Virtaa : vesi taiteellisena prosessielementtinä

Abstract

Tämän opinnäytteen aihe on vesi. Käsittelen vettä taiteellisena prosessielementtinä – se on tämän työn kontekstissa metaforinen ja filosofinen kumppani, joka vaikuttaa työskentelyyn omilla sisäsyntyisillä ominaisuuksillaan. Vesi on sekä prosessin rakentaja että dialoginen ja tasavertainen ei-inhimillinen Toinen. Aineisto opinnäytteeseen on kerätty syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana toteutetuista työpajoista. Nämä työpajat, joissa tutkittiin vettä erilaisilla taiteellisilla menetelmillä, luovat yhdessä omien kokemusteni kanssa käytännön tason opinnäytteeseen. Käsittelen veden ominaisuuksia ja vaikutuksia sekä yksittäisten työpajojen että prosessin kokonaistasolla. Tämä opinnäyte on rakennettu sille kokemuspohjalle ja niille kysymyksille, jotka nousivat esiin opinnäyteprosessissa. Yksi tärkeistä seikoista oli muoto: pyrin tekemään tähän kirjalliseen opinnäytteeseen vedenkaltaisen rakenteen – sellaisena kuin näen veden juuri nyt ja mikä minua kiehtoo suhteessa veteen. Lähden liikkeelle siten, että tutkin vettä ensin kokemuksellisuuden kautta; heittäydyn sen varaan ja katson, mitä tapahtuu. Pureudun työtapaan, jossa ainoat prosessille asetetut vaatimukset ovat avoimuus ja virtaavuus. Tämän jälkeen puran auki sekä kokemuksen että teorian tasolla veden olemusta. Opinnäyteprosessin aikana sain selville, että veteen voi muodostaa alati syvenevän dialogisen suhteen. Tämän suhteen keskustelevuus toteutuu enemmän kehollisella kuin kielellisellä tasolla. Tärkeimpiä vedestä esille nousseita ominaisuuksia ovat dialogisuus, leikki, kehollisuus, virtaavuus, kannattelu ja vastustus. Veden rakenne on leikinomainen – jatkuvasti muuntautuva, samalla sekä uusia sääntöjä luova että vanhoja rikkova. Kehollisuus vaikuttaa leikissä ja vesidialogissa jatkuvasti, se on vesisuhteisuuden pääasiallinen toteutumismuoto. Matalin kynnys kehollisen, dialogisen yhteyden muodostamiseksi veteen toteutuu hyvin yleisissä ja arkisissa asioissa, kuten esimerkiksi uimisen tai saunomisen yhteydessä. Tällaisen ei-kielellisen yhteyden kautta on mahdollista kokea veden kierron ja jakamisen aiheuttama onnellisuus. Lisäksi havaitsin, että virtaavuus on veden olemuksen ytimessä. Silloinkin kun vesi on näennäisesti paikallaan, se esimerkiksi haihtuu tai imeytyy jonnekin. Tällä tavoin vesi kantaa prosessia eteenpäin silloinkin, kun siihen ei kohdista aktiivisia tekoja. Kannattelu tekee vedellisestä rakenteesta turvallisen. Se mahdollistaa pysähtymisen ja luo luottamuksen jo tehtyihin asioihin – vesi kyllä kantaa, kunhan antaudumme sen varaan. Vastustus tarjoaa kritiikin prosessiin ja auttaa katsomaan sitä eri näkökulmista. Vastustuksen mukanaan tuoma hankaluus, kitka ja pysähtyminen ovat yhtä tärkeitä prosessin elementtejä ja vaiheita kuin kaikki muutkin. Niiden hyväksyminen ja käsitteleminen auttaa prosessia eteenpäin. Lopuksi teen vielä runollisen yhteenvedon työstä, jossa ehdotan erilaisia lähestymistapoja veteen metaforisella ja symbolisella tasolla.