Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Teatterin ilmestyskirja : sirpaleita teatterin, taikuuden ja magian rajapinnoilta
    Komulainen, Kirmo (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-04-01)
    Opinnäyte (maisteri)
    Teatterin ilmestyskirja on Kirmo Komulaisen ohjauksen koulutusohjelman opinnäytetyön kirjallinen osio vuodelta 2026. Työ käsittelee esseemuotoisesti ohjaajantaidetta teatterissa rituaalimagian ja esiintyvän taikuuden perspektiivistä kulttuuriantropologian ja filosofian käsitteistön avulla. Ensimmäisessä luvussa tarkastelen ohjaajaa esiintyjänä suhteessa taiteelliseen työryhmään. Muotoilen ohjaajan roolin eräänlaiseksi fiktioksi tilassa, riskinottajaksi taiteellisessa diskurssissa ja naamioksi työryhmän luovalle työskentelylle. Ajatteluni lainaa käsitteistöä muun muassa esiintyvän taikuuden kontekstista, Thomas Fuchsilta, Mary Douglasilta ja John Cassavetesilta. Toisessa luvussa käsittelen ohjaajaa rituaalimaagina suhteessa esityksen yleisöön. Kirjoitan näyttämölle ja taiteelle ominaisesta kielestä Walter Benjaminin filosofian ja erityisesti hänen muotoilemansa ei-aistimellisen vastaavuuden käsitteen avulla. Käsittelen sitä, miten ohjaaja, rituaalimaagi ja taikuri voivat praktiikoidensa avulla vapauttaa jähmettynyttä ajattelua ja uudelleen muotoilla kulttuurisia käytäntöjä ja kokemuksia. Lopuksi tutkin ei-aistimellisen vastaavuuden sovellutuksia käytännön teatterityöskentelyyn ensisijaisesti Mary Douglasin ja Michael B. Taussigin ajattelun avulla.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Materiaalisuudesta : näkökulma näyttämöön ja esiintyvään ruumiiseen
    Vekola, Veeti (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-03-30)
    Opinnäyte (maisteri)
    Opinnäytteeni kirjallinen osio kantaa nimeä Materiaalisuudesta: Näkökulma näyttämöön ja esiintyvään ruumiiseen. Käsittelen työssäni materiaalien ja ruumiini suhdetta. Käytän materiaalisuuden näkökulmaa linssinä näyttämöön liittyvien kokemusteni tarkastelussa ja purkamisessa. Keskityn tunnistamaan ja erittelemään erilaisia materiaaleja ja niiden materiaalisuutta: niissä olevia ominaisuuksia, niiden toiminnallisuutta ja roolia osana esitystä sekä niistä syntyvää uutta materiaalia. Pohdin, miten eri materiaalit vaikuttavat ruumiiseeni ja sitä kautta näyttelijäntyöhöni. Mistä materiaaleista vaikutun ja millä tavoin? Miten materiaalit vaikuttavat ruumiini toimintaan ja ilmaisuun? Ruumistani ympäröivien materiaalien ohella käsittelen ja avaan myös oman ruumiini materiaalisuutta. Ensimmäisessä luvussa kerron syitä sille, miksi halusin kirjoittaa juuri materiaalisuudesta. Lisäksi avaan materiaalisuuden näkökulmaa tarkemmin. Esittelen myös työlleni tekemän äänisuunnittelun, jota lukija voi halutessaan käyttää ja hyödyntää tekstimateriaalin ohella. Toisessa luvussa määrittelen työni kannalta keskeisimmät käsitteet, jotka ovat materiaali, materiaalisuus, ruumis ja tuntu. Luvun lopuksi avaan vielä käsitteet