Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Harjoittelun taidetta : monimenetelmällinen tutkimus musiikin ammattilaisten, opiskelijoiden ja harrastajien itsenäisestä lauluharjoittelusta sekä minäpystyvyyden ja psykologisen turvallisuuden kokemuksista
    Paavilainen, Tommi (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tämän laadullisesti painottuneen monimenetelmätutkimuksen tarkoituksena oli analysoida, millaisia kokemuksia laulutunneilla käyvillä musiikin ammattilaisilla, opiskelijoilla ja harrastajilla on itsenäisestä harjoittelusta ja millaisia haasteita he kokevat harjoitellessaan. Lisäksi tehtävänä oli tarkastella, kuinka usein laulutunneilla käyvät ihmiset kokevat psykologista turvallisuutta ja laulullista minäpystyvyyttä. Tutkimuksia laulajien harjoittelusta on varsin vähän, vaikka harjoittelu on keskeinen osa musiikin oppimista. Tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselyn avulla, joka jakautui kolmeen osaan: taustatietokysymyksiin, väitelauseisiin sekä avovastausosioon. Kohderyhmänä olivat ihmiset, jotka käyvät tai ovat joskus käyneet laulutunneilla. Väitelauseet oli rakennettu käsitteellisen viitekehyksen (tietoinen harjoittelu, psykologinen turvallisuus, laulullinen minäpystyvyys) pohjalta, ja niihin vastattiin Likert-asteikkoa käyttäen. Avovastausosiossa, jossa kysyttiin kokemuksia itsenäisestä lauluharjoittelusta, vastaaja sai antaa vastauksensa millä tahansa kirjallisella ilmaisutavalla, myös taiteellista ilmaisua hyödyntäen. Vastauksia saatiin 226, ja aineiston analysoinnissa käytettiin määrällisiä ja laadullisia menetelmiä. Avovastausaineiston käsittelyssä käytettiin myös taidelähtöistä menetelmää: runollisia transkriptioita. Tutkimus nojautui hermeneuttiseen (määrällinen analyysi) ja fenomenologis-hermeneuttiseen (laadullinen analyysi) perinteeseen. Tulosten perusteella voidaan tulkita, että laulajien harjoittelutottumuksissa on paljon yksilöllistä vaihtelua ja että harjoitteluun liittyy moninaisia kokemuksia. Itsenäisen lauluharjoittelun suunnittelu ja jäsentäminen koetaan usein epävarmaksi, lauluteknisten ongelmien itsenäinen ratkaiseminen haastavaksi ja psykologinen turvallisuus keskeiseksi harjoitteluympäristön edellytykseksi. Vaikka laulajat kokevat laulunopetustilanteet yleensä psykologisesti turvallisiksi, opetus ei välttämättä onnistu tukemaan systemaattisesti harjoittelutaitoja. Tällöin oppilaan näkökulmasta voi muodostua tilanne, jossa laulutunnit antavat onnistumisen kokemuksia, mutta itsenäinen harjoittelu ilman opettajan läsnäoloa jää vaillinaiseksi ja jäsentymättömäksi. Lisäksi matala laulullinen minäpystyvyys, liiallinen itsekriittisyys ja virheiden pelko voivat estää vapautuneen äänenkäytön itsenäisessä harjoittelussa ja toimia oppimisen jarruina. Tosin pitkä kokemus laulutunneilla käymisestä saattaa olla yhteydessä tietoisempaan harjoitteluun: tietotaidon karttuessa laulajan edellytykset ohjata toimintaansa kehittyvät vähitellen. Lisäksi harjoittelun säännöllisyys, tietoiset harjoittelutavat sekä positiivinen suhtautuminen omiin kykyihin näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa. Johtopäätöksissä ehdotetaan, että harjoittelutaitojen valmennus ja käytännön ymmärrys laulufysiologiasta tulisi integroida osaksi laulunopetusta alusta alkaen. Psykologisesti turvallisten harjoitteluympäristöjen mahdollistaminen heille, joille kotona harjoittelu on hankalaa, edellyttää luovia tilankäytöllisiä ratkaisuja. Lauluinstrumentin erityisyys verrattuna muihin soittimiin tulee tunnistaa, ja laulun harjoittelu tulee nähdä holistisena kokonaisuutena, jonka sisältö joustaa tilanteen mukaan. Psykologisesti turvallinen oppilasopettaja-yhteistyö voisi mahdollistaa, että itsenäisen lauluharjoittelun kokemuksia jaettaisiin aiempaa enemmän, jolloin harjoittelua olisi tarvittaessa mahdollista tukea yksilöllisemmin ja oppijalähtöisemmin.
