Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Militarized nature : or how drones infiltrated sensitive ecologies through the anticipatory imaginaries of cinema
    Faber, Jack (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (tohtori)
    Abstract This Artistic Research investigates how drones infiltrate sensitive ecologies and reconfigure interspecies relations through cinema’s anticipatory imaginaries. It proposes Militarized Nature as a framework for understanding the volatile convergence of ecological crisis, securitization, and technological acceleration. Across seven interlinked chapters and a body of artistic works, the research develops new concepts and methods—Eco Noir, Asymmetric Cinema, Threshold Technologies, Extinction Economies, Cine-Cartography, and Modular Filmmaking—to examine how militarized infrastructures saturate environments, imaginaries, and interspecies encounters. The first part introduces Eco Noir as a political-aesthetic strategy that refuses resolution and embraces instability, enacted through collaborative exhibitions and publications. The second, Asymmetric Cinema, maps drone representations in film as both producers and perpetuators of militarized vision, while developing Cine-Cartography as a method of resistance. The third part elaborates Threshold Technologies and Extinction Economies, revealing how the so-called security crisis and ecological crisis are inseparable, two faces of the same escalating event, and that cinematic-subversive translation can expose this entanglement. Part four, Future Proof Predators, examines infiltration and how drones’ animal mimicry is proliferating in the public sphere through the cultural pantheon of popular fiction cinema. The fifth part, Airborne Epistemologies, situates drones within confinement regimes and pandemic conditions, exploring their entanglement with contagion and epistemic rupture through Modular Filmmaking practices. The chapter Exhibiting Militarized Nature returns to cinema and artmaking not as representations but as speculative ground. The last chapter, Subversive Subspecies & Upcoming attractions, act as an ephemeral conclusion of the work, where Artistic Research function as both method and argument, simultaneously suggesting a new horizon for future inquiries. Together, these inquiries advance Artistic Research as a practice of adaptability, infiltration, and constructive refusal. Through films, exhibitions, publications, and performative installations—including Cooking for the Apocalypse, Eco Noir, Daily Disasters, Dictionary of Darkness, After States, State of Security, and the Militarized Nature exhibition—the research demonstrates that artistic methods are not supplementary but constitutive: they both analyze and enact the conditions under study. The dissertation concludes by affirming that Militarized Nature must be understood as unstable, entangled, and ongoing, and that Artistic Research, by inhabiting rather than resolving collapse, can propose counter-cartographies. It points forward to future inquiries into imaginaries of interspecies surveillance, extending the project’s insistence that the ecological and security crises are the same crisis, and that cinema, even if by other means, remains a crucial arena where these entanglements are both normalized and contested.Tiivistelmä Tämä väitöskirja tarkastelee, kuinka droonit tunkeutuvat herkkiin ekologioihin ja muokkaavat lajienvälisiä suhteita elokuvan ennakoivien kuvittelujen kautta. Se esittää Militarized Nature -käsitteen viitekehykseksi, jonka avulla voidaan ymmärtää ekologisen kriisin, turvallistamisen ja teknologisen kiihtymisen epävakaata yhteenkietoutumista. Kuuden toisiinsa kytkeytyvän luvun ja taiteellisten teosten kokonaisuuden kautta tutkimus kehittää uusia