Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Transdisciplinary practice and the expansion of the dancer identity : thinking and writing through artistic practice
    Richter, Joma (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    This thesis explores how my transdisciplinary artistic practice informs and expands my identity as a dancer. Initially framed through questions of performance, friction, and the body produced through artistic work, the text evolved into a broader inquiry into how dancer identity is constructed, internalized, and continuously renegotiated. Rather than seeking fixed definitions, I approach identity as an embodied, relational, and non-linear process shaped by lived experience in all its complexity, artistic conventions and broader socio-cultural conditions. Drawing on practice-based research, the thesis positions artistic practice as both method and subject. Through reflections on the solo work Portraits of Motherhood when we go to sleep (2023) and the experience of working with Others (Choreographers, Dancers, Performers), I examine how embodied knowledge, collaboration, and inherited ideas of the dancing body inform my position as a performer and artist. The research is further contextualized through engagement with theoretical and artistic perspectives, including Ursula K. Le Guin, Bojana Kunst, Deborah Hay, Anni-B Parson, and Amy Sillman. A key aspect of the thesis is the integration of everyday life into artistic practice, particularly through the lens of parenthood. Conditions such as time pressure, fragmentation, and interruption are not treated solely as limitations but as generative forces that actively shape working methods. The thesis also foregrounds a sustained notebook practice as an extension of the body and a site for thinking, collecting, and making connections over time. Writing itself functions as a central methodological tool, enabling reflection and the articulation of embodied knowledge. Rather than presenting definitive conclusions, the thesis adopts an intuitive, process-based approach that mirrors the logic of my artistic practice. It proposes an expanded understanding of dance as a flexible, transdisciplinary field, and of dancer identity as something multiple, shifting, and continuously in motion.
  • Luonnosta jälleenhaltioituva mieli : luontosidonnainen & viisausperinnetietoinen ritualistinen nykyesitys: Valgie Verevä
    Kotilainen, Samu Oskari (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Kirjallinen opinnäytetyöni "Luonnosta jälleen haltioituva mieli" käsittelee luontosidonnaista ja viisausperinnetietoista ritualistista työskentelyä nykyesityksen kontekstissa. Työ kietoutuu taiteellisen opinnäytetyöni Valgie Verevän (2025) / itämerensuomalaisesta viisausperinteestä versovan ritualistisen nykyesityksen ennakkosuunnittelu- ja kantaesitysjaksojen ympärille. Pohjustan työni kirjallisessa osuudessa Valgie Verevässä hyödynnettyjä ritualistisen nykyesityksen menetelmiä avaamalla niiden taustalla olevaa itämerensuomalaisen viisausperinteen maailmankuvaa, luonto-, mieli- ja maailmansuhdetta sekä niitä kehystäviä ritualistisia, moniaistisia olosuhteita. Näiden menetelmien keskiössä ovat erilaiset perinnetietoiset transsityökalut, jotka pyrkivät uudelleen järjestämään havaintohierarkiaamme ja kannattelemaan moniaistisia parantavia olosuhteita, joissa kokijan on mahdollista ikäänkuin uudelleen ohjelmoida omaa olemustaan ja muuttaa sitä usein syvälle juurtunutta tarinaa, jota kerromme maailmasta ja itsestämme siinä. Luodakseni ritualististen kokemusten syvyyttä vaalivan tarinallisen kokonaisuuden, sidon yhteen sekä omia henkilökohtaisia että Valgie Verevän taiteellisen työryhmän kokemuksia, viisausperinteen näkökulmia, moniaistillisten olosuhteiden ja ritualististen transsimenetelmien teoreettista analyysiä. Kokonaisvaltaisen näkökulmani johdosta, työni laajenee valosuunnittelua laajemmin synesteettiseen ja moniaistiseen olosuhdesuunnitteluun sekä perinnetietoisen maailmankuvan filosofiseen tarkasteluun – Tavoitteenani lähestyä sitä kaikkein merkittävintä kysymystä, jonka osaan taiteen kontekstissa kysyä: Miten taide voi toimia yhtenä merkittävänä osana planeettamme laajuisen ekokriisin kääntämiseksi vaadittua maailmankuvallista ja tarinallista muutosta, jossa luonto – elämä itse palaa keskukseen?
