Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Kulttimaine : kokemuksia Lahden kansanopiston teatterikoulutuksesta
    Ihalainen, Emmi (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-04-20)
    Opinnäyte (maisteri)
    Käsittelen opinnäytteessäni Lahden kansanopiston teatterikoulutuksen kulttimainetta ja sen taustalla vaikuttavia ilmiöitä. Työni alussa määrittelen kulttimaineen julkisen keskustelun maalaamaksi kuvaksi, jossa korostuu opiskelijoiden positiiviset yhteisöllisyyden kokemukset ja erityisesti käsitys Lahdesta pääsylippuna Teatterikorkeakouluun. Opinnäytteen tavoitteena on laajentaa keskustelua tuoden näkyviin kriittisemmät havainnot ja kokemukset, mitkä julkisessa keskustelussa jäävät kuulematta. Toivon opinnäytteen toimivan taidepedagogisena keskustelunavauksena, joka osaltaan edistää suomalaisen teatteriopetuksen kehittymistä pedagogisesti turvallisempaan suuntaan. Työni on laadullinen tutkimus, joka asettuu kriittisen feministisen tutkimuksen kontekstiin. Opinnäytteen tärkeimpänä aineistona toimivat tekemäni kyseisen koulutuksen entisten opiskelijoiden syvähaastattelut. Olen itse myös opiskellut Lahdessa ja tärkeä osa opinnäytettä on oma kokemusasiantuntijuuteni. Lähtökohtani työn tekemiseen ei ole neutraalin avoin vaan kriittinen ja kulttimainetta haastava. Kriittinen tarkasteluni kohdistuu erityisesti pedagogisen turvan toteutumiseen kyseisessä teatterikoulutuksessa. Haastattelumateriaaleja ja muuta aineistoa jäsennän ja analysoin teemoittelemalla niitä intuitiivisesti. Tarkastelen aineistoa pyrkien vastaamaan kysymyksiin siitä, mihin opetus kasvatti sekä minkälaisia sosiaalisia tasoja opetukseen liittyi. Haastateltavien saamassa opetuksessa korostuu kokonaisvaltaiseen taiteilijuuteen kasvattaminen sekä opetuksen yhteiskunnallinen ja poliittinen luonne. Opinnot olivat intensiiviset ja niissä oli havaittavissa jälkiturkkalaisia piirteitä. Tärkeä sosiaalinen taso opetuksessa on ollut koulutuksen alumniverkosto. Koulutuksesta saatu yhteisö ja ystävät on ollut joillekin jopa tärkein syy hakeutua koulutukseen. Ryhmässä koetut paineet liittyvät oletuksiin ajatella ja toimia saman suuntaisesti muun ryhmän kanssa. Opiskelijoiden sosiaalinen status on monissa tapauksissa vaikuttanut saadun opetuksen määrään ja laatuun. Lopussa avaan päätelmäni kulttimaineen muodostumiseen vaikuttaneista tekijöistä. Päättelen Lahden kulttimaineen muodostumiseen vaikuttaneen julkisen keskustelun yksipuolisuus, pääsykoekäytännöt, opetuksessa harjoitetut eleet, kuten poskisuudelmat, yhteisön kokonaisvaltainen sitoutuminen, opiskelijoiden ajatteluun vaikuttaminen merkittävissä määrin, alumniyhteisön käytännöt, oppiarvolla puhuttelemisen tapa sekä opetuksen laajempi ajallinen ja yhteiskunnallinen konteksti.
  • Two more days : co-directing The tempest with the Baltic sea as artistic research
    Maaten, Siim (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-02-09)
    Opinnäyte (maisteri)
    In this self-reflexive thesis, I explore what it might mean, in this historical moment, for theatre to become a practice of witnessing how humans can share space with natural non-human. This approach does not require mastery, representation, or full understanding. If incompleteness is accepted as permanent, not as a temporary flaw, the category of "human" could become available for reimagining. This artistic research extends naturally from my personal and artistic journey toward multispecies sustainability. I attempt to live and work with a greater awareness of our interdependent world. At the same time, I pursue the selfish possibility of a prosperous future for my offspring. I write as a seasoned director with over twenty theatre productions to my name. For me, work has long been the primary site of both identity and struggle. This thesis has been a rare chance to investigate myself and my directing more than any other aspect of my life. I wish my work to align with my desires, and this alignment is not a given. Through the written and artistic parts of the thesis, I attempt to redirect myself toward becoming a different kind of theatre director by co-directing with a natural non-human agent: the Baltic Sea. The practical ground for this investigation is the performance Two More Days: The Tempest Resummoned by the Baltic Sea (2025), codirected with the Baltic Sea. The Sea’s indifference was evident from day one of the workshop before rehearsals. That indifference collapsed the scaffolding of the ready-made production plan. The production process never arrived at full readiness. Instead, we chose to treat this constant not-readiness as a condition to be held, rehearsed, and performed. It allowed this state to reorganise our habits of rehearsal, performance, and spectatorship. In this context, my work engages four practice concepts: recognising weak signals, working with the non-human and its indifference, attending to the director’s persistent body, and reacclimating the stage as a shared, multi-agential milieu. This thesis is in strong dialogue with, and/or inspired by, but not limited to, Vincent Roumagnac, Emilia Veselova, Una Chaudhuri, Tuija Kokkonen, Anette Arlander, and the Degree Program in Directing at the University of Arts Helsinki. Methodologically, the thesis travels through artistic practice, rehearsal documentation, and theoretical dialogue. The rehearsal mechanisms themselves became part of the performance. My directing body stepped out of the shadows: I made my presence and labour (setting lights and scene transitions, etc.) visible on stage, not as an omnipotent meaning-maker but as a working artist among others, and, in doing so, decentred the traditional director who governs meaning and form from a position of presumed mastery, without erasing responsibility or power. Instead, it exposed these powers, made them tender and reachable, and treated the situation as material. For other practitioners, I am not here to offer solutions; I offer an exercise. I call for embracing non-readiness as a form of knowledge and for staying with the unresolved. I also urge learning to listen to natural non-human indifference without romanticising it.
