"Eikä me olla veljeksiä, vaikka me ollaan kahden" : queer-historia ja queer-mielikuvitus kansanlaulajan taiteellisena praktiikkana

Abstract

Tämä maisterin opinnäytteen kirjallinen työ esittelee, miten nykyajan queer-kansanlaulaja kertoo queer-tarinoita kansanlaulujen avulla. Aineistona on neljä kirjoittajan opinnäytekonsertin laulua, joista yksi on perinteinen balladi, kaksi uudelleenkoostettua ja muokattua rekilaulua sekä yksi uusi balladiteksti, jonka pohjana on kansantarina. Lauluissa esiintyy näkyvästi muun muassa homosuhteita, transihmisiä ja polyamoriaa. Tutkimus analysoi laulujen tekstejä ja niiden suhdetta queer-historiaan ja kansanlauluperinteeseen sekä taiteelliseen aktivismiin. Teoreettisena viitekehyksenä esitellään queer-teemojen käsittelyä kansanperinteen tutkimuksessa, kansanlaulujen muokkaamisen suhdetta kansanlauluperinteeseen sekä taiteellisen aktivismin teoriaa.

Työ näyttää, miten queer-mielikuvituksella voi tulkita perinteisiä kansanlaulutekstejä ja etsiä niistä queer-potentiaalia. Tekstissä esitellään myös perinnetekstin muokkaamisen ja uuden laulutekstin kirjoittamisen käytäntöjä. Analysoitavia lauluja yhdistää onnellinen loppu, tai vähintään toivon mahdollisuus, ja laulujen queer-ihmiset voivat pääosin hyvin. Tämä nojaa tutkittuun sateenkaarihistoriaan, eli siihen, millainen asema queeriksi nykyään tulkituilla ihmisillä oli kansanlaulujen syntyaikana 1800–1900-luvun vaihteen suomalaisessa agraariyhteiskunnassa. Osassa lauluista näkyy myös tietoista anakronismia ja aikatasojen sekoittamista.

Laulut ovat taiteellista aktivismia, koska ne kuvittavat vaihtoehtoisia maailmoja ja näyttävät suunnan, johon halutaan pyrkiä. Ne ovat myös linjassa kansanlauluperinteen kanssa, koska folkloren toistamiseen on aina kuulunut myös sen tietoinen muokkaaminen. Työ on taiteellista tutkimusta, ja sen liitteenä julkaistaan neljästä laulusta kolmen esitykset opinnäytekonsertissa eli opinnäytteen taiteellisessa osuudessa.