  • Heterotopiat installaatiotaiteessa : tutkielma Iiris Kaarlehdon installaatioista ja installaatioiden ehdottamista valtakritiikeistä
    Viitamies, Eino (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026-29)
    Opinnäyte (kandidaatti)
    Taiteen kandidaatin opinnäytteessäni tutkin galleriatilojen sisältämiä heterotopioita, Iiris Kaarlehdon Der Küchenbau näyttelyn kautta. Michel Foucaultin (1986) alun perin kielen ja syntaksin parissa käyttämä termi heterotopia viittaa vastatilaan sekä tilan mahdollisuuteen toimia heijastavana, kyseenalaistavana ja kumoavana toimijuutena, joka tuo esiin yhteiskunnallisia valtasuhteita ja näihin liittyviä hegemonioita. Galleriatilat ovat usein niin kutsuttuja valkoisia kuutioita, joiden nähdään toimivan taiteen kokemisen mahdollistavina tyhjiöinä. Brian O’Dohertyn (1986) valkoisen kuution käsite antaa tutkielmalleni pohjan galleriatilan ymmärtämiseen ja tilan sisältämien suhteiden, ideologioiden ja jännitteiden analyysiin. O’Dohertyn valkoisen kuution kritiikki yhdistettynä Foucault’n heterotopian käsitteeseen rakentavat mahdollisuuden tulkita ja tutkia kontekstianalyysin, näyttelykokemuksen ja näyttelyn lähiluvun avulla teosten rakentamaa heterotopiaa ja tämän vahvistuneen heterotopian esiin tuomia tilapoliittisia kritiikkejä. Heterotopioiden tutkiminen ja analysointi mahdollistaa hentojen implisiittisten esteettisten valintojen taustalla vaikuttavien rakenteiden esiintuomisen. Tällainen tutkimus tuo installaatiotaiteen kentälle uudenlaisia näkökulmia ja kontekstoi kenttää tämänhetkiseen maailmantilanteeseen, mahdollistaen yhteiskunnallisten vaikutusten esiin tuomisen. Tutkielmani aihe nousi havainnostani, että utopioiden ja utopistisen kuvaston tilalle on tullut jonkinlainen uusi piilottelevampi kritiikin muoto, jonka paikansin heterotopioihin. En pyri rakentamaan täydellistä teoreettista selitystä tai analyysia tilapolitiikasta tai yhteiskunnallisten muutosten aiheuttamista vaikutuksista installaatiotaiteeseen. Tutkielmani tarkoituksena on tuoda esiin uudenlainen tarkastelukulma erityisesti huoneinstallaatioihin ja niiden sisältämiin merkitysrakenteisiin. Heikkojen ja osittain implisiittisten esteettisten valintojen taustat aukeavat monipuolisen ja monialaisen tutkimuksen kautta, joten tarkoituksenani on sanallistaa tällaisia valintoja ja niiden sisältämiä latauksia. Ehdotukseni on kontekstin huomioiva luenta teosten sisältämistä valinnoista ja näiden valintojen luomista kritiikeistä.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Keskusteluja teoksen Auto ja minä kanssa
    Suosalo, Alli (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (kandidaatti)
    Opinnäytteessä tarkastellaan Teo Ala-Ruonan visuaalista esseetä Auto ja minä (2023). Esseessä Ala-Ruona tunnustelee auton ja maskuliinisuuden monisyistä suhdetta – ruumiin, sukupuolen, seksuaalisuuden, teknologian ja saasteiden kautta. Tutkielmassa palataan esseen määrittelemän autoilun äärelle, ja tutkitaan millaisia auton ja maskuliinisuuden välisiä suhteita Ala-Ruona esseessään ehdottaa. Opinnäytteessä otetaan tarkasteluun auto – sen kulttuuriset symbolit, teknologisuudet ja tuotantoketjut. Tutkimuksessa pyrin vastaamaan kysymykseen: Mikä tekee auton vaikutuksesta maskulinisoivan? Esseessä Ala-Ruona tunnustelee auton maskulinisoivia vaikutuksia, joita tutkielma lähestyy ruumiin ja teknologian välisen suhteen