Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Samuel Rinta-Nikkolan nuottikirja – Näköissivut ja uudet tulkinnat
    Aarnio, Roope (toim.)
    Sibelius-Akatemian kansanmusiikkijulkaisuja : 43 (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Kirja
    Samuel Rinta-Nikkolan nuottikirja on ainutlaatuinen käsin kirjoitettu polskasävelmiä sisältävä kokoelma Ilmajoen alueelta, Etelä-Pohjanmaalta. Alkuperäinen nuottikirja on päivätty vuodelle 1809. Vasta nyt, yli 200 vuotta myöhemmin, se julkaistaan ensi kertaa fyysisinä näköissivuina. Niiden rinnalla nuoteista on myös uudet puhtaaksikirjoitetut tulkinnat korjauksineen ja perusteluineen. Tämä julkaisu on kunnianosoitus Samuel Rinta-Nikkolan merkittävälle tallennustyölle, joka edelleen inspiroi uusia sukupolvia polskan ja pelimannimusiikin pariin. Kirjoittajasta / toimittajasta: Roope Aarnio (s. 1977) on kansanmusiikin ¬lehtori Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Aarnion opetusalueisiin kuuluvat mm. kansanmusiikin teoria- ja hahmotustaidot, instrumenttitaidot sekä yhtyemusisointi. Aarnio toimii myös monialaisesti muusikkona pääinstrumentteinaan kitarat ja mandoliinit.
  • "Eikä me olla veljeksiä, vaikka me ollaan kahden" : queer-historia ja queer-mielikuvitus kansanlaulajan taiteellisena praktiikkana
    Asikainen, Kuisma (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tämä maisterin opinnäytteen kirjallinen työ esittelee, miten nykyajan queer-kansanlaulaja kertoo queer-tarinoita kansanlaulujen avulla. Aineistona on neljä kirjoittajan opinnäytekonsertin laulua, joista yksi on perinteinen balladi, kaksi uudelleenkoostettua ja muokattua rekilaulua sekä yksi uusi balladiteksti, jonka pohjana on kansantarina. Lauluissa esiintyy näkyvästi muun muassa homosuhteita, transihmisiä ja polyamoriaa. Tutkimus analysoi laulujen tekstejä ja niiden suhdetta queer-historiaan ja kansanlauluperinteeseen sekä taiteelliseen aktivismiin. Teoreettisena viitekehyksenä esitellään queer-teemojen käsittelyä kansanperinteen tutkimuksessa, kansanlaulujen muokkaamisen suhdetta kansanlauluperinteeseen sekä taiteellisen aktivismin teoriaa. Työ näyttää, miten queer-mielikuvituksella voi tulkita perinteisiä kansanlaulutekstejä ja etsiä niistä queer-potentiaalia. Tekstissä esitellään myös perinnetekstin muokkaamisen ja uuden laulutekstin kirjoittamisen käytäntöjä. Analysoitavia lauluja yhdistää onnellinen loppu, tai vähintään toivon mahdollisuus, ja laulujen queer-ihmiset voivat pääosin hyvin. Tämä nojaa tutkittuun sateenkaarihistoriaan, eli siihen, millainen asema queeriksi nykyään tulkituilla ihmisillä oli kansanlaulujen syntyaikana 1800–1900-luvun vaihteen suomalaisessa agraariyhteiskunnassa. Osassa lauluista näkyy myös tietoista anakronismia ja aikatasojen sekoittamista. Laulut ovat taiteellista aktivismia, koska ne kuvittavat vaihtoehtoisia maailmoja ja näyttävät suunnan, johon halutaan pyrkiä. Ne ovat myös linjassa kansanlauluperinteen kanssa, koska folkloren toistamiseen on aina kuulunut myös sen tietoinen muokkaaminen. Työ on taiteellista tutkimusta, ja sen liitteenä julkaistaan neljästä laulusta kolmen esitykset opinnäytekonsertissa eli opinnäytteen taiteellisessa osuudessa.
