Rajaa hakua

 
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

Suunnistusta tanssitaiteen kentällä: Tanssijan kirjoituksia kestävyydestä ja identiteetistä
Toiviainen, Anette (2025)
Opinnäyte (maisteri)
Kirjallisessa opinnäytetyössäni syvennyn kirjoittamaan tanssijan identiteetistä ja sen suhteesta kestävyyden kysymyksiin. Lähestyn aihetta kysymällä: Miten tanssijan identiteetti muodostuu, miten kestävyys ilmenee tanssijan työssä sekä millainen tanssijan identiteetti luo kestävyyttä? Kirjoitukseni on itsereflektiivistä ja pohjautuu kahden vuoden tanssijantaiteen maisteriopintoihin sekä kentällä toimimiseen freelance-tanssijana. Käyn kirjoituksessa läpi suhdetta identiteettiini tanssijana sekä ajatuksiani kestävyydestä ja kestämättömyydestä tuoden mukaan keskustelupareja erilaisten lähteiden muodossa. Työni ensimmäisessä osiossa pohdin aihevalintaani. Avaan motiiviani kirjoittaa kestävyydestä ja identiteetistä sekä käsittelen tanssijuutta suhteessa kirjoittamiseen. Toisessa osassa avaan käsitteitä identiteetti ja kestävyys. Tanssijan identiteettiä käsittelen Salme Mahlakaarron väitöskirjatutkimuksen avulla tuoden näkökulman työidentiteetistä ja identiteetin moninaisuudesta. Avaan historiaani suhteessa tanssijan identiteettiin ja tarkastelen tämän muotoutumista. Keskityn yksilön kestävyyteen ja tuon esille tähän vaikuttavia näkökulmia luoden kolme kategoriaa: Ryhmät ja yhteisöt, Keho ja kyvykkyys sekä Tekijyys ja autonomia. Näiden kategorioiden kautta kirjoitan yksilön kestävyydestä taidealalla ja sen jatkumosta. Esittelen myös yhden kuukauden jakson omasta elämästäni, Toukokuu 2024, joka tarjoaa henkilökohtaisen esimerkin kautta mahdollisuuden pohtia kestävyyttä ja identiteettiä tanssijantyöllisesti ja käytännönläheisesti. Työni kolmannessa osassa perehdyn kehollisiin lähtöihin, jotka puhuttelevat minua identiteetin ja kestävyyden tulokulmista. Käsittelen Meg Stuartin liikepraktiikkaa ja filosofiaa yhdistettynä Renan Martinsin kanssa tehtyihin harjoituksiin osana The Last Rite of Spring teosprosessia, jossa toimin koreografin assistenttina. Yhdistän kehollisiin tulokulmiin Salme Mahlakaarron käyttämän termin narratiivinen identiteetti ja pohdin erilaisten narratiivien mahdollisuuksia osana itseyttä ja jaksamista. Käsittelen myös sooloteosta, jonka loin osana maisteriopintoja kestävyyden ja identiteetin näkökulmista. Työn neljännessä osiossa tuon esiin johtopäätöksiäni kolmen osa-alueen kautta, jotka ovat: Tietoisuus, Huolenpito ja Yhteisöt. Nämä kategoriat ovat nousseet esille kirjoitusprosessini aikana ja toimivat työkalupakkina aiheen pohdintaan ja antavat tarttumapintaa tulevaisuuteen. Käsittelen myös, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia kirjoitusprosessi on minussa herättänyt. Päätän kirjallisen opinnäytetyöni Tanssin manifestiin, jonka koen identiteettiä ja kestävyyttä voimaannuttavaksi.
Sustaining the Unresolvable: Micro-Pain and the Ontology of Heterogeneity
Wang, Xiaole (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2025)
Opinnäyte (maisteri)
This thesis investigates micro-pain as repetitive, low-intensity, often unconscious bodily discomfort, as an ontologically significant phenomenon. Rather than responding to micro-pain as a symptom to be given or eliminated, as is common in psychological or medical discourse, this research uses an interdisciplinary framework that brings phenomenology, philosophical theory, and performance art into coalition. Drawing on Merleau-Ponty's body schema, examining how micro-pain as a disturbance of body schema that disrupts bodily transparency and brings the body into perceptual presence. But not all micro-pain can be reintegrated into functional coordination. Certain forms persist, repeat and resist resolution, revealing themselves not as temporary disruptions but as persistent residues. In an attempt to describe this remainder that cannot be reduced, the framework shifts on Georges Bataille's expenditure and heterogeneity theory to conceptualize micro-pain as a residual form of sensation that resists utility, regulation, and symbolic integration. This thesis is not intended to cure or solve micro-pain. Instead, it proposes that certain kinds of pain persist not as dysfunction but as structural residue. Through an analysis of my own practice, I illustrate how micro-pain is made habitual embodied through repetition, residue, and non-teleological gesture. In this context, the body is one in which consumption, discomfort, and ritual intersect. The gesture is non-expressive and non-productive, but sustains pain as a continuous condition. By refusing to treat micro-pain as either metaphor or pathology, this thesis proposes an alternative model in which it is approached as a mode of being. Micro-pain disrupts the foundations of corporeal coherence and discloses the limits of normalization. Rather than asking how such pain could be resolved, this research investigates what its non-functional and unresolved presence tells us about the structure of sensation and the weight of being.