käsitteitä ja menetelmiä — Eco Noir, Asymmetric Cinema, Threshold Technologies, Extinction Economies, Cine-Cartography ja Modular Filmmaking — tutkiakseen, kuinka militarisoidut infrastruktuurit kyllästävät ympäristöjä, mielikuvituksia ja lajienvälisiä kohtaamisia. Ensimmäinen osa esittelee Eco Noir -lähestymistavan poliittis-esteettisenä strategiana, joka kieltäytyy ratkaisusta ja omaksuu epävakauden, toteutuen yhteistyöhön perustuvissa näyttelyissä ja julkaisuissa. Toinen osa, Asymmetric Cinema, kartoittaa droonien esityksiä elokuvassa sekä militarisoidun katseen tuottajina että ylläpitäjinä ja kehittää samalla Cine-Cartography-menetelmän vastarinnan muodoksi. Kolmas osa syventää käsitteitä Threshold Technologies ja Extinction Economies ja osoittaa, että niin sanottu turvallisuuskriisi ja ekologinen kriisi ovat erottamattomia — saman kärjistyvän tapahtuman kaksi puolta — ja että elokuvallinen-subversiivinen käännös voi paljastaa tämän kietoutuneisuuden. Neljäs osa, Future Proof Predators, tarkastelee infiltraatiota ja sitä, kuinka droonien eläimellinen mimikry leviää julkiseen sfääriin populaarin fiktiivisen elokuvan kulttuurisen pantheonin kautta. Viides osa, Airborne Epistemologies, sijoittaa droonit sulkemisen järjestelmiin ja pandemisiin olosuhteisiin tarkastellen niiden kietoutumista tartuntaan ja tiedollisiin murtumiin Modular Filmmaking -käytäntöjen kautta. Viimeinen luku, Exhibiting Militarized Nature, saattaa tutkimuksen täyteen kehään ja palaa elokuvaan ja taiteelliseen tekemiseen ei representaatioina vaan spekulatiivisena maaperänä. Yhdessä nämä tutkimuslinjat vievät taiteellista tutkimusta eteenpäin sopeutumisen, infiltraation ja rakentavan kieltäytymisen käytäntönä. Elokuvien, näyttelyiden, julkaisujen ja performatiivisten installaatioiden — mukaan lukien Cooking for the Apocalypse, Eco Noir, Daily Disasters, Dictionary of Darkness, After States, State of Security sekä Militarized Nature -näyttely — kautta tutkimus osoittaa, että taiteelliset menetelmät eivät ole täydentäviä vaan konstitutiivisia: ne sekä analysoivat että toteuttavat tutkittavia olosuhteita. Väitöskirja päättyy toteamukseen, että Militarized Nature on ymmärrettävä epävakaaksi, kietoutuneeksi ja jatkuvaksi tilaksi ja että taiteellinen tutkimus, asettumalla romahduksen sisään sen sijaan että ratkaisisi sen, voi ehdottaa vastakartografioita. Se suuntaa kohti tulevia tutkimuksia lajienvälisen valvonnan kuvittelusta ja jatkaa hankkeen väitettä, että ekologinen ja turvallisuuskriisi ovat sama kriisi ja että elokuva — myös muissa muodoissa — on edelleen keskeinen areena, jossa nämä kietoutumat sekä normalisoidaan että kiistetään.Abstrakt Denna avhandling undersöker hur drönare infiltrerar känsliga ekologier och omformar relationer mellan arter genom filmens anticipatoriska imaginärer. Den föreslår Militarized Nature som ett ramverk för att förstå den instabila konvergensen mellan ekologisk kris, säkerhetisering och teknologisk acceleration. Genom sex sammanlänkade kapitel och en korpus av konstnärliga verk utvecklar forskningen nya begrepp och metoder — Eco Noir, Asymmetric Cinema, Threshold Technologies, Extinction Economies, Cine-Cartography och Modular Filmmaking — för att analysera hur militariserade infrastrukturer mättar miljöer, föreställningsvärldar och möten mellan arter. Den första delen introducerar Eco Noir som en politisk-estetisk strategi som vägrar upplösning och omfamnar instabilitet, för¬verkligad genom kollaborativa utställningar och publikationer. Den andra, Asymmetric Cinema, kartlägger drönarrepresentationer i film både som producenter och upprätthållare av militariserad blick, samtidigt som Cine-Cartography utvecklas som en motståndsmetod. Den tredje delen utvecklar Threshold Technologies och Extinction Economies och visar att den så