Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Eroottinen taidekokemus : taidekokemuksen analyysi eroottisena ja intiiminä kokemuksena
    Palmu, Mikael (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026-03-29)
    Opinnäyte (kandidaatti)
    Taiteen kandidaatin opinnäytteessäni analysoin taidekokemusta erotiikan kautta. Argumentoin tämän analysoinnin tavan mahdollisuuksista ja taidekokemuksen eroottisten vivahteiden olemassaolon puolesta. Tulkitsen taidekokemuksen intiimiksi subjektin kokemukseksi, jonka olennaisena osana on halut. Opinnäytteen lähestymistapa on hermeneuttinen metasynteesi, pyrkimys on luoda tulkinnallinen kokonaisuus löytämällä alkuperäisistä lähteistä yhtenäisyyksiä tarkan lukemisen kautta. Menetelmäksi täten muodostui oma tulkintani ja eri teorioiden kirjoittaminen yhdisteleväksi kokonaisuudeksi, joka pyrkii avata taidekokemuksen erotiikkaa sekä eroottista suhdetta subjektin ja taideobjektin välillä. Hermeneuttisen kehäliikeen tavoin tulkintani liikkuu eri teorioiden ympärillä ja laajentaa lopullista kirjoittamaani. Hahmotteluni alkaa määritelmistä, joiden kautta avaan tapoja nähdä erotiikka sekä taidekokemus. Nimeän eri merkittäviä piirteitä erotiikalla ja taidekokemukselle, jotka punoutuvat yhteen teorioiden kanssa, joita esittelen. Kummankin termin määritelmissä tärkeäksi muodostuu toisen tunnistaminen, vuorovaikutuksellisuus/suhteisuus, kokemusten transgressiivisuus ja täten subjektin kyky laajentua kokemusten kautta. Leo Bersanin tekstissä “Aesthetic Subject in Psychoanalysis” psykoanalyyttisessa teoriassa soveltama esteettinen subjekti, johdattaa taidekokemuksen eroottista analyysia kiinnittämään huomiota subjektin ja objektin suhteeseen, johon kuuluu vuorovaikutus tai kirjeenvaihto subjektin ja objektin välillä, joka näyttäytyy silmukkamaisena liikkeenä. Bersanin teorian kautta subjektin suhteessa taideobjektiin näyttäytyy myös mahdollisuudet solidaarisen olemassaolon tunnistamiselle, subjektin tunnistaessa itsenäisestä objektista itsensä. Tämän mahdollisuuden voi subjekti kieltää pyrkimällä tukahduttaa toiseus ja yrittämällä kontrolloida itsenäistä maailmaa. Elisabeth Colesin väitöskirja "Anne Carson – the Ethics and Erotics of Interpretation" keskittyy tulkinnan merkityksiin. Tulkinta näyttäytyy osana taidekokemusta aktiivisena pyrkimyksenä ymmärtää taideobjektia. Tätä tulkinnan prosessia on mahdoton täydellistää, jolloin subjekti jää tyydytetyn subjektin sijaan haluavaksi subjektiksi. Eettinen puoli tulkintaan syntyy aidoksen ja hybriksen kautta. Subjektin pitää pystyä tunnistaa objekti toisena (aidos) ja pysähtyä tekemään valinta rakkauden ja vihan välillä. Pyrkimys kontrollointiin ja väärin tunnistaminen voi taas johtaa hybrikseen. Tarkastelemieni teoriat ja määritelmät muodostavat omia merkitysten kerrostumia, joiden kautta syntyy eroottinen lähestymistapa taidekokemuksen ymmärtämiseen. Tämä eri lähteiden synteesi auttaa löytämään yhtäläisyyksiä eri esitettyjen teorioiden ja konseptien välillä.