  • Soittamisen hetkenä: Huomion suuntaaminen ja sen vaikutus kanteleen soittamiseen somaesteettisenä kokemuksena
    Loisa, Katriina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte
    Tämä kirjallinen työ on osa kansanmusiikin maisteriopintojeni opinnäytettä, johon kuuluu myös taiteellinen osio, maisterikonserttini toukokuussa 2026. Työni käsittelee 10-kieliselle kanteleelle säveltämäni kappaleen soittamista, ja tutkin tässä kirjallisessa työssä sen avulla luotua yhteyden kokemusta niin itseeni, musiikkiin kuin ympäristööni ja yleisöön. Työssäni käsittelen somaesteettistä eli kehollista kokemusta sävellykseni soittamisesta. Työni tavoite on tutkia, kuinka soittokokemukseni muuttuu, kun muutan huomioni suuntaamista. Pohdin työssäni seuraavia kysymyksiä: Mitä tapahtuu, kun avaan huomioni sävellystä soittaessani kohti tilaa ja muita ihmisiä? Muuttuuko musiikki, sen muuntelu ja oma kokemukseni? Auttaako musiikkiin uppoaminen minua kohtaamaan ihmisiä yleisössä esitystilanteessa ja miten? Tuntuuko kappaleen soittaminen esittämiseltä, jos itsekin olen kokemassa ja yllättymässä siitä mitä tapahtuu? Käsittelen työssäni kantelesävellyksen soittamista kolmen tammikuussa 2026 kuvaamani videon sekä kirjoittamani työskentelypäiväkirjan avulla. Havainnoin sekä soittamaani musiikkia että omaa soittokokemustani soittaessani kappaletta. Ensimmäisessä videossa soitan sävellyksen tilassa, jossa olen yksin pitäen huomion itsessäni ja musiikissa koko kappaleen ajan. Toisessa videossa soitan kappaleen tilassa, jossa olen yksin avaten huomioni kohti tilaa. Kolmannessa videossa soitan kappaleen yleisölle, jota kohti avaan huomioni. Pohdin kysymyksiäni keskustellen muun muassa pienkanteleimprovisaation tutkimuksen sekä somaesteettisen esitystaiteen tutkimuksen kanssa. Tutkimusmenetelmiini kuuluivat taiteellinen työskentely, autoetnografia sekä somaattinen harjoitus, jossa havainnoin huomioni suuntautumista taiteellisen työskentelyn aikana.