kallade säkerhetskrisen och den ekologiska krisen är oskiljbara — två sidor av samma eska-lerande händelse — och att en filmisk-subversiv översättning kan synliggöra denna sammanflätning. Del fyra, Future Proof Predators, undersöker infiltration och hur drönares djurlika mimik sprids i offentligheten genom den populärfiktionella filmens kulturella pantheon. Den femte delen, Airborne Epistemologies, placerar drönare inom inneslutningsregimer och pandemiska villkor och utforskar deras sammanflätning med smitta och epistemiska brott genom praktiker inom Modular Filmmaking. Det sista kapitlet, Exhibiting Militarized Nature, för forskningen tillbaka till sin utgångspunkt och återvänder till film och konstskapande inte som representationer utan som spekulativ mark. Tillsammans driver dessa undersökningar konstnärlig forskning framåt som en praktik av anpassning, infiltration och konstruktiv vägran. Genom filmer, utställningar, publikationer och performativa installationer — däribland Cooking for the Apocalypse, Eco Noir, Daily Disasters, Dictionary of Darkness, After States, State of Security och utställningen Militarized Nature — visar forskningen att konstnärliga metoder inte är supplement utan konstitutiva: de analyserar och iscensätter samtidigt de villkor som studeras. Avhandlingen avslutas med att fastslå att Militarized Nature måste förstås som instabil, sammanflätad och pågående, och att konstnärlig forskning, genom att bebo snarare än lösa kollapsen, kan formulera mot-kartografier. Den pekar fram mot framtida undersökningar av imaginärer kring övervakning mellan arter och fortsätter projektets tes att den ekologiska och säkerhetsrelaterade krisen är samma kris, och att filmen — även genom andra medel — förblir en avgörande arena där dessa sammanflätningar både normaliseras och bestrids.
  • Chizentele
    Chiwalala, Arnold
    Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston julkaisuja : 17 (Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto, 2009)
    Opinnäyte (tohtori)
    The aim of this written work is to illustrate the path I have taken in my life, to show how and where I have acquired the artistic skills and knowledge which enabled me to become a dancer, singer, musician, song writer, dance choreographer and composer. This includes skills and knowledge which contributed to my artistic doctoral performances: to combine music, dance, songs, acting and story-telling together as well as to create a fusion of Tanzanian and Finnish traditional music, dance and songs. In my five doctoral performances I have integrated this intercultural and holistic artistry in practice and demonstrated all my creative potential. I have not only performed (as a singer, dancer, musician and story-teller), but also composed, wrote the scripts, planned the choreography, and directed all five concerts. The first was a solo performance and the other four were offered with the cooperation of different working groups. Furthermore, this work includes reflection on my extensive cross-cultural experience of working as a performing artist and a teacher, experience that I hope may offer insights of benefit to other developing artists.
  • Matkoja äänen maailmaan
    Liedes, Anna-Kaisa (Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osasto, 2005)
    Opinnäyte (tohtori)