  • (Moni)aistisuus äänimateriaalin tuottamisen prosessissa
    Porola, Johanna (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tässä opinnäytteessä tarkastelen Bliss-nykytanssiesityksen äänimateriaalin tuottamisen prosessin moniaistisuutta, joka ilmenee kirjoitusprosessin aikana löydetyssä kolmivaiheisessa praktiikassa. Ennen opinnäyteprosessin alkua huomaan, että etsin usein ”juuri oikeanlaista” ääntä kuvaamaan tiettyä asiaa, tunnetta tai tapahtumaa. Miten tämä ajatusketju minulle oikeanlaisista äänistä syntyy? Tähän asti olen tyytynyt kuvailemaan työskentelyäni sanalla intuitiivinen. Tässä opinnäytteessä haluan oppia ymmärtämään omaa praktiikkaani syvällisemmin. Äänimateriaalin tuottamisprosessia purkaessani huomaan, että työskentelystäni hahmottuu moniaistinen kolmivaiheinen sana-(mieli)kuva-ääni-prosessiketju. Tutkimuskysymykseni on: miten moniaistisuus ilmenee Bliss-nykytanssiesityksen äänimateriaalin tuottamisen prosessissa? Opinnäytteen taiteellisena osana on äänisuunnittelu Bliss-nykytanssiteokseen. Rajaan kirjallisessa osassa tarkastelun kohteeksi äänimateriaalin tuottamisen prosessin ennen työryhmän yhteisiä treenejä. Esittelen opinnäytteessä kolmen osan visuaaliset prosessiketjut ja notaatiot. Osien prosessien yhteneväisyyksien takia tarkastelen Praktiikka-luvussa syvällisemmin vain Kevät-osaa. Lähtökohtaisena teoreettisena viitekehyksenä toimii äänimateriaalin tuottamisen prosessin reflektiossa mukana kulkeva fenomenologinen kokemuksellisuus; kuvaileva teksti keskustelee muun muassa Merleau-Pontyn aistisuuteen liittyvien filosofisten ajatusten kanssa. Käsittelen moniaistisuutta ja synestesian käsitettä sekä tieteellisten että taiteellisten lähteiden avulla. Yhdistän muun muassa kirjallisuustieteilijä Vanessa Lohin tuoreen, vuonna 2023 julkaistun väitöskirjan sisältämää synestesiaan liittyvää neurotieteellistä tutkimustietoa ja arkkitehti Juhani Pallasmaan taidefilosofisia havainnointeja. Pyrin käsittelemään moniaistisuutta ja synestesiaa monipuolisesti ja tuomaan ilmi aiheisiin liittyviä eriäviäkin ajatuksia. Praktiikka-luvussa sitoutan löydettyä moniaistisuuden teoriaa prosessiketjun kokemuksellisiin havaintoihin ja pohdiskelen äänen tuntoisuutta, muotoa, väriä ja konseptuaalisuutta. Huomaan, että praktiikassani toteutuu assosiatiivinen ja metaforinen aistien välinen käännöstyö. Moniaistisuuden ja synestesian olemassaolo on suuri selkiyttävä havainto suunnitteluprosessistani. Tutkimuskysymyksen esille nostamat havainnot koskevat erityisesti Bliss-nykytanssiesityksen äänimateriaalin tuottamisen prosessia, mutta löydetty tieto praktiikkani moniaistisesta prosessiketjusta on yleisemmin suunnittelupraktiikkaani liittyvää tietoa ja sovellettavissa muihinkin teoksiini. Moniaistisuutta ja synestesiaa tutkittuani ajattelen aistisuuden olevan osa jokaisen elollisen perustavanlaatuista, persoonallista olemusta; ei ole monimutkaista, ihmeellistä ja poissulkevaa moniaistisuutta, on vain meille kaikille elollisille olennainen, moninainen aistisuus. Ajattelen, että moniaistinen tapa ajatella ääntä voisi tehdä äänisuunnittelun prosesseista kokonaisvaltaisempia. Kirjoitusprosessin aikana löydetty symboliikan ja synestesian semanttinen yhteys voisi toimia kiinnostavana jatkotutkimuksen aiheena; toisaalta olisi myös kiinnostavaa tutkia moniaistisuutta esityskontekstissa työryhmän ja/tai yleisön kautta. Tekstiä kuvittavat omien valokuvieni lisäksi Eva-Liisa Orupõldin Kiasma-teatterin esityksestä ottamat esitysvalokuvat sekä Hertta Kiiskin Bliss-kuva.