  • Kuva kuvassa, maalaus maalauksessa : Susanne Gottbergin maalausten tulkintaa Gilles Deleuzen ajattelun valossa
    Karjalainen, Eero (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (kandidaatti)
    Taiteen kandidaatin opinnäytteessäni tarkastelen suomalaisen kuvataiteilija Susanne Gottbergin maalaustaideKa. Käsittelen Gottbergin teoksia taidehistorioitsija Inkamaija Iitän ehdottaman ”maalausta käsittelevän maalauksen” kategorian puitteissa tarkastellen sitä, miten Gottberg käsittelee maalausta taiteessaan. Tutkielmassa kysyn, miten Gottbergin taide suhteutuu maalauksen mediumin rajoihin. Analyysini kohdistuu Gottbergin uudempaan, 2020-luvulla toteutettuun tuotantoon, sekä erityisesti kahteen kuva-aiheeseen tämän rajauksen puitteissa: 1) peilin kautta puhelimella otettuihin omakuvia esittäviin maalauksiin sekä 2) maalatussa kuvassa esiintyviin maalauksiin eli maalauksiin, jotka esittävät maalauksia. Hypoteesini on, että nämä kuva-aiheet muodostavat murtuman ja ikonografis-kronologisen muutoksen Gottbergin syklisessä praksiksessa ja kuva-aiheita kierrättävässä tuotannossa. Aineistoni koostuu viidestä maalauksesta: Side By Side (2023), The Beginning Or The End Of A Journey (2023), Wanderer (2023), Window with a View (2023) sekä In Front of You (2022). Hyödynnän tulkinnassa erityisesti ranskalaisen filosofi Gilles Deleuzen ajattelua. Deleuzen monipuolisesta tuotannosta merkittävä osuus, noin kolmasosa, kohdistuu suoraan taiteenfilosofian kysymyksiin, minkä lisäksi uudet viime vuosina julkaistut kokoelma- ja käännösteokset hänen aiemmin vähemmän tunnetusta erityisesti maalauksen teoretisoinnin keskittyvästä filosofiastaan ovat herättäneet uutta kiinnostusta hänen filosofiansa hyödyntämisestä juuri maalauksen analysoinnissa. Näistä syistä katson perustelluksi nojata Gottbergin teosten analyysissä juuri Deleuzen ajatteluun. Erityisesti hyödynnän Deleuzen tulemisen ja luomisteon käsitteitä sekä representationaalisen ajatusta Deleuzen kuvallisuuden filosofiassa. Tutkielmassa lopputuloksena esitän, että Gottbergin mise en abyme -kuvatyyppiä edustavat ja metakuvallisuutta hyödyntävät uudet teokset tuovat maalauksen sen piiristä tilaan ja palauttavat sen takaisin maalauksen kenttään jatkuvassa tulemisen prosessissa. Lisäksi esitän muutamia kysymyksiä jatkotutkimusta silmällä pitäen.
  • Videopelit osana taidemuseota : Never alone : video games and other interactive design
    Humalajoki, Salla (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (kandidaatti)
    Taiteen kandidaatin opinnäytteessäni tutkin videopelejä taidemuseon tiloissa. Tutkin New York Cityssä sijaitsevan The Museum of Modern Art eli MoMAn 10.9.2022.–16.7.2023 järjestämää näyttelyä Never Alone: Video Games and Other Interactive Design, jossa oli esillä heidän sen hetkisen 36 videopelin kokoelma. Näyttelyn on kuratoinut MoMAn arkkitehtuuri- ja muotoiluosaston Paola Antonelli, Paul Galloway ja Anna Burckhardt. MoMAn kokoelmiin videopelien hankinta on alun perin aloitettu vuonna 2012. Pyrin näyttelyn kautta tutkimaan miten videopelit toimivat esitettyinä taidemuseon tilassa ja vastaamaan kysymyksiin: Mitä haasteita videopelien kokemiseen näissä tiloissa sisältyy? Mitä tapahtuu, kun interaktiivisuutta vaativat videopelit ovat esillä valkoisessa kuutiossa? Tutkielmamenetelmäni on laadullinen analyysi. Käyn läpi videopelien ja valkoisen kuution käsitteet, jotka ovat keskeisiä tutkielmalleni. Videopelien käsitteen ymmärtämiseen toimii Nicolas Espositon (2005) ’’ A Short and Simple Definition of What a Videogame Is’’, joka avaa videopelin neljää