Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • ”Olen yrittänyt kukkia, mutta tilanne on ongelmallinen” : suomalaisten säveltäjänaisten teokset, konsertti-instituutio ja pianistin feministinen aktivismi
    Ristilä, Jenna
    EST-julkaisusarja : 98 (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (tohtori)
    Taiteellinen tohtorintutkintoni keskittyy suomalaisten säveltäjänaisten teoksiin 1800-luvulta nykypäivään, pianistin näkökulmasta. Tutkinto koostuu neljästä konsertista, vertaisarvioidusta artikkelista ja yhteenvedosta. Sen tarkoituksena on tuoda naisten musiikkia soivaksi, tarkastella säveltäjänaisten teoksia feministisesti eri näkökulmista ja muokata konserttitilannetta inhimillisempään ja esiintyjälle psykologisesti turvallisempaan suuntaan. Tutkintoni on toiminnallista, feminististä ja aktivistista esilläpitotutkimusta. Tohtorikonserteissa soitin yhteensä 23 säveltäjänaisen teoksia ja toin monipuolisesti esiin heidän säveltämäänsä pianokirjallisuutta. Painotin ohjelmistovalinnoissani harvoin esitettyjä ja ennen esittämättömiä teoksia. Naisten salonki -konsertti koostui yksinlauluista ja pienimuotoisista pianokappaleista. Nainen ja sonaatti -konsertissa esitin sonaatteja kolmelta eri vuosisadalta. Tanssiva nainen -konsertti koostui tanssiin liittyvistä teoksista, ja sen käsiohjelmassa käsiteltiin pianistien ajatuksia urasta ja esiintymisestä ja sukupuolen vaikutuksesta niihin. Tässä konsertissa esittämäni VIITATA-teoksen luomisprosessissa kollaboratiivinen työskentely, yhteistekijyys ja yhteisöllisyys nousivat keskeisiksi. Viimeisessä Nainen, Maailma -konsertissa yhdistin runonlausuntaa ja pianomusiikkia eri tavoin, ja käsiohjelman säveltäjähaastattelut avasivat tarkemmin teosten taustoja. Yhdistin traditiokriittisen ohjelmistosuunnittelun konserttitilanteen lempeään muokkaamiseen hienovaraisen aktivismin keinoin. Käsitteellä viittaan joukkoon toimintamalleja, joiden tavoitteena on luoda inhimillisempi, esittäjälle psykologisesti turvallinen konserttitilanne. Kaikkia tohtorikonserttejani yhdistäviä aktivistisia toimintamalleja olivat konserttien juontaminen ja sen kautta yleisöön suoran kontaktin ottaminen, jännittämiseen ja virheisiin suhtautuminen huumorilla häpeän ja peittelyn sijaan, konserttiohjelmistojen ja kappalejärjestysten kuratointi sekä käsiohjelmatekstien kokeellisuus. Vertaisarvioidussa artikkelissa ”Flirttiä vai alistamista? Dialoginen analyysi Carita Holmströmin Södergran-lauluista” (Musiikki 55(3), 2025, 12–44) analysoin Holmströmin laulusarjaa esittäjän näkökulmasta. Analyysi perustuu kokemuksiini sarjan harjoittelusta ja esittämisestä kahden laulajan kanssa. Tarkastelen meidän tulkintojemme sekä musiikin ja tekstin suhdetta yhdistelemällä esittäjän analyysia, dialogista analyysia ja vapaata kuvailua. Feministinen all-female panel -ajatus liittyi kaikkiin tutkintoni osa-alueisiin: konserteissa ja artikkelissa kaikki teosten säveltäjät, runoilijat ja esittäjät olivat naisia. Pyrin myös viittaamaan artikkelissa sekä konserttien käsiohjelmateksteissä naisten tekemään tutkimukseen aina kun se oli mahdollista. Aktivistiset toimintamallit tekivät konserttitilanteista välittömämpiä. Juontaminen vapautti minua esiintyjänä eniten, samoin erilaiset spontaanit hetket, joissa minä ja yleisö nauroimme. Tutkinnon kuluessa huomasin psykologisen turvan muodostuvan paljolti myös omasta suhtautumistavastani: suorittaminen ja kontrolli heikensivät sitä, tarinankerrontaan keskittyminen taas vahvisti. Toiminnallisen aktivistisen esilläpitotutkimuksen kannalta olennaista oli tutkinnon laajeneminen instituution seinien ulkopuolelle. Julkaisin kirjoituksia Suoni ry:n Toiminta soi! -verkkojulkaisussa, äänitin kantanauhoja Ylelle, pidin luentoja ja luentokonsertteja eri puolilla Suomea, esiinnyin useissa konferensseissa, sekä jaoin nuottimateriaalia ja tietoa mahdollisimman avokätisesti.
