Kadonnutta näyttelijäidentiteettiä etsimässä

Abstract

Käsittelen kirjallisessa opinnäytetyössäni näyttelijäidentiteettiä ja pohdin, mistä se mielestäni muodostuu. Pääasialliset lähteeni ovat olleet omien kokemuksieni lisäksi psykologi Erik Eriksonin identiteettiteoria, teatteritaiteen tohtori Pia Hounin väitöstutkimus näyttelijäidentiteetistä sekä valokuvaaja Arno Minkkisen kehittämä luovuuden bussiteoria Helsinki Bus Station Theory of Creativity. Haastattelin opinnäytettä varten näyttelijä Marjo-Riikka Mäkelää ja käytän myös esimerkkejä muiden näyttelijöiden sekä eri taiteiden alojen edustajien kokemuksista ja kirjoituksista.

Aloitan työn prologilla. Kuvaan siinä elämässäni ollutta tilannetta, joka johti minut näiden kysymysten ja teemojen äärelle, kun päätin muuttaa Los Angelesista takaisin kotimaahani Suomeen.

Olen jakanut työn kolmeen osioon:

Ensimmäisessä osiossa pyrin vastaamaan kysymykseen “Mikä muodostaa näyttelijäidentiteetin?”. Lähteiden sekä omien kokemusteni perusteella luon alkuhypoteesin näyttelijäidentiteetin muodostumiselle, pohdin, miten näyttelijäidentiteetti eroaa muista taiteilijaidentiteeteistä ja pureudun syvemmin identiteettiin kehon, äänen, katseen ja kriisien kautta. Avaan myös “type”- käsitettä ja miten koen sen lokeroinnin vaikuttaneen tähänastiseen näytteljijyyteeni. Vertailen sen lisäksi ennakkoluuloja, joiden koen kohdistuvan koomisiin tai “vakaviin” näyttelijöihin sekä erikielisiin ja eri aksentteja käyttäviin taiteilijoihin.

Toisessa osiossa pureudun syvemmin Arno Minkkisen luovuuden bussiteoriaan, reflektoin omia tähänastisen näyttelijyyteni matkan “bussipysäkkejä” ja avaan teorian kautta uhkia, jotka kohtaavat näyttelijän identiteettiä, sekä mahdollisia apukeinoja niiltä suojautumiseen.

Kolmannessa osiossa avaan syvemmin kokemiani eroja suomalaisessa ja amerikkalaisessa näyttelijäkulttuurissa ja -identiteetissä. Vertailen kokemuksiani sekä yhdysvaltalaisesta että suomalaisesta koulutuksesta ja kentästä. Puntaroin, mihin itse koen sijoittuvani kahden kulttuurin välillä ja tulevaisuuden toiveitani. Pohdin myös, miten koen näyttelijän työn muuttuneen yhteiskunnallisten kriisien kautta ja toisaalta, miten kokemukseni mukaan Yhdysvalloissa ja Suomessa on suhtauduttu näihin kriiseihin. Lopuksi reflektoin opinnäytetyöni alussa tehtyä alkuhypoteesia ja miten näkemykseni ja käsitykseni näyttelijäidentiteetistä on muuttunut tätä työtä tehdessä.