Rajaa hakua

 
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

Festivaalibarometri 2024 ja Venuebarometri 2024: Yleisön käsitykset festivaaleista ja konserttipaikoista sekä epäasiallisen kohtelun muodot elävän musiikin tapahtumissa
Kinnunen, Maarit
Sibelius-Akatemian selvityksiä ja raportteja : 31 (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025)
Raportti
Tämä raportti sisältää tulokset kahdesta erillisestä yleisötutkimuksesta vuodelta 2024: festivaalikävijöiden mielipiteitä kyseltiin festivaalibarometrissa ja keikka- ja konserttikävijöiden venuebarometrissa. Molemmissa kyselyissä oli mukana osio, jossa kysyttiin epäasiallisen kohtelun kokemuksista. Tutkimusraportti koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä osassa esitellään festivaalibarometrin viimeisimmät tulokset. Julkaisun toinen osa sisältää venuebarometrin tulokset. Lopuksi käydään läpi epäasiallisen kohtelun kokemuksia niin festivaaleilla kuin keikoilla ja konserteissakin. Tämä osio on nyt mukana toista kertaa. Suomalaisten rytmimusiikkifestivaalien yleisöille suunnattu festivaalibarometri toteutettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2014 eri yliopistojen ja festivaalikentän toimijoiden välisenä yhteistyönä. Joka toinen vuosi järjestettävän tutkimuksen tarkoituksena on koota tietoa suomalaisista rytmimusiikkifestivaalien kävijöistä ja seurata heidän mielipiteidensä kehittymistä vuosien kuluessa. Tavoitteena on siis muodostaa kyselyaineistojen pohjalta käsitys festivaalien asiakaskunnasta. Vuoden 2024 tutkimusraportti kokoaa viimeisimmät tulokset. Keikka- ja konserttikävijöihin keskittyvä yleisötutkimus, venuebarometri, toteutettiin puolestaan ensimmäisen kerran vuonna 2020. Vuoden 2024 raportissa esitellään nyt kolmannen venuebarometrin tuloksia. Kyselyjen rakentamisesta ja levittämisestä vastasi LiveFIN ry, joka on valtakunnallinen musiikkitapahtumien ja niiden järjestäjien yhteenliittymä ja etujärjestö. Tämän tutkimusraportin vastaavina tahoina ovat toimineet Lapin yliopiston Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Taidejohtamisen aine. Muita yhteistyökumppaneita aiemmissa tutkimuksissa ovat olleet festivaalien edunvalvontajärjestö Finland Festivals, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö, Seinäjoen yliopistokeskus sekä tutkimukseen osallistuneet festivaalit ja keikka- ja konserttipaikat.
Professionalism in Popular Music Voice Teacher Education : Institutional Conditions of a Changing Field in Finland and Sweden
Keskinen, Katri A. (Sage, 2025)
Lehtiartikkeli
There is a need to understand how higher music education can better adapt to changes in societies and professionalism. As a field that embraces change, popular music voice teaching exemplifies how professionalism can expand. Drawing on theories regarding the evolving concept of professionalism, especially in teaching disciplines, this study examines changes in professionalism within popular music-oriented voice teacher education in higher music education and explores how institutional conditions shape these perceptions and the broader development of professionalism. The multiple case study involved two cases in the Nordic context, in Finland and Sweden, where such education has existed for decades. The research material included semi-structured interviews with teacher educators, observations, a researcher diary, and institutional documents. The abductive analyses utilized a previously constructed framework for popular music voice teachers’ expanding professionalism. The findings suggest that the examined voice teacher education programs foster lifelong learning, reflection, resilience, and collaboration, while emphasizing student agency and competence thinking. The article also discusses how institutional values and contexts, territorialism, and the self-replicative systems of institutionalized teacher education may influence professionalism.
Esitystaiteen menetelmät ja utooppinen pedagogiikka
Porkola, Pilvi (Teatterintutkimuksen seura, 2025)
Lehtiartikkeli
Tässä artikkelissa tarkastelen taiteen opettamisen poliittisuutta utooppisen pedagogiikan käsitteen kautta. Avaan utopian käsitettä yhteiskuntatieteissä ja tuon esiin, miten utopiaa on tarkasteltu teoreettisesti taiteen tutkimuksen piirissä. Tutkimuskysymykseni on, miten utooppista pedagogiikkaa voisi kehittää taidelähtöisesti ja mitä se tarkoittaa eri konteksteissa? Viittaan aiempaan tutkimusprojektiin ”Poliittinen mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet” (2020–2024) Turun yliopistossa ja siinä toteutettuun pedagogiseen kurssikokonaisuuteen. Jäsennän kurssin mukanaan tuomia huomioita kokeilevuuden, leikin, materiaalisuuden ja yhdessä kuvittelun avulla. Pyrin vahvistamaan yhteiskuntatieteissä käydyn utopiakeskustelun ja taiteesta lähtöisin olevan utopiakeskustelun yhteneväisyyksiä pedagogisesta näkökulmasta. Päädyn ajatukseen utooppisesta pedagogiikasta käsitteellisenä työkaluna taiteen opettamisen yhteiskunnallisen sidoksen vahvistamisessa.