kautta. Opinnäytteessä ruumis, jonka sukupuoli näyttäytyy “luonnollisena” paljastuu teknologiseksi, ja ruumiita määrittävät koneistetut tuotantoketjut maskuliinisiksi. Tutkielmassa tunnustellaan tuotantoketjuja ja maskuliiniseksi mielletyn teknologian keskeistä symbolia eli autoa. Opinnäytteen otsikon mukaisesti: Keskusteluja teoksen Auto ja minä kanssa, tutkimus tavoittelee keskustelevaa otetta. Tavoitteena on keskustelun keinoin ensin eritellä esseen ehdottama auton maskulinisoiva vaikutus, sen jälkeen uudelleen jäsentää ja lähteiden tukemana analysoida. Essee on kaunokirjallinen ja visuaalinen teos, jonka teemoihin opinnäyte tarjoaa tutkimuksen konventioihin nojaavan lähestymistavan. Tutkimuskysymystä lähestytään kolmen keskustelun kautta: Maskuliininen auto, Auto ruumiin jatkeena ja Maskuliinisen tuotantoketjut. Opinnäytteen keskeisimmät käsitteet ovat auto ja maskuliinisuus, joiden kietoutumia tunnustellaan teknologian ja sukupuolen teorioiden keinoin. Opinnäytteessä maskuliinisuudet ymmärretään Raewyn Connellin hegemonisen maskuliinisuuden käsitteen kautta. Sukupuolen ja teknologian välisiä valtasuhteita tunnustellaan sosiologi Judy Wajcmanin kirjoituksiin nojaten. Työkaluina keskusteluissa käytetään Donna Harawayn käsitettä kyborgi, ja Paul B. Preciadon ajatuksia proteesista ja farmakopornografisesta ajasta. Opinnäyte on menetelmältään laadullinen sisällönanalyysi, jonka primääriaineistona Teo Ala-Ruonan essee Auto ja minä toimii.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Tuumasta toimeen : Porkkana ry nykytaiteen museon puolesta
    Ryppieva, Erika (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (kandidaatti)
    Tutkielmani luo katsauksen Porkkana ry:n toimintaan vuosien 1986–1990 välillä. Nuorista taidehistorian opiskelijoista ja taiteilijoista koostuva ryhmä keräsi lahjoituksina saadun taidekokoelman merkittäviltä kansainvälisiltä taiteilijoilta, jonka oli määrä toimia houkuttimena päättäjille sekä tuoda näkyville nykytaiteen museon tarpeen. Tarkastelen sitä, miten yhdistys on omalla toiminnallaan edistänyt nykytaiteen museon hankkeen toteutumista Suomessa. Keskityn opinnäytetyössäni analyysiin Porkkana ry:n toteuttamista näyttelyistä, paneelikeskusteluista sekä ryhmän keräämästä arkistoaineistosta. Hahmottelen toiminnan tarkoitusperiä sekä niissä onnistumista. Sen lisäksi paikoitan, millaisen jäljen yhdistyksen toiminta on jättänyt nykypäivään, kuten nykytaiteen museon Kiasman näyttelyihin sekä vuosittain Helsingissä järjestettävään Taiteiden yö -tapahtumaan. Taustoitan yhdistyksen toimintaa tarkastelemalla Suomea 1980-luvun loppupuolella sekä ajassa käytyä lehdistökeskustelua, joka on tallennettu osaksi Porkkana ry:n arkistoaineistoa. Arkistoanalyysin lisäksi hyödynnän tutkielmassani aineistona toteuttamiani haastatteluja yhdistyksessä puheenjohtajan roolissa toimineiden Helka Ketosen ja Kaj Martinin kanssa. Haastatteluaineiston myötä paikoitan tietoa, joka ei löydy arkistoaineiston tai lähdekirjallisuuden sisältä. Tutkielma tarkastelee, millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia järjestäytyneellä toiminnalla voi olla nykytaiteen kontekstissa. Keskityn tutkielmassani museohankkeen ympärille esitettyihin toiveisiin, tarpeisiin ja ongelmiin, joihin Porkkana ry on pyrkinyt toiminnallaan vastaamaan. Tarkastelen, millä tavoin toiveet ovat toteutuneet nykytaiteen museo Kiasmassa.