytteeni kirjallinen osa jakautuu kahteen osaan‭. ‬Jälkimmäinen osa on teoreettisempi ja se nojaa erityisesti Maurice Merleau‭-‬Pontyn ruumiinfenomenologiseen lähestymistapaan‭. ‬Osiossa käsittelen mm‭. ‬teosten suhdetta ruumiiseen‭, ‬piirtämisen luonnetta‭, ‬materiaalikeskeistä työskentelyä‭, ‬suhtautumista tyhjään tilaan‭, ‬sekä teosten paikkasidonnaisuutta‭. ‬Tyhjyyden teema kulkee läpi koko‭ ‬työn‭, ‬vaikka tarkastelenkin sitä varsin lyhyesti länsimaisen ja itämaisen tradition kautta sille varatussa omassa kappaleessa‭. ‬Lisäksi olen mahduttanut loppuun heideggerilaista pohdintaa kielestä‭, ‬hiljaisuudesta ja nimeämisestä‭. ‬Nämä ongelmat liittyvät taiteellisen työskentelyn laajempiin filosofisiin kysymyksiin‭.‬

Kirjallisen opinnäytteen ensimmäisessä osassa etsin uutta tapaa kirjoittaa taiteen tekemisen ja kokemisen välimaastosta kutoen yhteen kokeellista ja suoraa ilmaisua‭. ‬Pyrin kokeellisuuteen‭, ‬jossa kielennän taiteen tekemistä ja kokemista tarkoituksellisen kielikeskeisesti‭. ‬Kuvataiteen kirjallinen opinnäyte on konventio muiden joukossa‭, ‬ja tämä on kuvataiteellista työskentelyäni sivuava tapa tehdä hiekkalaatikko sen keskelle‭ ‬–‭ ‬kokeillakseni‭, ‬mitä se kestää‭. ‬Osio toimii ikään kuin performatiivisena eleenä‭, ‬jossa kokeellinen kieli hakee tapoja kielentää‭ ‬sitä‭, ‬mikä tavallisesti jää kielen ulottumattomiin taidetta kokiessa‭. ‬Kirjallisen osan jälkimmäinen puoli on niin ikään pakollinen osoitus siitä‭, ‬että osaan pysyä asiassa eli kirjoittaa myös suoraa ja karkeaa puhetta taiteestani‭. ‬Kaunokirjallisempaa kirjoitusta kuvataiteista näkee lähinnä kirjallisuudessa itsessään‭, ‬joten pidän tärkeänä irrotella tehdäkseni itselleni ja muille helpommaksi kirjoittaa ambivalentimmin ja kielitietoisesti‭. ‬Kirjoitan näin‭, ‬jotta minulla olisi vielä mahdollisuus epäonnistua‭, ‬niin‭ ‬kauan kuin olen vielä tässä opistossa‭. ‬Tämä on riski‭. ‬Tämä on opinnäytteeni‭.‬