  • Äänen värinä : materiaalitietoinen ja ekologinen reflektio äänisuunnitteluprosessista
    Myllyluoma, Ilja (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Teatteritaiteen maisterin opinnäytetyössäni tutustun ekologiseen ja uusmaterialistiseen ajatteluun esityksen äänisuunnittelua tukevina näkökulmina. Opinnäytetyö vastaa opintojeni aikana nousseisiin huoliin ekologisesta kestävyydestä ja ympäristöä kuluttavan suunnittelutyön mielekkyydestä ilmaston lämpenemisen aikakaudella. Yritän hahmottaa myös luontosuhteeni eri ulottuvuuksia tottumuksistani kumpuavina ilmentyminä. Opinnäyte koostuu johdantokappaleesta 1, omaelämäkerrallisesta kappaleesta 2, teoreettisista kappaleista 3–4, taiteellista opinnäytettäni käsittelevästä sekä tulevaisuutta pohtivasta kappaleesta 5 ja taiteellisen opinnäytteeni äänijärjestelmän kuvauksesta liitteissä. Kartoitan kappaleessa 2 omaa paikkaani ja taiteellista kehitystäni esittävien taiteiden äänisuunnittelijana. Palaan ajassa taaksepäin ja kerron tapahtumista ja yhteisöistä, jotka ovat vaikuttaneet luontosuhteeseeni. Tutkin luonnon ja ihmisen kaksinapaisuutta eurooppalaisessa filosofiassa ja sen vaikutusta minuun. Nostan esille dekoloniaalista näkökulmaa dialogisena kumppanina. Tunnistan tarpeen päivittää luontoon liittyviä perusarvojani. Avaan kappaleessa 3 ekologiseen ajatteluun liittyvää akateemista keskustelua esittävien taiteiden ja posthumanistisen filosofian aloilla ja kertaan lyhyesti niiden peruskäsitteitä sekä historiaa. Tunnistan myös laajemman käänteen kohti materiaalitietoisempaa tekemistä sekä omalla, että muilla esityssuunnittelun aloilla. Pohdin ekologisen estetiikan tunnistettavuutta ja soveltuvuutta omaan praktiikkaani. Kappaleessa 4 Pohdin myös kuvittelua ja kuuntelua osana äänisuunnitteluprosessia analysoimalla niitä muistojen, esitystilan ja teknologiasuhteen, sekä näihin liittyvien tottumuksieni kautta. Kappaleessa 5, kerron Teatterikorkeakoulun Studio 4:ssa esitetystä tanssiteoksesta REV DIV LUV, jonka äänisuunnittelu oli taiteellinen opinnäytetyöni. Kuvailen suunnittelu- ja harjoitusprosessia sekä omaa suhdettani esityksen kompositioon ja koreografiaan. Jatkan joidenkin tottumuksieni sanoittamista ja purkamista. Pohdin ekologista ja uusmaterialistista ajattelua osana esityksen merkityksen muodostumista. Lopuksi palaan alkuun ja mietin, mikä on muuttunut.
  • Tuntemisen ongelma : minuuden romahduksen pelko ja toivo : huokoinen abjekti historiallisen ja teknologisen mediaation kaikupohjana kelluvien merkkien lavalla
    Haapakorpi, Tuukka (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-04-22)
    Opinnäyte (maisteri)
    Kuvailen tässä opinnäytteessä kahden tekemäni esityksen teosprosessia henkilökohtaisesta teoreettiseen ja konkreettiseen. Keskeisenä yhteisenä nimittäjänä teosten lavallistamiselle on tuntemisen ongelma kulttuurisena ja aistillisesti monimerkityksellisenä ilmiönä. Esitän näyttämön paikkana, jossa merkitykset voivat murtua, olla liikkeessä riippumatta merkityksenannon pakosta, joka dominoi ulkoista ja sisäistä järjestystä, lavaa ja kehollisen kokemuksen jäsentymistä. Kirjoitan opinnäytteeni alaotsikossa minuuden romahtamisen pelosta ja toivosta. Tämä liittyy abjektin käsitteeseen ja hysteriaan kielellisenä ilmiönä. Käsittelen abjektia ranskalaisen psykoanalyytikon Julia Kristevan mukaan subjektin muodostumiselle välttämättömänä, mutta myös sen yhtenäisyyttä uhkaavana tekijänä. Sidon näitä teemoja postdramaattisen teatterin kehykseen, kuten Hans-Thies Lehmann on kuvannut sitä kirjassaan Postdramatic Theatre. Tämän lisäksi tarjoan Leo Murrayn semioottista lukutapaa laajentavan näkökulman Artaudilaisen teatterin suhteesta ääneen Mladen Ovadijan artikkelin kautta. Annan lukijalle konkreettisen esimerkin nykyteatterista ja sen suhteesta kielen ja minuuden suhteeseen Ntamon julkaiseman E.L. Karhun näytelmän tekstin, Eriopiksen katkelmien muodossa. Pohdin sen antamia suhteita tekstin, lavan ja niiden ulkopuolella olevan maailman, kulttuurihistorian ja median, väliseen merkkien virtaukseen, peilaten sitä vuotavaan subjektiin Dodie Bellamyn kirjallisuudessa. Osioissa Teksti ja Esitysten kuvaukset avaan teosprosessia kielellisestä ja lavallisesta näkökulmasta kokonaistaideteoksena, jonka kaikki osat ovat keskenään yhtä tärkeitä. Henkilökohtaisen siirtyminen lavalle teosprosessin käyttövoimana vertautuu Walter Benjaminin ajatukseen maailmanpuistosta. Käytän tekstissäni paljon anekdootteja, jotka tekevät tekstistä humoristista ja jutustelevaa, etäännyttäen sitä akateemisesta kirjoittamisesta. Myös työryhmälähtöiset prosessit etenkin Teo Ala-Ruonan kanssa tehtyjen teosten tiimoilta saavat oman osionsa. Kirjallisen osuuden viimeinen kappale, Sisäinen emigraatio sisältää yhteenvedon kaltaisen lisäksi myös projisioita tulevaisuuteen sekä teoreettisia lähtöjä. Pohdin sisäisen liikkeen merkitystä absoluutin ja yhteiskunnan näkökulmista Svetlana Alexijevichin ja Julian Jaynesin ajatusten parissa ja laajennan draaman jälkeisen teatterin kehystä Beckettiläisestä näkökulmasta.