Kohti tuntematonta - Näyttelijä ja muutos

Abstract

Kirjallisessa opinnäytteessäni Kohti tuntematonta – Näyttelijä ja muutos käsittelen muutosta, tuntematonta, kontrollia ja ei-kontrollia. Koulutaipaleeni Teatterikorkeakoulussa on tietyllä tavalla ollut kontrollista irti päästämisen opettelua ja valtavaa muutoksen myllerrystä. Aloitin näyttelemisen ammattiteattereissa kymmenenvuotiaana, joten minulle oli ehtinyt syntyä monenlaisia ajatuksia näyttelemisestä ennen koulun alkua. Teatterikorkeakoulu onkin ollut minulle uuden oppimisen lisäksi myös poisoppimista ja irti päästämistä. Muutosta. Käsittelen havaintojani näyttelijäntaiteen opintojeni ajalta, pääpainona maisteriopintojeni aikana syntyneet havainnot. Improvisaatio on ollut minulle iso ja tärkeä työkalu kohti kontrollin tarpeesta höllentämistä. Pohdin luottamusta, miten voin olla turvassa tilanteessa, jossa on hyvin vähän asioita mihin luottaa ja nojata. Kirjoitan ryhmän merkityksestä, yhteistyöstä ja yhdessä pulassa olemisesta. Kirjoitan myös vastanäyttelijään vaikuttamisesta ja vastanäyttelijästä vaikuttumisesta. Pianolla improvisoidessa koen valtavaa vapautta, jota en aina koe improvisoidessani näyttelijänä. Miksi näin? Yritän selvittää näyttelemisen ja pianolla improvisoimisen eroja ja yhtäläisyyksiä. Pohdin muutosta minussa. Mikä minussa on muuttunut opintojeni aikana? Minulle muutos on aina ollut vaikeaa. Miksi muutos on niin pelottavaa? Käsittelen muutosta suhteessa näyttelemiseen ja näyttelijän ammattiin. Pohdin roolin merkitystä: Mikä minussa muuttuu näytellessäni roolihahmoa? Kirjoitan leikistä ja pelistä, näyttelemisen ja leikin suhteesta. Kirjoitan myös fyysisyydestä ja ruumiista, ja muutoksista, joita syntyy ruumiini väsyessä. Kirjoitan henkilökohtaisista muutoksistani, miten esimerkiksi selkäongelmani ovat vaikuttaneet identiteettiini näyttelijänä. Olen miettinyt resilienssiä eli psyykkistä selviytymiskykyä. Ajattelen näyttelijän tarvitsevan sitä rutkasti. Pohdin, miten näyttelijänä voin olla samaan aikaan herkkä ja vaikuttua asioista, mutta kuitenkin pitää pakan kasassa paineisissa tilanteissa. Pohdin myös alan hankalaa tilannetta ja tulevaisuudennäkymiä. Lopetan tähän kevääseen 20 vuotta putkeen jatkuneen opintaipaleeni aina ala-asteen alusta lähtien. Jotenkin tyhjä ja täysi olo. Aika on kuitenkin oikea, vaikka olenkin luonteeltani sentimentaalinen, niin nyt on aika siirtyä elämässä eteenpäin, luottaa tulevaan. Kiitos Teatterikorkeakoulu, ystävät ja opettajat. Oli ihanaa kasvaa aikuiseksi täällä (Sieltä se sentimentaalisuus kuitenkin tuli).