keskeistä piirrettä: peli, pelaaminen, audiovisuaaliset laitteet ja tarina. Valkoisen kuution käsitettä tutkin Brian O’Dohertyn (1986) esseekokoelman kautta, jonka pohjalta tulee oletus videopelejä hylkivästä näyttelytilasta videopelien kokemiseen vaativan immersion tarpeen vuoksi. Lisäksi käyn läpi lähihistorian keskustelua videopeleistä taiteenmuotona. Tarkastelen elokuvakriitikko Roger Ebertin 2000-luvun puolivälissä aloittamaa keskustelua videopelien kyvyttömyydestä olla taidetta. Vertaan Ebertin väitöksiä Juho Kuorikosken Pelitaiteen manifestin (2018) perusteluihin sille miksi videopelit ovat uusi kahdeksannes taidemuoto. Osoittaen kuinka kaikki videopelit eivät välttämättä pysty taiteelliseen ilmaisuun, mutta tietyissä tapauksissa videopelit ovat taideteoksien vertaisia. Tutkielmassani pyrin käymään läpi, kuinka MoMAssa esitetty näyttely toimii videopelinäyttelynä. Käyn läpi MoMAn vuorovaikutussuunnittelun käsitettä, jonka pohjalta videopelikokoelman hankinnat ovat tehty. Vuorovaikutussuunnittelun käsitteen kautta tulee ilmi videopelien rooli taidekokemuksen rakentamisessa, sekä mitä videopelien kuratointi taideteoksina vaatii näyttelytilalta. Videopelien kokemisesta näyttelytilassa tulee lopulta esille performanssin kaltainen interaktiivisuus pelaajan ja videopelin; eli katsojan ja taideteoksen välillä.
  • Banksyn graffitisarja 2024 : teosten tulkintatavat ja niiden esiin nostamat diskurssit The guardian -lehden verkkosivuilla elokuussa 2024
    Hako, Ella (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026-03-27)
    Opinnäyte (kandidaatti)
    Taiteilija Banksy maalasi Lontoon kaduille yhdeksän graffitimaalausta peräkkäisinä päivinä 5.–13.8.2024. Tekijän kuuluisuus ja graffitien tiuha ilmestymistahti herätti keskustelua ja uutisointia. Tässä tutkielmassa tarkastelen Banksyn vuonna 2024 elokuussa tekemää yhdeksän teoksen graffitisarjaa The Guardian -lehden verkkosivuilla julkaistujen tekstien avulla. Tutkielmassani kysyn, miten teoksia tulkitaan, ja millaisia diskursseja niissä ilmenee The Guardianin teksteissä. Aineistoni kattaa 17 The Guardian -lehden verkkosivuilla julkaistua tekstiä, jotka liittyvät elokuun graffitisarjaan. Tekstilajeja on laajalti mielipidekirjoituksesta uutisraportteihin. Tutkimusmenetelminä toimivat diskurssi- ja sisällönanalyysi. Tutkielmani osoittaa, kuinka Banksyn aikaisempi taiteellinen ilmaisu ja ura loivat raamit uusien teosten tulkinnoille. Nopealla ja tiheällä graffitien teolla, teoskuvien jakamisella sosiaaliseen mediaan, nimeämättä jättämisellä ja yksinkertaisella muotokielellä. Aineistosta korostuivat teostulkinnat, jotka liittyivät ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin tapahtumiin, kuten vaaleihin, konflikteihin ja ilmastonmuutokseen. Teostulkintojen tärkeinä osana olivat eläinaiheet, paikkasidonnaisuus sekä taiteellinen ilmaisu. Tulkinnat teosten aiheista, tekniikasta ja vastaanotosta vaihtelivat taiteenkentän toimijoiden kesken. Keskeinen diskurssi teksteissä oli Banksyn graffitien erityinen asema, jossa niiden rahallinen arvo ja taidemarkkinoiden intressit ohjailevat teoksiin suhtautumista. Tästä syystä Banksyn graffiteja ei nähty laittomana vandalismina, vaan suojeltavina teoksina, jotka pyritään säilyttämään muuttumattomina tai siirtämään julkisesta tilasta pois, niin sanotusti turvaan. Vaikka Banksy toimintatavoiltaan on osana graffitikulttuuri, hänen maalauksensa nousevat silti erityislaatuiseen asemaan. Tämä haastaa katutaiteen alkuperäiset periaatteet ja herättää kysymyksen siitä, kenelle julkiseksi tarkoitettu taide lopulta kuuluu?