Kelluntamusiikki : improvisoinnin opetusmenetelmä
Kide, Teemu
Studia musica : 55 (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, DocMus-tohtorikoulu, 2014)
Opinnäyte (tohtori)
Kelluntamusiikki on improvisoinnin opetusmenetelmä, joka tarjoaa välineitä myös improvisoinnin omaehtoiseen harrastamiseen. Kehittämisprojektissa musiikillinen improvisointi nähdään sarjana tekoja, jotka voivat suoraan muokata soittajan minäkuvaa. Improvisoija soittaa itsensä ”näkyväksi” paitsi toiselle myös itselleen. Omakohtaisen ja ennalta tietämättömän soittaminen edellyttää soittajalta senhetkiseen ympäristöön kohdistuvaa luottamusta. Siksi improvisoinnin opettamisessa musiikilliset tiedot eivät sellaisenaan riitä. Tarvitaan käsitteitä, joiden avulla voidaan ymmärtää opetustilannetta ohjailevaa sanatonta viestintää. Tarvitaan keinoja, joilla voidaan tiedostaa ja ehkäistä improvisointiin olennaisesti liittyviä epävarmuustekijöitä. Oppilaan kannalta menetelmän tavoitteena on sisäistetty asenne, jonka myötä improvisaatio tapahtuu ennalta pohtimatta. Kirjan teoriaosassa ja aineiston analyysissa nostetaan esiin analogioita improvisoinnin opetustapahtuman sekä psykoanalyyttisen työskentelyn välillä. Kuten soiva improvisaatio, myös psykoanalyysi on tämänhetkisyydessä kehkeytyvä prosessi, jossa usein hahmottuu jotain ennalta tietämätöntä. Tarkastelun välineinä käytetään muun muassa Daniel N. Sternin present moment -käsitettä, Thomas H. Ogdenin dreaming -käsitettä sekä Donald W. Winnicottin ajatuksia tukea antavasta ympäristöstä. Psykoanalyyttisesti sävyttynyttä matkaa täydennetään Keith Johnstonen teatteri-improvisaatiota koskevalla vuorovaikutusfilosofialla. Improvisoinnin opetusmenetelmä kehittyi vuoden kestäneessä toimintatutkimuksen kenttävaiheessa, joka toteutettiin kymmenen eri-ikäisen oppilaan kanssa. Improvisointitunnit, joita kertyi yhteensä 191, videoitiin toistuvaa reflektointia sekä myöhemmässä vaiheessa tapahtunutta analyysia varten. Analysoitavana aineistona käytettiin myös oppilaille suunnattuja teemahaastatteluja. Prosessissa löytyi opetustyössä tarvittavia vuorovaikutuskeinoja, joilla voidaan tukea oppilaan luovuutta. Kelluntamusiikki esittelee myös tutkimuksessa kehittyneen musiikillisen toimintaympäristön, jonka puitteissa yksilön ilmaisu helpottuu. Pysyvä pulssi, kadenssittomat soinnut sekä kirjassa esitelty ”asettautuminen” voivat auttaa oppilasta improvisoimaan omakohtaiselta tuntuvaa musiikkia. Tunne omakohtaisuudesta on improvisaatiosta saatavan merkityksellisyyden perusta. Projektissa syntynyt musiikillinen oppimateriaali tuo pedagogiikan ammattilaisten ulottuville impro-visointipohja-käsitteen. Tutkimusraportti sisältää nuottiesimerkkejä improvisointipohjista sekä tarjoaa viitekehyksen niiden käytännön soveltamiseen ja edelleen kehittämiseen. Kirja on suunnattu soitonopettajille, soitonopiskelijoille, musiikkiterapeuteille sekä musiikin ulkopuolisille ihmistyön ammattilaisille, joita kiinnostaa sanaton, laajakaistainen viestintä.
Life on a Leaf : my house as a total artwork
Andersson, Jan-Erik (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2025)
Kirja
In this intriguing book, artist Jan-Erik Andersson writes about his experience of dwelling and living in a "total artwork". By addressing seemingly naïve questions like: Why don’t we build houses shaped like flowers, shoes, or a leaf? Andersson intentionally challenges the invisible borders guarding the conventional definitions of architecture. The vision he has shared through many projects with his collaborator, architect Erkki Pitkäranta, to explore and stretch these borders, led him into a long and successful journey to build a leaf-shaped family house, Life on a Leaf, based on his own art and stories. This extraordinary house, in Turku, Finland, was completed in 2009. Andersson brings the world of fairy tales – and sheer fun – into architectural discourse, and at the same time applies design history and theory to explain the important function of figurative ornamentation and tectonic elements – like windows shaped like water-drops or tears. He gradually brings the presence of nature into his concept of the house and into the psychological world of its inhabitants, creating "iconic space" which differs radically from the spatial concepts created by architecture based on modernist and late modernist philosophy. Stressing the important role of art in the design of buildings, the book describes different ways of bringing contemporary art into architecture – not primarily as free-standing objects but as an integrated part of the structure of the house. By giving over 20 invited artists a free hand in Life on a Leaf, Andersson opened the possibility of surprise and a renewed connection to ways of seeing and creating reminiscent of the Surrealists. The book is based on Andersson’s Doctorate in Fine Arts at the Academy of Fine Arts in Helsinki.