”Jos sitä lähtisi purkaa, niin en tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa” : taiteen perusopetuksen opettajien näkökulmia opetettavan ohjelmiston monimuotoistamiseen

Abstract

Tämän tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, miten taiteen perusopetuksen opettajat kokevat opetettavan ohjelmiston säveltäjäkaanonin ja sen laajentamisen ja monimuotoistamisen. Kokevatko he, että tällaiset perusohjelmiston laajentamiskysymykset ovat ajankohtaisia ja arvokkaita heidän työssään? Minkälaisia valmiuksia he kokevat omaavansa perusohjelmiston laajentamiseen, ja toisaalta, mitkä tekijät estävät heitä tässä työssä?

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää taiteen perusopetuksessa työskentelevää laulu- ja pianopedagogia. Tutkimuskysymykset ovat: Miten taiteen perusopetuksen opettajat kuvaavat opetettavan ohjelmiston valikoitumista sekä repertuaarin monimuotoistamisen käytäntöjä omassa opetustyössään? Millaisia tiedollisia, taidollisia ja pedagogisia valmiuksia taiteen perusopetuksen opettajat kokevat omaavansa ja tarvitsevansa monimuotoisemman repertuaarin opettamiseen? Mitkä tekijät tukevat tai estävät heitä tässä työssä?

Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään klassisen musiikin suhdetta säveltäjäkaanonin ja sen ylläpitämää valtaa ja monimuotoistamisen kohtaamia haasteita tokenismin (engl. tokenism) ja näennäisesti yhdenvertaisten inkluusion periaatteiden kautta. Mahdollisina ratkaisuina esitellään kulttuurisesti relevantti pedagogiikka, kulttuurisesti responsiivinen opetus ja rihmastomainen lähestymistapa musiikinopetukseen.

Tutkielman keskeiset tulokset ovat, että klassisen musiikin kaanonilla on edelleen vahva asema taiteen perusopetuksessa, ja ohjelmiston monimuotoistaminen jää usein muiden opetustavoitteiden varjoon. Opetuksessa käydään vain vähän kriittistä keskustelua siitä, miten opetussisällöt liittyvät yhteiskuntaan tai millaisia historiallisia ja sosiaalisia valtarakenteita ne ylläpitävät. Kaanon ymmärretään ensisijaisesti esteettisten ja taiteellisten arvojen kautta, eikä sen yhteiskunnallista rakentumista juurikaan tarkastella. Monimuotoisuuden edistäminen edellyttäisi kuitenkin kaanonin tiedostamista sosiaalisena ja historiallisena ilmiönä.

Opettajat tunnistavat oppilaslähtöisyyden ja oppilaan taustan huomioimisen merkityksen motivaatiolle ja harrastuksen mielekkyydelle, ja he ovat valmiita laajentamaan ohjelmistoa monimuotoisempaan suuntaan. Opettajat kuitenkin kaipaisivat konkretiaa opetussuunnitelman kulttuurisen uudistamisen teemojen ja käytännön opetustyön yhdistämiseen. Ohjelmiston monimuotoistamista hidastaa helposti saatavilla olevan, monimuotoisuusnäkökulmasta kootun pedagogisen materiaalin puute. Lisäksi opettajien omat arvot ja kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka paljon he ovat pohtineet monimuotoisuutta opetuksessaan, eikä aihetta ole haastateltavien mukaan juurikaan käsitelty pedagogisissa opinnoissa.