näyttelijäntyö ja näyttelijäntaide. Kolmas luku keskittyy kokemuksiini näyttämöllä. Käsittelen materiaalisuuden näkökulmasta kahta eri teatteriproduktiota: Opinnäytteeni taiteellista osaa Niskavuoren Heta Lahden kaupunginteatterissa sekä kandiopintojemme taiteellista lopputyötä Maratontanssit Helsingin kaupunginteatterissa. Neljännessä luvussa esittelen päiväkirjamaiseen muotoon kirjoitettuja ajatuksiani laulavan ruumiin materiaalisuudesta. Päätän opinnäytteeni teatterin ja materiaalisen näyttämön ylistykseen. Sitten kiitän, esittelen käyttämäni lähteet ja lopetan työni äänellisessä muodossa. Työlleni keskeisimpiä lähdeteoksia ovat teatteritaiteen professori Pauliina Hulkon väitöskirja Amoraliasta Riittaan: ehdotuksia näyttämön materiaaliseksi etiikaksi (2013) sekä Dramaturgiakirja: Kaikki Järjestyy Aina (2018), jonka ovat toimittaneet Katariina Numminen, Maria Kilpi ja Mari Hyrkkänen.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Wienin kaiut 1900-luvun alun pianorulla-äänitteissä
    Perkkiö, Eerika (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte
    Carl Czernyn pianokoulu Op. 500 (1839) tarjoaa ensi käden tietoa wieniläisklassisen kosketinsoitintyylin esityskäytännöistä. Tässä historiallisesti tiedostavaan esittämiseen sekä ääniteanalyysiin nojaavassa seminaarityössä vertaan Czernyn pedagogisia tekstejä kahteen 1900-luvun alun pianorullaäänitteeseen, joilla soittavat Ignatius Paderewski sekä Camille Saint-Saëns. Tutkielman tavoitteena on selvittää (1) miksi nuo äänitteet kuulostavat erilaisilta kuin oman aikamme äänitteet, (2) onko Paderewskin ja Saint-Saënsin soitossa havaittavissa yhteisiä piirteitä Czernyn dokumentoimien ja opettamien esityskäytäntöjen kanssa, sekä (3) voisiko mahdollisesti vertailussa löydettyä tietoa käyttää esteettisen jatkumon muodostamiseen 1800-lukua edeltäviin esityskäytäntöihin. Vastausten selvittämiseksi analysoin äänitteitä sekä kuulonvaraisesti sekä metronomin avulla, kuunnellen niitä sekä normaalilla että hyvin hitaalla toistonopeudella. Vertaan äänitteistä löytämiäni ilmiöitä taulukkomaisesti Czernyn pianokoulun kolmannesta luvusta redusoimiini pääteemoihin, jotka ovat dynamiikka, artikulaatio sekä tyyli. Johtopäätösten tueksi selvitän, millaisessa musiikillisessa ympäristössä Czerny ja äänitettyjen kappaleiden säveltäjät sekä esittäjät opiskelivat ja elivät tutkiakseni heidän musiikillisten näkemystensä mahdollisia yhteyksiä. Sekä Paderewskin että Saint-Saënsin soittotavoissa oli paljon tunnistettavia yhteneväisyyksiä Czernyn käsittelemiin esityskäytäntöihin kuten tempon käsittely, arpeggiot, korostukset sekä artikulaation ja dynamiikan variointi. Lisäksi molempien soittajien soitossa esiintyi mielenkiintoisia henkilökohtaisia tyylivalintoja. Lähestyin tutkielman ilmiöitä ensisijaisesti uteliaan muusikon näkökulmasta, mutta wieniläisen koulukunnan tyyliseikkojen tunteminen lisää osaamistani sekä työssäni traversistina että opinnoissani tulevana orkesterinjohtajana.
