Rajaa hakua
 
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

Valamon kellot : Karjalaisten kanteleensoittajien kirkonkelloimitaatioiden tausta ja merkitys ennen ja nyt
Kastinen, Arja
Acta Musicologica Fennica : 35 (Turun Historiallinen Yhdistys, 2025)
Kirjan osa
Itäisen Suomen ja Karjalan syrjäseuduilta tallennettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-alussa tietoja musiikkiperinteestä, joka tuossa vaiheessa oli jo muualta Suomesta kadonnut. Suuri suomen- ja karjalankielisen väestön musiikkikulttuurin murros – siirtymä runolaulukulttuurista säkeistölauluun, uusiin soittimiin ja pelimannimusiikkiin – oli alkanut Länsi-Suomessa 1600-luvulla, Savossa 1700-luvun lopulla ja lopulta Karjalassa 1800-luvulla. Runolaulukulttuurin tärkein soitin oli vanhakantainen kantele, ja 1800- ja 1900-lukujen taitteen molemmin puolin tämän kuulonvaraisen kanteleperinteen taitajia löydettiin, kansallisromantiikan hengessä myös ihannoitiin ja perinteen kerääjien toimesta etsittiin. Vanhakantainen kantelemusiikki kytkeytyi tallennusaikanaan Karjalassa Laatokan ympäristön pohjoispuolisille alueille, joiden kulttuurinen erilaisuus menneinä vuosisatoina suhteessa läntisiin ja eteläisiin lähialueisiin tai muuhun Eurooppaan on selkeä. --
Imagining otherwise : critical interviews with artists
Rahmati, Elham (toim.) (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2025)
Kirja
This publication brings together interviews produced as part of the Praxis—Curating and Writing in Contemporary Art course Conducting Critical Artist Interviews run by Elham Rahmati at the Academy of Fine Arts at Uniarts Helsinki. Students were tasked with interviewing artists participating in the research exhibition Idiorrhythmic Imaginaries, curated by Henk Slager and held at the Kuva/Tila gallery from 5–21 December 2025. Artist interviews offer a means of encountering artworks through the voices of the artists who create them, voices shaped by years of thinking, experimenting, researching, and refining. Yet artist interviews should not be treated merely as contextual additions or supporting material, as they constitute a key genre in their own right, positioned at the intersection of art history, inquiry, and dialogic aesthetics. Critical artist interviews differ substantially from promotional ones in their intentions, methods, and depth. Whereas the latter tends to highlight biography, networks, neatly packaged narratives, news about forthcoming exhibitions, or market positioning, a critical interview opens a space for genuine inquiry, engaging the artist in a process of reflection - a rare opportunity to explore the intellectual, cultural, and political contexts that shape their decisions. These conversations do not seek to present a seamless narrative. Instead, they welcome complexity, disagreement, vulnerability, and contradiction. They reveal not just what artists make, but how and why they make it. Interviews were conducted by Heidi Backstrom, Tuija Huovinen, Amalia Kasakove, Isa Lumme, Lyenne Palü, Anna Stuart, Gabriel Thiam. Interviewed artists: Amanda Beech, Jaime Belmonte & Paola Fernanda, Sophie Durand, Kerry Guinan, Heidi Hänninen, Marleena Huuhka, Joanna Kalm, Noora Karjalainen, Kristiina Koskinen, Veli Lehtovaara, Dominik Schlienger, Kerstin Schroedinger & Angela Melitopoulos, Rut Karin Zettergren.
Experience of Space in Sound : Perceptions, concepts and methods
Frisk, Henrik; Schacher, Jan (Cambridge University Press, 2025)
Lehtiartikkeli
This article addresses the question of experiential dimensions of space in sound, in electroacoustic music and sound arts practices in particular. We suggest that these practices are limited by the generalised way that spatial audio techniques are communicated, and we attempt to develop a tentative method that would enable discussion and sharing of spatial aspects in sonic environments. These modes of articulation would permit a translation of the experience of space in sound into other modalities. Reporting from a series of workshops, we outline a three-phase method that moves through the stages of listening, describing, recreating and imagining the sonic spaces. In the final stage, a speculative design approach shows that shared sonic spatial experiences are essentially relational. Topics relating to expectations, biases and language – such as memory and imagination – and the methods of mapping and speculative design are addressed in the discussion. Through the explorations presented in this article it becomes evident that different artistic musical practices still show the same need to develop articulations that enable the integration and communication of spatial relationships. The divide between the development of new technologies for spatial audio and the conceptual frameworks for understanding and communicating spatial sonic knowledge can be bridged, and eventually the development of spatial audio should be fuelled by the dynamics between these two poles.
