tulokset
Rajaa hakua
Taju
Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.
Kokoelmat
- Aineistot ovat käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
- Aineistot ovat käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla kirjautuneille.
- Aineistot ovat käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
- Aineistot ovat käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla kirjautuneille.
- Aineistot ovat käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
Viimeksi tallennetut
- Loisen käsitteestä taiteen institutionaalisessa kontekstissa
Opinnäyte (kandidaatti)Haapavaara, Louna (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)Tarkastelen tutkielmassani loisen käsitettä taiteen institutionaalisessa kontekstissa. Lähestyn tutkimuskohdettani sitä asuttaen, jolla tarkoitan sellaista käsitteen jäsentävää ja soveltavaa toimintaa, joka yhtäältä avaa sen piiloisia merkityksiä ja toisaalta muovaa käsitettä loisen tavoin: Käsitettä käsitellessäni se myös väistämättä muuttuu. Oletan ennalta, että loinen häiritsevänä ja keskeyttävänä osapuolena tuottaa muutosta, ja tunnustaa siten toisia tulokulmia ja olemisen tapoja. Loinen merkitsee biologisen määritelmän mukaan eliölajia, joka elää vuorovaikutussuhteessa toiseen lajiin ja hyötyy suhteesta toisen kustannuksella. Loinen on käsitteenä kuitenkin biososiaalinen, eli alunperin ihmisten keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin pohjaava, ja viittaan tutkielmassani sanalla sen biologista määritelmää laajemmin loisen kaltaisiin osapuoliin. Instituutiolla viittaan ensisijaisesti järjestäytyneisiin ja vakiintuneisiin taiteen esittämisen paikkoihin, kuten museoihin. Lainaan tutkielmassani loista käsittelevää kirjallisuutta esimerkiksi taiteen, kielitieteen ja filosofian tieteenaloilta. Lähestymistapani on samansuuntainen postkvalitatiivisen tutkimuksen kanssa, jolloin tutkielmaani johdattaa menetelmän sijaan teoriat ja käsitteet. Keskustelen erityisesti Michel Serres’n (1930-2019) teoksen Parasite (1982) keskeisimpien käsitteiden kanssa. Serres perustelee sosiaalisten, biologisten ja kommunikaatiojärjestelmien suhteiden samankaltaisuuksilla ja rinnakkaisuuksilla, kuinka ne kaikki perustuvat ulossuljettuun kolmanteen, loiseen. Parasite edustaa varhaista posthumanismia, joten luen sitä tietyn ajallisen ja kontekstuaalisen välimatkan päästä. Avaan tutkielmassani loisen käsitettä Serres’n teorian ohella parasiittisten vertauskuvien ja praktiikoiden sekä para-instituution käsitteen kautta. Käsittelen myöhemmin taiteilijapari nabbteerin teosta parahultainen isäntä (2025) loisen käsitettä vasten. Lopuksi ehdotan, että suhteessa instituutioon loinen on muutosta tuottava osapuoli, joka voi horjuttaa vakiintuneita ja pysyväksi käsitettyjä rakenteita ja käytäntöjä. - Insamling av folkdiktning i Replot : en kvalitativ granskning av Wilhelm Sjöbergs samlingar
Opinnäyte (kandidaatti)Österberg, Janeta (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-05-14)Syftet med avhandlingen är att göra en kvalitativ granskning av Wilhelm Sjöbergs samlingar som finns bevarade i Svenska Litteratursällskapets (SLS) arkiv. Samlingarna som jag utgått från är SLS 52, 63, 66 och 94, från slutet av 1800-talet och början av 1900-talet. Kvalitativ ska i det här avseendet uppfattas som en innehållsbaserad analys där jag gjort både mera allmänna noteringar om samlingarnas struktur och innehåll, samt noterat vilken information som angivits i samband med uppteckningarna. Sådan information relaterar till framföraren, ort, spridning och årtal, samt en mera omfattande övrig information. Den presenteras i tematiska helheter relaterat till musikens syfte och funktion, dansrelaterad information samt instrumentering och spelstil. Jag har sedan reflekterat över samlingarnas innehåll ur ett kulturhistoriskt (Nyqvist 2007, 11) samt biografiskt perspektiv (Nyqvist 2007, 13). Som bas för den kulturhistoriska reflektionen har jag använt akademiska litteratur och reflekterat över samlingarnas innehåll i relation till insamlingsarbetets bakgrund, utförande och dåtida värderingar och utmaningar. I den biografiska granskningen har jag varit medveten om att Wilhelm som person också har inverkat på samlingarnas innehåll och utförande. Därför har jag även reflekterat över hur hans kompetenser och andra omständigheter har influerat samlingarna. Wilhelms personliga bakgrund har främst hämtas från intervjuer utförda av Ann-Mari Häggman och Helena Boucht. I sin helhet konstateras att det finns ett stort värde i Wilhelms insamlingar. De är omsorgsfullt utförda och även väldigt beskrivande. Ur ett kulturhistoriskt perspektiv kan man konstatera att han delvis delade då rådande värderingar, men också kan anses vara föregångare inom andra. Man kan också konstatera att Wilhelm som person i stor utsträckning har påverkat hans insamlingsarbete. Tack vare sin musikaliska bakgrund har han varit väldigt kompetent att göra noggranna och beskrivande uppteckningar. Samtidigt har också hans lokala ursprung sannolikt gett honom fördelar i insamlingsarbetet i förhållande till andra utomstående insamlare. - Kantelespelerskan Christina Nordqvist : en inblick i den finlandssvenska kanteletraditionen