I am writing about the weather
Wearden, Niko (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2025-07-29)
Opinnäyte (maisteri)
In this thesis I approach meteorology through a performance studies framework, arguing for a diversity of understandings of what meteorological practice can be. I centre ontologies emerging from marginalised and situated localities, relying heavily on notions of Butlerian performativity and Baradian enactment to argue for a multiplicity of ways of knowing the weather, or, meteorologies. My text maintains that weather is inherently political and agential, enacted through material-discursive collisions of manifold agents. I do not negate the field of western scientific meteorology as it currently exists, but instead argues for new meeting places between sites that might not be yet understood as meteorological, citing examples from performance studies, disability studies, Indigenous studies, activism and artistic practice. I argue for skill and virtuosity, which I define as emerging from rehearsal. I commit to an understanding of rehearsed and virtuosic skills as expanded and not limited to those skills normatively reified, for example by academia. I propose that manifold, marginalised virtuosities might be meteorological. Following Martinican philosopher Éduard Glissant, my work is committed to the right to opacity of all things and names that much of what might be meteorologies, is unknowable by an Other. I argue that such fragmentation and unknowability provides generative grounds for meeting places between all kinds of things, where amongst other meteorologies might emerge. I argue that as we all rehearse something, all of us might be meteorologists.
”Tuntuu kehnolta opettaa sellaista ainetta, jota ajattelee monen muun opettavan paljon paremmin.” : Luokanopettajien kokemuksia musiikista ja musiikin opettamisesta
Hautamäki, Elina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025)
Opinnäyte (maisteri)
Tutkielmani tarkastelee luokanopettajien yksilöllisiä musiikkisuhteita, musiikillista identiteettiä sekä musiikin opettamiseen liittyviä kokemuksia tutkimushenkilöiden kertomusten kautta. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten luokanopettajien musiikkisuhteet ja musiikilliset identiteetit rakentuvat heidän kertomuksissaan? Millaisina luokanopettajien kokemukset musiikin opettamisesta näyttäytyvät heidän kertomuksissaan? Teoreettisen viitekehyksen tutkielmassani muodostavat musiikkisuhteen ja musiikillisen identiteetin sekä minäpystyvyyden käsitteet. Teorialuvussa avaan musiikkisuhteen käsitettä, musiikillista identiteettiä sekä sen muodostumiseen liittyviä teoreettisia näkemyksiä. Käsittelen teorialuvussa myös minäpystyvyyttä käsitteenä sekä opettajan musiikillista minäpystyvyyttä. Tutkielmani on toteutettu narratiivisella tutkimusotteella. Tutkielman aineisto koostui kahdeksasta luokanopettajan vapaamuotoisesta kirjoitelmasta. Rajasin tutkimuskohteekseni luokanopettajat, joilla on työkokemusta vähintään viisi vuotta ja jotka eivät ole opiskelleet musiikin sivuaineopintoja luokanopettajaopinnoissaan. Aineistossa on kuitenkin mukana yksi musiikin sivuaineopinnot suorittanut luokanopettaja. Analyysitapana käytin narratiivien analyysia ja lähestymistapani oli temaattinen. Luokanopettajien kertomuksissa nousi esiin lapsuuden perheen ja omien koulukokemusten merkitys musiikkisuhteen ja musiikillisen identiteetin rakentumiselle. Musiikki vaikuttaa olevan tärkeä osa opettajien elämää, mutta sen opettamista pidetään epämieluisana, eikä siihen uskalleta ryhtyä. Luokanopettajat pitävät musiikkia vaikeana oppiaineena opettaa sen vaatimien erityistaitojen vuoksi. Kertomuksissa korostui erityisesti soitto- ja laulutaidon merkitys epävarmuuden taustalla. Kirjoitelmissa esiin noussut itseluottamuksen puute vaikuttaa olevan esteenä opettaa musiikkia.
Oppilaan musiikillisen toimijuuden tukeminen erityismusiikkikasvatuksessa
Paasonen, Justiina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025)
Opinnäyte (maisteri)
Maisterintutkielmani käsittelee oppilaan musiikillista toimijuutta erityismusiikkikasvatuksen kontekstissa. Tutkin, miten erityismusiikkikasvatukseen keskittyvän musiikkiopisto Resonaarin käytänteet ja mitkä opettajan pedagogiset valinnat tukevat oppilaan musiikillista toimijuutta. Tutkimuskysymykseni oli: Mitkä tekijät tukevat oppilaan musiikillista toimijuutta erityismusiikkikasvatuksessa? Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä avaan toimijuuden ja musiikillisen toimijuuden käsitteitä, yksilöllistä ja yhteisöllistä musiikillista toimijuutta ja musiikillisen toimijuuden yhteyttä itsesäätelyyn. Tarkastelen myös tutkimuksen kontekstia eli erityismusiikkikasvatusta. Laadullisen tapaustutkimuksen aineisto tuotettiin haastattelemalla Resonaarin opettajaa ja oppilasta sekä havainnoimalla opetusta. Aineisto analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimukseni perusteella oppilaan toimijuutta tukevia pedagogisia keinoja ovat oppijalähtöisyys, oppilaan rohkaiseminen päätöksentekoon ja oma-aloitteisuuteen sekä onnistumisen kokemusten mahdollistaminen sopivalla tehtävä- ja tavoiteasettelulla sekä myönteisellä palautteella. Erityismusiikkikasvatusta tarjoavan oppilaitoksen merkitys musiikillisen toimijuuden tukemisessa liittyi saavutettavuuteen sekä uskoon jokaisen oppilaan oppimispotentiaaliin. Resonaari tarjoaa oppilaille esiintymistilaisuuksia, mahdollisuuden tavoitteelliseen oppimiseen sekä kokemuksia yhteisöllisyydestä ja musiikilliseen yhteisöön kuulumisesta. Tutkimukseni vahvistaa perusteluja sille, miksi on tärkeää huomioida kaikkien oppijoiden yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua tavoitteelliseen musiikkikasvatukseen.