  • Tarkkuus luo turvaa : fyysinen ja rytmillinen tarkkuus sekä näiden vaikutelma näyttelijäntyössä
    Salonen, Aapo (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Ajatuksiani näyttelijäntyöllisestä tarkkuudesta sekä tarkkuuden vaikutelmasta. Mitkä asiat ovat näyttelijän hallinnassa olevia työkaluja ja tekniikoita, joilla mennä kohti tarkempaa ilmaisua? Mikä taas on vaikutelmaa tarkkuudesta, joka rakentuu katsojalle teoksen muista osa-alueista, kuten valosta äänestä, kuvakulmista tai dramaturgiasta? Pohdin myös, miten tarkkuutta harjoitellaan, voiko se olla synnynnäistä ja mitkä asiat mahdollisesti kasvuympäristössä puskevat sitä kohti. Keskityn lähinnä fyysiseen sekä rytmilliseen tarkkuuteen, mutta sivuan myös ajatuksellista tarkkuutta ja havaintoja. Aluksi esittelen haastateltavat ja työn ja sen lähtökohdat lyhykäisyydessään. Seuraavassa osiossa keskityn fyysiseen tarkkuuteen, liikkeen laatuun ja erilaisiin tekniikoihin, joilla eksaktia liikeilmaisua voi harjoitella. Orgaanisesti seuraavana siirryn käsittelemään tilaa ja läsnäoloa, sekä näyttelijää suhteessa niihin. Fyysinen tarkkuus -osion loppupuolella pohdin ajatuksellista tarkkuutta, mielikuvia ja havaintoja, joita tuoda omaan näyttelijäntaiteeseen sekä näyttelijäntyöhön. Käsittelen myös itsensä ja työnsä tuntemusta, kurinalaisuutta ja oman ilmaisun harjoittelua ja sitä muovanneita vaikutteita. Käsittelen rytmillistä tarkkuutta teoriassa hyödyntäen piirrettyjen ja mykkäelokuvien konventioita sekä esitellen omakohtaisia kokemuksia näistä teorioista. Lopuksi siirryn tarkastelemaan tarkkuuden vaikutelmaa näyttämö- sekä kameratyöskentelyssä. Analysoin siis asioita ja esimerkkejä, jotka eivät välttämättä ole näyttelijän käsissä, vaan syntyvät yhteistyössä suunnittelijoiden ja muun työryhmän kanssa. Pohdin myös yleisösuhdetta ja vaikutelmaa, joka piirtyy katsojalle teoksen tekijöistä riippumatta.
  • Edeltä kulkevat : monimuotoisten näyttelijöiden roolitus, yhdenvertainen työllistyminen ja resilienssi
    Ranta, Moona (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-03-30)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tämä opinnäytetyö käsittelee monimuotoisista taustoista tulevien näyttelijöiden roolitusta ja resilienssiä. Työn tarkoitus on ollut lisätä dialogia näyttelijöiden, sekä työnantajien, ohjaajien ja roolittajien välillä. Tavoitteena on ollut löytää syitä syrjiville rakenteille tai ajatusmalleille, sekä löytää toimia, joilla monimuotoista roolittamista voitaisiin tehdä luontevasti ja työoloja saada saavutettavammiksi. Opinnäytetyössä on haastateltu seitsemää näyttelijää, sekä neljää työnantajapuolen edustajaa, yhtä ohjaajaa ja neljää roolittajaa. Haastattelut on toteutettu lähi- ja etätapaamisina, tai sähköpostin välityksellä. Haastattelut on litteroitu tekstiksi, karsittu ja lopulta muutettu lainauksiksi. Opinnäytetyön johdanto taustoittaa aiheen valintaa ja henkilökohtaisia kokemuksia monimuotoisena näyttelijänä. Omakohtaisten kokemusten lisäksi vahvana vaikuttimena ovat olleet kollegojen kokemukset ja Noora Dadun kirja Roolitus. Muita lähdemateriaaleja työssä ovat kirja, opinnäytetyöt, tutkimukset sekä artikkelit. Työ keskittyy AV-alaan, mutta sivuaa myös teatterialaa. Toisessa luvussa käsitellään omaa näyttelijäidentiteettiä ja sivutaan kokemuksia liittyen näyttelijänä oloon, jolla monimuotoiset ominaisuudet ovat vaikuttaneet roolitukseen. Luvussa tarkastellaan kirjoittajan toiveita suhteessa saavutettavampaan, monimuotoisempaan ja rikkaampaan työkenttään, joka