Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Prosessissa kehittyvä (tupla)suunnittelu : tasapainoilua suunnittelijaroolien välillä
    Tolvanen, Ville (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Esittelen tässä tiivistelmässä maisterin opinnäytteeni kirjallisen osan sekä taiteellisen osan pääpiirteet. Tein työn taiteellisena osana Teatterikorkeakoulussa ensi-iltansa saaneen Varasta tämä esityksen. Kirjallinen opinnäytteeni käsittelee valo- ja videosuunnittelun tekemistä teatteriesitykseen Varasta tämä esitys, joka sai ensi-iltansa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Teatterisalissa maaliskuussa 2024. Esitys rakentui metodologiselle lähdölle, jossa kaikki näyttämölle tuleva materiaali varastettiin jo olemassa olevista esityksistä. Kirjallisessa osassa tarkastelen tätä prosessia valo- ja videosuunnittelijan näkökulmasta. Luvussa 2 avaan varastamisen käsitettä taiteen alkuperäisyyteen liittyvän terminologian kautta sekä suhteessa mediatutkija Annette Markhamin remix-teoriaan. Markhamin kolmivaiheinen malli - sampling, hybridization ja linkage - toimii teoreettisena viitekehyksenä, jonka kautta tarkastelen esityksen materiaalien kerrostumista ja uusien merkitysten syntymistä. Teoreettisen kehyksen lisäksi esittelen esityksen materiaalin keräämisen metodin ja esityksen tilasuunnitelman. Luvussa 3 käyn läpi valo- ja videosuunnittelun prosesseja suhteessa tuotantorakenteeseen esityksen tekemisen eri vaiheissa. Erityistä huomiota saa tuplasuunnittelun ajallinen hallinta, ohjelmoinnin vaikutus sisältöön sekä valo- ja videomateriaalien keskinäinen suhde näyttämöllä. Erityistä huomiota saa videomateriaalien kopioimiseen liittyvän prosessin monipolvisuus. Luvussa 4 teen joitakin havaintoja siitä mitä esityksestä tuli suhteessa metodiin ja prosessiin. Metodin kehittämää esitystä käsittelen Markhamin teoriaan nojautuen. Valo- ja videosuunnittelun käsittelyssä keskeinen analyyttinen käsitteeni on repsotus. Repsotus ilmenee rytmisinä nykäyksinä, epätarkkoina spottiosumina ja ohjelmoinnin rosoisuutena. En pidä repsotusta yksinomaan ongelmana vaan osana esityksen valosuunnittelun kokonaiskieltä. Lopuksi luvussa 5 pohdin varastamisen metodin vaikutuksia omaan tekijyyteeni ja esteettisiin valintoihini. Prosessin analyysin kautta esittelen pintapuolisesti joitain mahdollisia tutkintasuuntia, kuinka tulevaisuudessa voisi tehdä tuplasuunnittelua sosiaalisesti kestävästi. Edellinen pitää sisällään myös tekemisen mielekkyyden suunnittelijan näkökulmasta käsin.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Videoprojektori valonheittimenä
    Kulmala, Antti (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-04-22)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tässä taiteellisen tutkimuksen projektissa tutkin videoprojektorin mahdollisuuksia valonheittimenä. Työ tarkentui prosessissa kysymykseksi siitä, mitä tapahtuu, kun videoprojektoria alkaa ajatella kuvan esittäjän sijasta valonheittimen kaltaisesti. Projekti eteni taiteellisen tutkimuksen määrittelyyn tutustumisen, tekijälähtöisesti kokeilujen, havaintojen, dokumentaation ja tulkinnan kautta. Kirjallinen osa jatkaa tätä käsitteellisen, kontekstuaalisen