  • Mäntän äärellä : kuratoriaalinen työskentely ja konseptikuratointi yhteiskunnallisen osallistumisen välineenä
    Gråhn, Krister (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026-02-04)
    Opinnäyte (maisteri)
    Opinnäytteeni Taideyliopiston Kuvataideakatemian Praxis – Master’s Programme in Exhibition Studies -ohjelmaan tarkastelee kuratoriaalista työskentelyä välineenä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisessa ja osana arkipäivän toimintaa. Opinnäytteeni käytännön osuus, Mäntän äärellä -näyttelyiden tuotanto ja toteutus, ajoittui pääosin vuodelle 2023. Nykytaidenäyttelyt kymmenessä Mäntässä myynnissä olleessa asuinkiinteistössä olivat avoinna yleisölle 2.7.-30.7.2023. Mäntän äärellä -näyttelykonsepti perustui yritysyhteistyöhön, jolla yhdistettiin nykytaide ja paikalliset asuinkiinteistömarkkinat. Konseptikuratointi pohjautui lähiajatteluun, uudelleenajatteluun sekä paikallisen, yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä syntyneen, tilanteen huomioimiseen sosioekonomisesta ja -ekologisesta näkökulmasta. Mänttä – vanha tehdaskaupunki – toimintaympäristönä loi mahdollisuuden käsitellä aiheita paikallisesti, mutta heijastaen niitä myös laajemmin valtakunnalliseen (ja globaaliin) kontekstiin. Opinnäytteeni kirjallinen osuus esittelee Mäntän äärellä -näyttelykonseptin toimintaperiaatteita sekä käytäntöä. Näyttelyt esitellään samoilla dokumenteilla, jotka olivat yleisön saatavilla näyttelyn aikana ja niiden jälkeen. Dokumentaatio sekä prosessikuvaus pohjustavat prosessin aikana tärkeiksi muodostuneita kysymyksiä kuratoinnin yhteiskunnallisesta roolista ja vastuusta. Opinnäytteeni kirjallinen osuus keskittyy analysoimaan Mäntän äärellä -prosessia toiminnallisena instituutiokritiikkinä vertaamalla sitä valkoisen kuution perinteelle syntyneisiin taiteen esittämiskäytäntöihin, paikallisten taideinstituutioiden toimintaan sekä nykykorutaiteeseen. Toiminnallinen instituutiokritiikki lähestyy niin taideinstituutioita kuin yritysyhteistyötäkin. Mänttä – Taidekaupunki – toimintaympäristönä mahdollistaa instituutiokritiikin reflektoimisen myös laajemmin valtakunnalliseen (ja globaaliin) nykytaiteen kenttään. Mäntän äärellä -yritysyhteistyö kiinteistövälityksen kanssa toimii analyysissani esimerkkinä yhteistyömallista, jollaisia kuratoriaalisen työskentelyn avulla on mahdollista luoda yhteiskunnan eri toimijoiden välille. Esimerkki osoittaa, ettei yritysyhteistyö johda väistämättä taiteen välineellistämiseen, vaan yhteistyö voi muodostaa työskentelyyn sisällöllisen lähtökohdan. Yhteistyön edellytyksenä on kuraattorin positio välittäjänä, jonka toiminta sijoittuu erilaisten yleisöjen – näyttelyvieraiden, taiteilijoiden, instituutioiden ja yhteistyökumppaneiden – välisiin suhteisiin. Nämä välit eivät ole tyhjiä, vaan ne sisältävät erilaisia arvoja, toiminnallisia rakenteita ja diskursseja. Mäntän äärellä -analyysi johdattaa pohtimaan kuraattorin toimintaa erilaisten diskurssien kentillä sekä ehdottaa kuraattorin vastuun jakamista kanssakuratoriaalisen työskentelyn kautta. Kuratointi näyttäytyy toimintana, joka muodostuu erilaisista riippuvuussuhteista, ja laventamalla yksilökeskeistä painopistettä kuraattorista kanssakuraattoreihin on mahdollista laajentaa myös taiteen toimintaedellytyksiä. Taiteen laaja-alainen ja moniääninen osallistuminen yhteiskunnan eri rakenteisiin voi mahdollistua esimerkiksi kanssakuratoriaalisen ja yhteisösidonnaisen työskentelyn kautta.