rakastava kuriton halu - tämän näyttelijän ruumiinavauksia

Abstract

Tämä opinnäytetyöni kirjallinen osa, rakastava kuriton halu -tämän näyttelijän ruumiinavauksia, on ajattelua kysymyksen ääreltä: mitä jos näyttelijän työssäni olisikin kyse nautinnosta? Tämän kysymyksen kautta ja kanssa olen pohtinut, minkälaiseksi tekijäksi, näyttelijäksi, olen muotoutunut. Olen kirjoitusprosessin aikana käynyt läpi historiaani ja yrittänyt ymmärtää kokemustani ja kokemuksiani näyttelijän työstä. Tämä kirjallinen työ on yksi vaihe jo useamman vuoden jatkunutta itsen kohtaamisen prosessia, jossa yritän tuoda vallitsevan ruumiintilani, kärsimisen, rinnalle nautintoa. Näyttelijän työ on kokemuksessani ensisijaisesti juuri tällaista itsen kohtaamista. Keskiöön asettuu näyttelijä ruumiineen, kaiken sen eletyn ja jo-koetun kanssa, kaikessa kau(n/h)eudessaan. Näyttelijän työ on työskentelyä oman ruumiin lähtökohdista käsin. Se on ruumillani ja ruumiissani tapahtuvaa.

Tämä kirjallinen työ jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa Kaksi ruumiintilaa: kärsiminen ja nautinto on alustus siitä, miten käsitän tekijyyttäni; puran kärsimisen luonnollistumista ruumiintilassani ja jotain sen syntyhistoriasta. Lisäksi kerron havahtumisestani nautintoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Toisessa osassa Ruumis näyttelijän töissä avaan käsitystäni näyttelijän työstä itsen kohtaamisena, ja moniin suuntiin tapahtuvana liikkeenä itsen, elämän ja työn välillä. Puhun muun muassa roolin rakentamisesta sekä näyttelijän työn sukupuolittuneesta luonteesta.

Kolmannessa osassa Nautinnollista kyytiä ruumiille kerron opinnäytetyöni taiteellisesta osasta, kollektiivisesti työstetyn Pleasure Ride- esityksen, prosessista. Avaan erilaisia teemoja, tapoja, tavoitteita, kysymyksiä ja työkaluja, jotka edistivät omaa nautinnon kokemista esiintyjänä ja esitysten tekijänä tässä prosessissa.

Viimeisessä osassa Lopuksi: ruumiin kukinta teen toiveita itselleni ja tulevaan.

Tämän työn keskeisiä lähteitä ovat näyttelijä, kirjoittaja ja teatteritutkija Helena Kallion kirjoittamat esseet Ruumiinviljely (1999) sekä Sukupuoli ja itsetuntuma (2002).

Kirjoitusprosessia on ohjannut kysyminen: Minkälaista puhetta ja ajattelua näyttelemisestä ja tekijyydestä syntyy tästä ruumiista? Miten tämän ruumiin historia, sen kokemukset, vaikuttavat siihen, minkälaista ajattelu ja puhe on? Mitkä ovat tämän ruumiin käsitykset näyttelijäntaiteesta ja sen kentästä? Mikä näihin käsityksiin on vaikuttanut ja miten?