The politics of children's inclusion in Finnish music schools
Tuovinen, Tuulia
Studia musica : 99 (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
Opinnäyte (tohtori)
The paradigmatic shift toward participatory governance in contemporary policy making has established public engagement as a fundamental principle of national strategies and policy frameworks across diverse contexts. Despite this strong national commitment to democratic values and participatory principles, children and young people are however frequently excluded from collaborative partner status in policy processes. This exclusion constitutes a critical contradiction between stated democratic principles and actual participatory practice within educational governance, where processes such as the national curriculum development are framed as collaborative efforts between the public administration and various stakeholders. This study addresses the identified disjuncture between policy aspirations and their practical realization by exploring children’s inclusion and policy co-construction in music school education as part of Basic Arts Education in Finland. Situated within the multidisciplinary field of child perspectives studies, this practitioner-inquiry employs methodological approaches from developmental work research and cultural-historical activity theory. Three central questions guided the research: How do children and young people co-construct music school practices when their agency and decision-making are supported by their teacher? What institutional dynamics and democratic possibilities emerge within such co-constructed policy processes? How does the co-construction of music school practices with students contribute to broader understandings of participatory governance and inclusion in music education? The study's empirical material comprises multiple data sources generated during a twelve-month formative intervention conducted in two music schools. The intervention involved 25 music school students (ages 9–15) who planned and implemented their own projects in peer groups under the practitioner-researcher’s guidance. Video recordings of group lessons were supplemented by student interviews, student-teacher conversations conducted through a messaging application (WhatsApp), and a practitioner-researcher diary of the intervention process. The study incorporated music school policy review, including examination of national curricular frameworks and assessments. The analysis involved several iterative steps using diffractive methodology. Ethical protocols included securing informed consent from guardians and participating students. The findings indicate that children's inclusion in music schools can be enhanced by supporting their agency through experiences of relevance, social connectedness, and ability to act. This requires attention to both individual skill development and horizontal and socio-spatial relationships within students' music-making, as their aspirations and agentic orientations are constituted through relational processes. Students' opportunities to influence significant matters revealed how individual needs are interconnected with social relationships, with music-focused classes providing important peer networks and social support. The analysis showed that enhancing inclusion requires not merely addressing access and representation but also reimagining the various conceptualizations and frameworks through which children and their musical learning are understood, managed, and administered. While music schools' historical mandates and institutional affiliations have reinforced linear progression expectations, structured according to professional study requirements, this study contends that policies formulated and enacted without children's direct participatory engagement render their experiences of inclusion increasingly arbitrary. Understanding student agency as an ecological achievement necessitates fundamental theoretical and practical reconsideration of how musical development is understood and facilitated in music education. As a whole, the study suggests that allowing children and young people to bring their perspectives to music education can restore art’s meaning-making capacity to fundamental questions of human and social existence.Osallistava hallinto ja julkisten palvelujen yhteiskehittäminen ovat vakiinnuttaneet kansalaisten osallistumisen kansallisten strategioiden ja politiikkikehysten lähtökohdaksi moninaisissa konteksteissa. Huolimatta vahvasta kansallisesta sitoutumisesta demokraattisiin arvoihin ja osallistumisen periaatteisiin, lapset ja nuoret jäävät Suomessa usein ilman asemaa tasavertaisina yhteistyökumppaneina politiikkaprosesseissa. Tämä poissulkeminen muodostaa merkittävän ristiriidan julkilausuttujen demokraattisten periaatteiden ja niiden käytännön toteutumisen välillä myös koulutuksen hallinnossa, jossa esimerkiksi opetussuunnitelman perusteiden laatimisen kuitenkin nähdään perustuvan julkishallinnon ja eri sidosryhmien väliseen yhteistyöhön. Tämä tutkimus vastaa tähän haasteeseen koulutuspoliittisten tavoitteiden käytännön toteutumisessa tarkastelemalla lasten osallisuutta ja julkisten palvelujen yhteiskehittämistä osana taiteen perusopetuksen musiikkioppilaitoksia. Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen monitieteiseen kenttään sijoittuva opettajatutkimus hyödyntää metodologisia lähestymistapoja kehittävästä työntutkimuksesta ja kulttuurihistoriallisesta toiminnan teoriasta. Tutkimusta ohjasivat kolme keskeistä kysymystä: Miten lapset ja nuoret yhteiskehittävät musiikkiopistokäytäntöjä silloin, kun opettaja tukee heidän toimijuuttaan ja päätöksentekoaan? Millaisia institutionaalisia dynamiikkoja ja demokraattisia mahdollisuuksia yhteiskehitetyissä politiikkaprosesseissa syntyy? Millä tavoin oppilaiden kanssa toteutettu musiikkiopiston käytäntöjen yhteiskehittäminen voi edistää laajempaa ymmärrystä osallistavasta hallinnosta ja osallisuudesta musiikkikasvatuksessa? Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu videoiduista ryhmätunneista osana formatiivista interventiota, jossa 25 musiikkiopisto-oppilasta (ikäjakauma 9–15-vuotta) suunnittelivat ja toteuttivat omia projektejaan vertaisryhmissä opettajatutkijan ohjauksessa. Interventio toteutettiin kahdessa musiikkioppilaitoksessa kahdentoista kuukauden aikana. Ryhmätuntien videotallenteita täydennettiin oppilashaastatteluilla, oppilaiden ja opettajan välisillä keskusteluilla viestintäsovelluksessa (WhatsApp), sekä opettajatutkijan tutkimuspäiväkirjalla. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös musiikkiopiston ohjausjärjestelmää kansallisten opetussuunnitelman perusteiden ja valtakunnallisten arviointien kautta. Analyysi toteutettiin useiden iteratiivisten vaiheiden kautta diffraktiivista metodologiaa hyödyntäen. Tutkimuseettisten periaatteiden mukaisesti tutkimukseen osallistumisesta varmistettiin suostumus huoltajilta ja oppilailta. Tutkimustulokset osoittavat, että lasten osallisuutta musiikkiopistoissa voidaan vahvistaa tukemalla heidän toimijuuttaan merkityksellisyyden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja pystyvyyden kokemusten kautta. Tämä edellyttää huomion kiinnittämistä yksilölliseen taitojen kehittämiseen sekä oppilaiden välisiin horisontaalisiin ja sosio-spatiaalisiin suhteisiin musiikin tekemisessä. Oppilaiden mahdollisuudet vaikuttaa heille merkityksellisiin asioihin toivat esiin sen, kuinka yksilölliset tarpeet kietoutuvat sosiaalisiin suhteisiin. Musiikkipainotteiset luokat tarjosivat oppilaille tärkeitä vertaisverkostoja ja sosiaalista tukea. Tutkimus osoittaa, että osallisuuden edistäminen edellyttää julkisten palvelujen saatavuuden ja lasten päätöksentekoon osallistumisen lisäksi myös lapsiin ja heidän musiikilliseen oppimiseensa liitettyjen käsitysten ja kehysten uudelleentarkastelua. Vaikka musiikkiopistojen historialliset tehtävät ja institutionaaliset sidonnaisuudet ovat muodostaneet musiikkiopisto-opintoihin lineaarisen etenemisen odotuksia ammattiopintojen vaatimusten näkökulmasta, tämä tutkimus esittää, että ilman lasten suoraa osallistumista laaditut ja toteutetut politiikat tekevät heidän osallisuuden kokemuksistaan sattumanvaraisia. Lasten toimijuuden ymmärtäminen osana erilaisia suhteita edellyttää myös musiikillisen kehityksen uudelleen tarkastelua. Kokonaisuutena tutkimus esittää, että lasten kanssa toimimalla ja heidän näkökulmiaan ymmärtämällä on mahdollista palauttaa taiteen merkityksenantoja inhimillisen olemassaolon peruskysymyksiin.
Connectivity and Adaptability : Evaluation of Signal Flow Scenarios in Shared Outdoor Electronic Practices on Mobile Devices
Aavanranta, Otso; Nenko, Oleksandra; Montes de Oca, Alejandro; Schlienger, Dominik (The Laboratory PRISM, 2025)
Kirjan osa
Mobile devices and portable loudspeaker systems allow for a shift of electroacoustic sound practices to the outdoors. This paper reports findings from the ExoSound research project, which explores electronic co-musicianship in Nordic outdoor conditions. Three signal flow experiments that have been designed to enhance inter-musician and musician-environment connectedness are tested, evaluated, and discussed. In these successive experimental Scenarios, mobile devices are configured as individual instruments, as an output matrix using a WLAN, and an input-output network integrating a live microphone feed. The results point to a shift at the core of electroacoustic practices and aesthetics, from fixed pieces and instrumental agencies towards relationality and situatedness. Connectivity and adaptability emerge as concepts for the further development of approaches for networked electronic music making in the outdoors.