  • Puhuva ja laulava jousi : Leopold Mozartin ja Pierre Baillotin viulukoulujen vertailu jousitekniikan näkökulmasta
    Jokinen, Roope (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte
    Tutkielma vertaili Leopold Mozartin (1719–1787) Viulunsoiton perusteita (1756) ja Pierre Baillotin (1771–1842) viulukoulua L’Art du Violon (1834) keskittyen viulunjousen käytön ihanteiden muutokseen ajanjaksolla, jolloin jousi kehittyi barokkimalleista moderniin Tourte-jouseen. Aineistona käytettiin viulukoulujen jousenkäyttöä koskevia osioita, ja menetelminä olivat laadullinen sisällönanalyysi sekä taiteellinen tutkimus historiatietoisten soittokokeilujen kautta. Tutkielma edustaa historiallisesti tiedostavan esittämisen alaa, joka keskittyy varhaisemman musiikin instrumenttivalintoihin ja soittotekniikoihin liittyviin pohdintoihin. Työn keskeisenä tuloksena oli materiaali, joka lisää lukijan ymmärrystä Mozartin ja Baillotin erilaisista viulunsoiton historiallisista ja tyylillisistä konteksteista ja viulukoulujen erilaisista lähestymistavoista. Pelkkien jousitussääntöjen vertailu voi johtaa pinnallisiin tuloksiin ja oleellisempaa onkin ymmärtää kunkin viulukoulun historiallinen asiayhteys, käytössä oleva jousimalli ja kulloisetkin viulunsoiton esteettiset ihanteet. Tutkielma auttaa historiallisesti tiedostavaa viulistia välttämään anakronistisia tulkintoja. Mozart edustaa italialaista barokkityyliä ja käyttää italialaista barokkiajan sonaattijousta. Hän antaa jousituksille yksiselitteisiä sääntöjä, joihin kuitenkin on poikkeuksia. Hän korostaa puhuvaa artikulaatiota, jousenvedon pehmeää alkua ja vibraton yhteyttä jousenkäyttöön. Baillot puolestaan edustaa Pariisin konservatorion uutta koulukuntaan Hän käyttää nykyaikaista Tourte-jousta ja keskittyy viulukoulussaan jousilajeihin (détaché, martelé, staccato, ricochet) jousen suuntien sijaan. Hänen tavoitteenaan on laulava legato, voimakas sointi ja jousitusten varianssi.
  • Sävellys-oppiaineen arviointi : mitä, miksi, miten, kuka, milloin?
    Kytökorpi, Casimir (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-05-17)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tarjoan opinnäytetyössäni viisi mahdollista näkökulmaa säveltämisen arvioinnin kriittiseen tarkasteluun ja kehittämiseen. Rajaus koskee sävellystä itsenäisenä oppiaineena, mutta periaatteita voi soveltaa myös muissa sävellyspedagogisissa konteksteissa. Esitän näkemyksiä siihen, miksi säveltämistä pitää arvioida, kuka arvioijana voi toimia, milloin ja miten arviointi toteutetaan, ja mitä arviointikohteet voivat olla. Ristivalotan sävellyspedagogista lähdeaineistoa yleisen arviointikirjallisuuden kanssa ja täydennän aukkoja omilla kokemuksillani. Nostan tärkeimmiksi arvioinnin kehityskohdiksi formatiivisuuden ja kriteeriperusteisuuden.
  • Artificial intelligence in Finnish art museums : current applications, implementation conditions and future directions
    Correia, Márcia (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    This thesis explores how Artificial Intelligence (AI) is currently being used in Finnish art museums and analyses the factors shaping its implementation, with particular attention to associated needs and challenges. Conducted between August 2025 and March 2026, the research uses a qualitative, exploratory multiple-case study design involving museum professionals from seven major Finnish art museums: EMMA – Espoo Museum of Modern Art, Finnish National Gallery, Helsinki Art Museum, Lahti Museum of Visual Arts Malva, Sara Hildén Art Museum, Tampere Art Museum and Turku Art Museum. The research combines a review of current AI applications through publicly available materials with interviews and email correspondence with museum professionals. The data were analysed thematically, forming the basis for an empirically grounded framework that helps explain current approaches to AI adoption in the art museum sector. The findings indicate that AI adoption in Finnish art museums is still at an early stage and is mainly oriented towards operational uses. In most cases, AI is being used through informal, staff-led experimentation rather than being coordinated through an institutional strategy. This reflects not only the absence of formal internal AI governance structures, but also constraints related to resources, expertise and the broader social and policy context surrounding AI. At the same time, this thesis argues that art museums are not only well placed to engage critically with AI as a force changing culture and society but also have a responsibility to develop opportunities for critical engagement with its implications through exhibitions, public programmes, and participatory initiatives. Overall, this thesis offers an empirical overview of how AI is currently being adopted in Finnish art museums and provides a conceptual framework for understanding how it may be approached responsibly within the sector.