    My artistic doctoral research project shows a pianist’s perspective on Finnish composing women’s works from the 19th century until today. The project consists of four recitals, one peer-reviewed article, and a summary text. Its purpose is to make women’s music heard, to examine the composing women’s works from a feminist perspective from various angles, and to modify the performance situation in a more humane direction, making it psychologically safer for the performer. My research is action-based, feminist, and activist visibility research. In the doctoral recitals I performed works by 23 Finnish women and showcased the variety of their piano repertoire. I prioritised rarely and never performed works. My first recital, Women’s Salon, included solo songs and small-scale piano works. Woman and Sonata included sonatas from three different centuries. Dancing Woman consisted of dance-related works. In the programme notes I compiled pianist women’s thoughts on career, performance, and gender. In this concert I performed the work VIITATA; its creative process was shaped by collaborative work, co-authorship, and communality. The last recital, Woman, World, combined piano music with recited poetry in various ways, and composer interviews in the programme notes shed light on the backgrounds of the compositions. I used subtle activism to combine tradition-critical programming with gently modifying the performance situation. With the term I refer to a group of tools aimed towards creating a more humane, psychologically safer performance situation. Activist tools that were present in all my doctoral recitals were talking and establishing a direct contact with the audience, relating to mistakes and performance anxiety with humour instead of shame and covering them up, curating the performed repertoire and the programme order, and experimental programme notes. In the peer-reviewed article “Flirting or oppression? A dialogical analysis of Carita Holmström’s Södergran songs” (Musiikki 55(3), 2025, 12–44) I analysed Holmström’s song cycle from performer’s point of view. The analysis is based on my experiences of rehearsing and performing the cycle with two singers. By combining performer’s analysis with dialogic and descriptive analysis, I examine our interpretations and the relationship between music and text. All the components of my doctoral research project were created with a feminist idea of an all-female panel: in the concerts and the article, all composers, poets, and performers were women. In the article and in programme notes I cite research done by women whenever possible. The activist tools brought warmth to the concert situations. Talking freed me most as a performer, as well as different spontaneous moments in which the audience and I laughed. During the project I noticed that psychological safety depends largely on how I relate to the performance situation: focus on execution and control weakened it, whereas focus on storytelling strengthened it. Expanding the project beyond the limits of the institution was essential for the action-based activist research. I published writings in Suoni ry’s online publication Toiminta soi!, recorded master tapes for Yle (the Finnish Broadcasting Company), gave lectures and lecture recitals around Finland, presented papers in several conferences, and shared sheet music and knowledge liberally.
  • Louhen metsä ja Ilmastoitku : Kalevalaiset naiset luontoa suojelemassa
    Seesmeri, Laura; Mäkelä, Heidi Henriikka
    Kalevalaseuran vuosikirja : 105 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2026)
    Kirjan osa
    Aurinkoisena toukokuun päivänä keväällä 2025 liki sata kansallis- ja muinaispukuista naista on kokoontunut Eduskuntatalon portaille. ”Itke, itke itkettäissä, itke itke itkettäissä, itke, itke – –” laulu saa joukon voimaantumaan, kädet nousevat ylös, ikään kuin liehumaan ja apua pyytämään samalla, kun laulu loppuu yhteiseen huutoon ”apua”. (Hav.16.5.) Värikäs joukko tempaa mukaansa ohikulkijoita ja alas laskeutuneita kansanedustajia. Mistä tässä on kyse? Kalevalaisten Naisten Liitto on kerännyt joukkonsa huolenilmaisuun. Ilmastoitkua lauletaan osana liiton juhlavuoden teemaa Louhen luontolupaus, jonka päämääränä on hankkia suojeltava metsä ja kiinnittää huomio perinteen kokonaisvaltaiseen rooliin osana kulttuuria ja luontosuhdetta. --
  • Kohti kaikille mahdollista soitonopiskelua : kirjallisuuskatsaus erityismusiikkikasvatuksesta musiikkioppilaitoksissa
    Kutila, Ottiilia (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (kandidaatti)