  • Viewing, weaving : phenomenological spectatorship and performing landscape
    Suominen, Maija (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    This thesis project examines the notion of landscape as an (art) historical, phenomenological and, as I hope to argue, performative concept. It discusses the different, often contradictory openings “landscape” holds, starting from the history of aesthetics, landscape painting and the “bourgeois-ification” (Cauquelin 2004) of the gaze. Landscape is a disciplined, framed entity suggesting a way of looking at the world through lines, cut-outs and photographic devices. On the other hand, it is a spread-out field of sensibilities and affect, used as a metaphor for heterogeneous yet correlational world without the usual focal point of human body or narrative. I suggest that landscape works on aesthetic, ethical and political levels. It is concretely shaped through and by forces both within and beyond our comprehension – since industrialization forestry, transportation, extractivism and climate change, directly resulting from the former, have left their marks on the landscape. In this work, the focus is on one specific means of transportation: the train. Also known as the first industrial object, train has worked as a force that pierces through the landscape violently and organizes the world according to straight lines. At the same time, it has assembled our perception anew with its cinematic and panoramic treatise of nature. My converging companion in this text is the artistic part of my thesis project, On-Time Performance, a performance installation that unfolded during a single express train journey from Helsinki to Kuopio in September 2025. Yet the train does not represent an absolute evil; rather it is an ambiguous means of looking, on one hand forcing the landscape into a strict frame and on the other, letting it perform through the windows and thus become and almost active agent. I approach the landscape as a performance in this specific setting from a phenomenological angle, drawing mostly from Maurice Merleau-Ponty’s notion of chiasm, an intertwining without complete submerging. I suggest this is what happens in allowing the passing landscape to turn into a performance, and that this can lead to looking with and according to, rather than at; becoming empathetic of the landscape and our surroundings while remaining at a critical distance that allows us to interpret landscape as a performed – as in politically and socially constructed – phenomenon.
  • Miten musiikki merkitsee? : tunteet, sosiaaliset merkitykset, motivaatio ja fysiologiset tekijät merkityksen tuojina kantelepraktiikassani
    Laakkonen, Saimi (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025)
    Opinnäyte
    Tässä opinnäytetyössä tutkitaan musiikin merkityksiä ja vaikutuksia tekijän omassa elämässä. Maisteritutkinnon opinnäyte koostuu maisterikonsertista Mitä minä huolin (15.11.2025) sekä tästä kirjallisesta osuudesta, joissa molemmissa keskeisenä teemana on musiikin henkilökohtainen merkitys. Konserttia suunnitellessa tekijä on pyrkinyt luomaan itselle tärkeää musiikkia ja samalla dokumentoinut prosessia musiikin merkityksiä etsien. Työn tavoitteena on syventää ymmärrystä musiikin monipuolisista vaikutuksista ja etsiä tapoja hyödyntää näitä havaintoja sekä oman hyvinvoinnin että työskentelyn apuna. Työssä tarkastellaan musiikin merkityksiä erityisesti tunteiden käsittelyn, mielialan hallinnan, motivaation, sosiaalisten suhteiden ja fysiologisten vaikutusten näkökulmista. Työn liitteenä on video konsertissa esitetystä kappaleesta Kikkarakarvanen koira.
  • Affective scripts : gesture, atmosphere, and narrative collapse in user-generated short-form videos
    Leteissier, Alice (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    This thesis consists of a written component and an artistic project developed in dialogue. The artistic component, Signaling is a one-minute looping video installation projected in a black box. Drawing on post-apocalyptic cinema and mainstream trailer aesthetics, it constructs an emotionally saturated atmosphere that resembles narrative without offering resolution. Through repetition, interruption, and the use of archetypal figures, the work simulates legibility while destabilizing affective investment. The written component takes Signaling as its point of departure and conceptual engine. In dialogue with affect theory, atmosphere theory, and media studies, it examines how user-generated short-form video reorganizes attention through gesture, repetition, and mood. Emphasis is placed on the reciprocal relationship between practice and theory, with the artwork functioning as both method and object of inquiry.