heijastaisi myös katsojille yhteiskunnan monimuotoisuutta. Kolmas luku keskittyy monikulttuurisiin näyttelijöihin ja ihonvärin vaikutuksiin roolituksessa. Luvussa tulevat mukaan näyttelijöiden ja muiden alan toimijoiden kokemukset suhteessa siihen, miten POC (people of color) -näyttelijöitä roolitetaan. Luku käsittelee myös omakohtaisia kokemuksia liittyen syrjintään, toiseuteen ja siihen, kuinka kapea stereotyyppisen POC-roolin paikka on. Monikulttuurisuus kappaleessa käsitellään myös Light-POC teemaa ja sitä, kun näyttelijöille on ilmaistu heidän olevan liikaa tai liian vähän ihonvärin puolesta. Neljännessä luvussa aiheena on yli M-kokoiset näyttelijät ja luku keskittyy etenkin naisnäyttelijöiden kokemaan kokoperustaiseen syrjintään ja laihuusnormiin. Kappaleessa tarkastellaan sitä, kuinka AV-alan ja teattereiden roolitukset eivät heijasta takaisin edes suomalaista keskimääräistä vaatekokoa, vaan jäävät reilusti alle. Työnantajat pohtivat, että muutos ei voi lähteä yksin käsikirjoituksesta, vaan roolittamisen tulisi olla ulkoisista ominaisuuksista vapaampaa ja perustua näyttelijäntyölle. Viidennessä luvussa kuvataan näyttelijöiden terveydellisiä haasteita, kykenevyyttä ja niiden vaikutusta roolittamiseen, saavutettavuuteen ja työssä jaksamiseen. Apuvälineiden käyttöä haastattelujen perusteella mahdollistetaan vähän, ja vähemmän näkyviin toimintakykyyn vaikuttaviin ominaisuuksiin liittyy edelleen vaikenemista ja joissain tapauksissa syrjintää. Luvun lopussa pohditaan näyttelijän resilienssiä ja mikä saa jaksamaan terveyshaasteista tai rakenteellisesta syrjinnästä huolimatta. Ystävät, kannustavat kollegat, avoin työilmapiiri ja taiteen luominen ovat osoittautuneet näyttelijöiden voimavaraksi. Kuudes luku käsittelee eri toimijoiden rooleja roolituksiin ja työelämän rakenteellisiin käytäntöihin liittyen. Luvussa tarkastellaan vastuuta yhdenvertaisessa roolittamisessa sekä sitä, mikä mahdollistaisi enemmän avoimia hakuja, sekä uusien ammattilaisten ja vähemmän tunnettujen näyttelijöiden palkkaamista. Myöhemmin avataan alan nykytilannetta ja pohditaan mahdollisia ratkaisuja. Luvussa tarkastellaan syitä monimuotoisen roolituksen puolesta ja havaitaan, että se lisää samaistumispintoja, vähentää ennakkoluuloja ja lisää ymmärrystä eri ihmisryhmiä kohtaan. Saavutettavuus sen eri muodoissa mahdollistaa tasavertaisen työllistymisen lisäksi rikkaampia tarinoita, jotka heijastavat yhteiskuntaa. Seitsemännessä luvussa havaitaan, että haastateltavat työnantajat, roolittajat sekä ohjaaja olivat sitä mieltä, että monimuotoisia näyttelijöitä tarvitaan ja roolituksen pitäisi olla vapaampaa kuin millaisena se näyttäytyy tällä hetkellä. Pohditaan syitä muutoksen hitaudelle ja sitä, että vaikka resurssit, raha tai säädökset voisivat tehdä monimuotoista roolittamista helpommaksi ja nopeammin avautuvaksi, on muutos silti jokaisen alan toimijan vastuulla ja lähtee ihmisten halusta toimia tasa-arvon puolesta omasta positiostaan käsin. Lähes kaikki näyttelijät olivat kokeneet syrjintää tai erilaista suhtautumista ominaisuuksiensa takia ja myös työnantajatahot, roolittajat ja ohjaajat tunnistivat syrjiviä käytänteitä alalla liittyen roolitukseen tai saavutettavuuteen. Haastateltavat miettivät keinoja viedä yhdenvertaista roolittamista ja saavutettavuutta eteenpäin omalla kohdallaan, sekä millaisia muutoksia rakenteissa tulisi tapahtua. Yhteinen suunta ja visio haastateltavien välillä positiosta riippumatta osoittivat, että muutos on mahdollinen ja taistelemisen arvoinen.