    Monet erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret jäävät soitonopiskelun ulkopuolelle monenlaisista syistä. Näitä syitä voivat olla oppilaitosten opiskelijavalintaprosessit, opettajien asenteet ja puutteellinen erityisosaaminen sekä oppimisympäristöt, jotka eivät mukaudu yksilöllisten tuen tarpeisiin. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen musiikkioppilaitoksissa toteutettua erityismusiikkikasvatusta. Päätavoitteena on koota aiempia tutkimuksia siitä, millaisia näkemyksiä opettajilla ja oppilailla on erityismusiikkikasvatukseksi katsottavasta pedagogiikasta yksilö- ja ryhmämuotoisessa soitonopetuksessa musiikkioppilaitoksissa. Lisäksi selvitän, millaisia erityispedagogisia ratkaisuja on tuotu esiin musiikkioppilaitoksia koskevassa aiemmassa tutkimuksessa. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Mitä musiikkikasvatuksen tutkimuskirjallisuus kertoo oppilaiden ja opettajien näkemyksistä musiikin erityisopetuksesta? 2) Millaisia erilaisia musiikin erityispedagogisia ratkaisuja opetuksessa on hyödynnetty soitonopetuksessa? Tutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu musiikkioppilaitoksissa toteutettuun erityismusiikkikasvatukseen liittyvien käsitteiden tarkastelusta. Avaan erityistä tukea tarvitsevan oppijan, erityismusiikkikasvatuksen ja musiikin erityisopetuksen käsitteitä sekä oppimäärän yksilöllistämisen periaatteita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että monet tekijät, kuten opetusmenetelmät ja -välineet, oppilaiden, vanhempien ja opettajien asenteet sekä opettajien toiminta vaikuttivat oppilaiden ja opettajien ajatuksiin musiikin erityisopetuksesta. Oppilaat kokivat myönteisen oppimisilmapiirin, vaikuttamismahdollisuuksien, onnistumisten sekä riittävän ohjauksen ja tuen tukevan oppimista. Opettajien ajatukset toimivasta opetuksesta perustuivat opetuskokemukseen, sujuvaan yhteistyöhön vanhempien kanssa sekä riittävän monipuolisiin opetusmenetelmiin ja -välineisiin. Musiikin erityispedagogiset ratkaisut jakautuivat neljään kategoriaan: tavoitteiden asettelu ja toiminnan suunnittelu, oppimisympäristöt, materiaalit, välineet ja musiikilliset harjoitteet sekä tasosuoritukset ja esiintyminen.
  • Gender-Inclusive Activism as Public Pedagogy in Music Heritage Contexts
    Palanchoke, Pushpa (Public Pedagogies Institute, 2026)
    Lehtiartikkeli
    While heritage is increasingly set at the heart of cultural sustainability discourse, its inherently political nature is too often ignored. Heritage includes both positive and negative dimensions of social life and the public sphere; it can serve as a powerful source of cultural identity, belonging, and social transformation, while also, for instance, sustaining gender-exclusive norms. This article acknowledges that heritage is a contested site, and argues that gender-inclusive activist interventions utilized as public pedagogy in music heritage contexts have the potential to reconfigure patriarchal structures, to expand the established socio-cultural boundaries of who is authorized to perform culture and bear or produce knowledge for/in/of the public. By foregrounding public pedagogy and drawing on feminist theories of cultural and social transformation, this article explores the potential for gender-inclusive heritage activism in Nepal to generate pedagogical sites of political negotiation and wider social transformation. The theoretical exploration illustrates how heritage activism can generate encounters in which authority is transcended, collective agency is exercised, and new cultural meanings are cocreated for the notion of publicness. In activist processes, the chain of communicative actions between those marginalized - women in this case - and their allies holds the potential for pedagogical moments in which heritage narratives are reconfigured, political presence is asserted, and social transformation fostered beyond the actual staging of heritage. The article suggests that place-bending in genderinclusive heritage activism can be a resource through which those with authority can challenge their own authorities to transform public aspects, both discursive and spatial, of heritage.
  • The score as catalyst : curating collaboration in Pauline Oliveros’ Thirteen Changes
    Schweizer, Livia (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Lehtiartikkeli
    This article investigates how a verbal notation score, Pauline Oliveros’ Thirteen Changes (1986), can facilitate creativity, collaboration, and intercultural dialogue in contemporary art music. The study explores how everyday language, used as notation, can open inclusive and interdisciplinary spaces. Based on a practice-led case study involving seven improvisers from diverse musical and cultural backgrounds, it examines three interconnected themes: the accessibility of everyday language, the inherent indeterminacy of verbal notation, and the score as a mirror of group dynamics. Through the processes of rehearsal and performance, it reveals how translation, identity, facilitation, and intercultural exchange influence the ways verbal notation mediates between personal imagination and collective artistic creation. The findings highlight that text scores function not only as creative frameworks but also as reflective tools that expose underlying group structures, power dynamics, and cultural expectations. They further support the argument that verbal notation calls for an active commitment from performers, transforming them into performer-creators and fostering shared musical authorship alongside the coexistence of multiple narratives. At the same time, they underscore the crucial role of context, highlighting how the curator and/or facilitator shape the ways in which such scores are perceived and enacted.