Opinnäyte (kandidaatti)Fustinoni , Aurora Settimia (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-05-14)I min kandidatavhandling avhandlar jag den finlandssvenska kanteletraditionen och mer specifikt kantelespelerska Christina Nordqvists (1948–2020) spelstil som jag har analyserat ur ett musikanalytiskt perspektiv. Utöver stilanalysen, var avhandlingens andra centrala mål att samla in informationen om den finlandssvenska kanteletraditionen som bakgrundsdel till stilanalysen. Materialet som jag har använt i min forskning består av självgjorda transkriberingar, en intervju, notböcker och arkivmaterial från Svenska litteratursällskapets arkiv i Helsingfors och Singsby hembygdsföreningens nätarkiv. Mina centrala metoder har varit kvalitativ innehållsanalys och musikanalys. Avhandlingens teoretiska inramning består av de mest centrala verk inom finsk kanteleforskning. Det viktigaste syftet med stilanalysen var att ta reda på det hur Christina skapar svänget och den dansanta känslan som präglar alla låtar i hennes inspelade repertoar. Användningen av tretaktsfraseringen, alltså en frasering där alla rytmer fraseras en aning triolaktigt, och mikrorytmisk variation är de mest avgörande tekniska verktygen som skapar dansant kantelespel. Detta gäller inte bara Christinas spel utan också spelet av karelska kantelespelmän på fåsträngade kantele och många mellanösterbottniska kantelespelmän. - Rakenteelliset erot lasten harmonikoissa ja niiden vaikutus pedagogiikkaan
OpinnäyteSiitonen, Kalle (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)Työssä tutkittiin lasten harmonikkojen rakenteellisia eroja, sekä niiden vaikutusta soitonopettajan työhön. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käsiteltiin harmonikan yleistä rakennetta, hyvää soittoasentoa ja rasitusvammoja. Tutkimukseen liitettiin myös aineistoja harmonikan rakenteellisten erityispiirteiden soveltamisesta pedagogisesta näkökulmasta. Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena puolistrukturoidun teemahaastattelun muodossa. Haastatteluihin osallistui kolme harmonikkapedagogia, joilla oli kokemusta lapsien ja nuorten opettamisesta. Tuotetun aineiston perusteella lasten harmonikkojen merkittävämmät rakenteelliset erot liittyvät soittimen kokoon, diskanttikahvan asetteluun, remmien säätömahdollisuuksiin ja bassojärjestelmään. Nämä vaikuttavat opettajan työhön monella tasolla. Soittimien rakenteelliset erot aiheuttavat helposti sekaannuksia, niin yksilö- kuin ryhmätunneilla. Soittimien erilaisten rakenteiden takia opettajan on muistettava eri oppilaiden soittimien eroavaisuuksia ja muokata puhettaan aktiivisesti oppilaan mukaan. Tämä vie soitonopettajan kapasiteettia toimia soittotunneilla. Tutkimuksessa todettiin, että soittimen rakenteen standardisoinnille voisi olla perusteita, mutta samaan aikaan pitää ottaa huomioon, että esimerkiksi diskanttikahvan asettelulle on omat perustelunsa pedagogisen funktionsa takia. Tutkimuksen aihepiiriä ei juurikaan ole käsitelty kirjallisuudessa, ja sen vuoksi työn voidaan katsoa olevan alalla relevantti. Tutkimus voisi toimia pohjustuksena laajemmalle harmonikkojen rakenteellisten erojen tutkimiselle. - Okulasentrismin kritiikin paljastuminen nykytaiteen materiaalisuuksissa
Opinnäyte (kandidaatti)Haapala, Oula (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)Opinnäytetyössäni pohdin sitä miten taidekokemusta voi lähestyä okulasentrismin kritiikin ja fenomenologian kautta. Okulasentrismi tai silmäkeskeisyys tarkoittaa länsimaisessa estetiikassa ja epistemologiassa vallinnutta näköaistin ensisijaistamista. Tämä ensisijaistaminen on näkynyt esimerkiksi siinä, että muiden aistien kautta saatua tietoa ja kokemusta on saatettu vähätellä, siten myös luoden aistihierarkian, jonka huipulla on toiminut näköaisti. Käyn opinnäytetyössäni lyhyesti läpi okulasentrismin syntyyn vaikuttaneita historiallisia tekijöitä sekä okulasentrismiin 1900-luvulla kohdistuneen kritiikin, joka pitkälti keskittyi näköaistin ensisijaistamisen aiheuttamaan kokemuksen. Lähestyn tätä ruumiittomuutta pohtimalla sitä miten taide vaikuttaa ruumiillisesti, vaikka sen pääasiallinen kokemisen tapa olisi nähdä se. Pyrin siis tietyllä tapaa osittain “tasoittamaan” länsimaiseen ajattelumalliin juurtunutta aistien hierarkiaa. Analysoin Kiasman Kivi, Paperi, Sakset -kokelmanäyttelyn neljää teosta. Analyyseissä pohdin millä tavoin niiden katsominen herättää erilaisia ruumiillisia tuntemuksia, jolloin rinnalle nousee muutkin kuin puhtaasti visuaaliset aistikokemukset. Analysoitaviin teoksiin kuuluu maalaus, videoteos, ääni-installaatio sekä valokuva. Lopulta otan huomioon sen, että fenomenologia ei etsi tiettyjä ratkaisuja, eikä sille ole yksinomaan alalle ominaisia tutkimuskysymyksia. Fenomenologia on siis väline, itsessään usein paradoksaalinen, mutta lopulta hyvin antoisa työkalu. Siten opinnäytetyöni onkin tietyllä tapaa ehdottelua siitä miten ja mitä tottumuksia olisi mahdollista ynnä mielekästä purkaa taidekokemuksesta, jotta siitä muodostuisi monitahoisempi ja runsaampi.