ja lähteisiin nojaavan tarkastelun kautta. Työ rakentuu oman taiteellisen praktiikkani ympärille. Lähestyin aihetta kokeilemalla erilaisia valonlähteitä ja valonliikkeen tuottamisen logiikoita. Prosessin aikana tutkimusasetelmaksi tarkentui arkinen olohuone, jossa tila, öljylamppu, seinäpinta, kasvi, toinen öljylamppu ja videoprojektori muodostivat kokonaisuuden, jonka sisällä saatoin tarkastella valon laatuja, projisointipinnan merkitystä, liikkeen luonnetta ja omaa havaintoani. Työn löydöksiksi tarkentuivat instrumentti, seinä merkityksen pintana, kaksi liikelogiikkaa sekä signaali liikkeen ehtona. Instrumentilla tarkoitan tässä työssä videoprojektorin, videomappausohjelman ja valopöydän muodostamaa kokonaisuutta, jossa projektorin valo alkaa käyttäytyä osin valonheittimen logiikalla. Seinä projisointipintana ei ole työssä neutraali tausta, vaan aktiivinen pinta, joka osallistuu merkityksen muodostumiseen. Liikkeen tuottamisessa erottuu selkeästi kaksi toisistaan poikkeavaa logiikkaa: tallennettujen positioiden väliseen transitioon perustuva logiikka ja vapaampi noise-signaaliin perustuva free flow. Näiden lisäksi havaitsin, miten ohjauksen rakenne näkyy valon liikkeen laadussa. Bittisyvyyden ja päivitystaajuuden erot muuttuivat esteettisesti havaittaviksi eroiksi. Työ ei ratkaissut kaikkia sen avaamia kysymyksiä. Jatkokysymykseksi jäi, miten kahden liikelogiikan välinen vaihto voisi tapahtua katkeamatta. Työ tuotti kuitenkin henkilökohtaista reflektiota työskentelyni käytännöistä, sekä jäsentyneen käsityksen siitä, että videoprojektoria voi tarkastella taiteellisessa prosessissa valonheittimenä, kun huomio kohdistuu kuvan sijasta valon laatuun, pintaan, liikkeeseen ja signaalin ehtoihin.
  • Toward a Sustainable Musical Lifecourse Framework in Later-Life Music Education
    Yang, Rong; Laes, Tuulikki (Sage, 2026)
    Lehtiartikkeli
    This article proposes the Sustainable Musical Lifecourse framework as a theoretical orientation for addressing the challenges that lifelong music education faces in rapidly aging societies. Situated within the broader interconnections of lifelong learning and music education, the article builds on policy reflections from two distinct national contexts: Finland and China. By reframing the concept of later-life and examining current music learning opportunities for older adults, the study reveals that existing policy structures are often shaped by economic demands and the discourse of successful aging. These structures overlook the deeper pedagogical and existential possibilities of later-life music education. To address these limitations, the Sustainable Musical Lifecourse framework integrates four interrelated conceptual dimensions – lifecourse theory, transformative learning, sustainable aging, and gerotranscendence – to expand and envision personal transformation and social sustainability through music education in later life. This article contributes to developing practical approaches to lifelong music education by advancing a forward-looking perspective for envisioning alternative futures and more sustainable ways of living and learning through music in later life.
  • Minäkin olen taiteilija! : valosuunnittelijan taustan vaikutus taiteellisessa työskentelyssä
    Kujansuu, Elli Maria (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-04-28)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tässä teatteritaiteen maisterin opinnäytteen kirjallisessa osiossa käsittelen henkilötaustan suhdetta valosuunnittelijan taiteelliseen työskentelyyn. Olen kiinnostunut siitä, miten taustaan vaikuttavat asiat, kuten ikä, sukupuoli tai sosioekonominen asema näkyvät konkreettisesti valosuunnittelijan työskentelyssä. Ajatteluni pohjana toimii taiteellinen opinnäytteeni little_star95 – ooksä online?, joka sai ensiiltansa Studio Pasilassa 7.8.2025. Aloitan avaamalla omaa taustaani ja sen vaikutusta valosuunnittelun opintoihini. Olen opintojeni aikana kokenut usein voimakasta kuulumattomuutta muihin teatteritaiteilijoihin ja koen sen johtuvan täysin omasta taustastani. Toisessa osassa kirjoitan taiteellisesta opinnäytteestäni eli little_star95 – ooksä online? ja taustani vaikutuksesta teoksen tekemiseen. Avaan aihetta myös toisen maisteriopintojeni aikana tekemäni teoksen Bakkhantit kautta. Lopuksi kirjoitan ajatuksiani tyttöydestä ja tyttövalosuunnittelusta. Kolmannessa osassa pohdin taustan vaikutusta sellaisten tekemieni teosten kautta, joihin henkilötaustani oli yhteydessä vain välillisesti tai ei ollenkaan. Nämä teokset ovat Unentekijä sekä Hautakivi. Neljännessä osiossa käsittelen suunnittelijan toimijuutta osana työryhmää. Perustelen tarkemmin, miksi taustalla on merkitystä myös omassa työssäni, vaikka yleisö ei minua fyysisesti näekään. Viidennessä osassa kirjoitan innostuneisuudestani alaan ja siitä, miksi mielestäni valosuunnittelijoiden olisi hyvä ylläpitää aktiivista kiinnostusta ja halua kehittyä ammatissaan. Opinnäytteeni avaa näkökulmia siihen, miten henkilötaustan vaikutusta voisi käyttää hyödyksi suunnittelijoiden työskentelyssä sekä avaamaan suunnittelijoille laajempaa taiteellista toimijuutta esittävien taiteiden työryhmissä.
  • On beat : rytmistä valosuunnittelussa
    Kokkonen, Pinja (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tässä teatteritaiteen maisterin opinnäytteeni kirjallisessa osassa käsittelen rytmin suhdetta valosuunnitteluun. Tutkin, miten rytmi voi toimia näkökulmana valosuunnittelun moniulotteisuuteen. Koen rytmin luonnollisena ja intuitiivisena tapana ymmärtää esityksen ja valosuunnittelun rakennetta ja kokemuksellisuutta. Valosuunnittelijan intuitio näyttäytyy minulle rytmisenä. Tekemiseen tai ympäristöön piirtyy rytmi, joka saa asiat tuntumaan siltä, että ne jotenkin loksahtavat kohdilleen. Asiat tapahtuvat on beat (suom. rytmissä), rytmin logiikalla. Esittelen sekä rytmin kokemiseen vaikuttavia tekijöitä että näkökulmia sen käsittelyyn valosuunnittelun kontekstissa. Ensimmäisessä luvussa, johdannossa, avaan henkilökohtaista taustaani aiheen valinnalle, kirjoitan taiteellisessa työskentelyssä kokemastani ristiriidasta järjestyksen ja kaaoksen välillä, sekä rytmistä niiden välisenä liikkeenä. Toisessa luvussa käsittelen rytmiä yleisemmällä tasolla filosofian, esteettisen kokemuksen, havainnon ja intuition kautta, vapaana medioista, joiden kontekstissa sen merkitys muuttuu ja tarkentuu. Kolmannessa luvussa kirjoitan rytmistä tarkemmin valosuunnittelun kontekstissa suhteessa tilaan, aikaan ja esitykseen/näyttämöön. Kirjoitan valosuunnittelun rytmin ilmenemisestä tilallisesti ja ajallisesti, sekä suhteessa esityksen ja näyttämön muodostamaan polyrytmiseen kokonaisuuteen. Kirjoitan rytmistä esityksen miljöiden välisenä liikkeenä. Neljännessä luvussa käsittelen opinnäytteeni taiteellista osaa, valosuunnittelua tanssiteokseen THE FEAST, joka esitettiin Teatterikorkeakoulun Teatterisalissa keväällä 2025. Esityksen valosuunnittelun kautta kirjoitan tavastani katsoa ja järjestellä valosuunnittelua rytmin näkökulmasta. Rytmisiä näkökulmia lähestyn eräänlaisina optiikkoina, joiden läpi valosuunnittelun eri ulottuvuuksia voi tarkastella ja järjestää. Viidennessä luvussa jaan tämän opinnäyteprosessin aikana käsittelemäni materiaalin pohjalta tämänhetkisen näkemykseni rytmin merkityksestä omassa valosuunnittelun praktiikassani.