    Taiteelliseen tohtorintutkintooni liittyvä kirjallinen työ keskittyy kuvaamaan prosessia, joka johti viiden ihmisen ääntä sisältävän konsertin luomiseen. Erilaisten äänenmuodostustekniikoiden kokeilu ja improvisaatioon perehtyminen herättivät halun syventyä musiikin tekemiseen ihmisäänellä. Improvisaation mukaan ottaminen sävellysprosessiin tuntui luonnolliselta tieltä lähestyä musiikin syntyä. Aloitin työni kuuntelemalla ja analysoimalla tuvalaisen äänitaiteilija Sainkho Namchylakin musiikkia. Törmäsin heti moneen kysymykseen. Miten pystyn kuvaamaan äänen, joka ei ole tavallista laulua, ei siis sidottu mihinkään tiettyyn sävelkorkeuteen, rytmiin tai pulssiin? Miten löydän tarpeeksi kuvaavat merkit äänensävyille, napsutukselle, huohotukselle, kiljunnalle, röhinälle, onnelle, vihalle, intohimolle, rakkaudelle, pettymykselle, puheelle? Riittääkö sanallinen kuvaus vai löydänkö tarpeeksi informatiivisen graafisen ratkaisun? Lopulta ymmärsin, että paras tapa päästä sisälle hänen musiikkiinsa oli kokeilla ääniä itse. Instrumenteista vanhin − ihmisääni − on ilmaisurikas. Ääni on meissä ja me äänessämme. Peilaamme itseämme ja maailmaa äänellämme. Perimä ja oma historiamme muovaavat ääntämme persoonalliseksi. Ääni on minuutemme kuva, sen herkkä ja persoonallinen tuntomerkki. Se paljastaa kaikki tunnetilat jopa pienistä vivahteista. Kirjallinen työ Matkoja äänen maailmaan sisältää pohdintaa äänen synnystä, konserttien hahmon suunnittelusta soivan lopputuloksen analysoimiseen. Ensimmäinen niistä, Matkoja äänen maailmaan, oli toukokuussa 1999. Soolokonsertti toi kuultavaksi ihmisen äänen monimuotoisuuden. Teokset muotoutuivat tarinoiksi ilman ymmärrettävää tekstiä. Ääni-Merkki (syyskuu 200) -konsertissa yhdistyivät ääni ja Petri Korpelan lyömäsoittimet. Maailma on ääni (lokakuu 2002) muodostui ihmisäänen ja kolmen muusikon kohtaamiseksi duo-sävellyksissä. Äänikuvia (marraskuu 2003) toi nähtäväksi vanhoja valokuvia ja mykkäelokuvaa musiikkiin rinnalle. Ihmisäänellä tuotetut tarinat saivat seurakseen Timo Väänäsen sähkökanteleella luomat illuusiot ja Abdissa Assefan perkussiiviset visiot. Konserttisarjan viimeisenä oli Ääneen! -konsertti, joka jatkoi kuvan ja musiikin yhdistämistä. Konsertin keskeisenä teemana esiintyi videolla tanssivan hahmon (Jyrki Karttunen) tunnetilat. Videon ohjasi ja suunnitteli Kati Åberg. Muita avustajia olivat MeNaiset-lauluyhtye sekä kanteleensoittaja Timo Väänänen.
  • Tulin kuin tulikipuna : Larin Parasken runolauluopissa
    Korhonen, Ilona
    Sibelius-Akatemian kansanmusiikkijulkaisuja : 20 (Sibelius-Akatemia, 2012)
    Opinnäyte (tohtori)
    Tohtorintutkintoni tavoitteena on ollut syventää sekä yleistä tietämystä että omaa käsitystäni inkeriläisestä kalevalamittaisesta laulutavasta, myös yksin lauletusta ja esitetystä runolaulusta. Oma kehitykseni runolaulajana on johtanut konserttisarjan edetessä kykyyn tuottaa ja improvisoida inkeriläistä lyriikkaa ja melodiikkaa. Koen muuttaneeni itse Larin Parasken ja muiden inkeriläisten runolaulajien ”ihon alle”, tulleeni itse Paraskeksi. Tavoitteenani on ollut päästä tarkkailijan, tutkijan ja kuulijan asemasta tuottajan, välittäjän ja tunteiden tulkitsijan rooliin. Larin Paraske oli inkeriläisistä runolaulajista kuuluisin ja saavutti kansantaiteen ikonin aseman jo aikalaistensa keskuudessa. Omassa tutkinnossani Larin Paraske on ollut innoittajana ja esikuvana matkallani runolaulajan universaaliin mielentilaan; flowhun, jossa voin tuottaa ja improvisoida runolaulua sykähdyttävästi, vahvasti ja väkevästi kuin Inkerin laulajat aikanaan, kaikkia runolaulun tyylipiirteitä ja mittasääntöjä — tieten tai tiedostamatta, automaatioksi muuttuneena — kunnioittaen. Viiden tohtorintutkintooni kuuluvan konsertin sarja on ollut seuraavanlainen: 1. Metsän sävel, Q-teatteri 21.1.2007 2. Jyrki — akkuusmusiikkia Inkeristä, Stoa, 21.4.2007 3. Tarkka pää, tania mieli, Temppeliaukion kirkko, 23.9.2008 4. Rautamuurahainen, Koko-teatteri, 23.8.2009 5. Minä, Paraske, Helsingin Tuomiokirkon Krypta, 28.2.2012 Tohtorintutkintooni kuuluva kirjallinen osa koostuu kolmesta erilaisesta osasta: projektikuvauksesta, kolmannen konserttini koko partituurista sekä runokirjasta Kulje mulle yön valona.
  • Kuvan Kevät 2026
    Lumme, Isa (toim.); Pietiäinen, Telma (toim.) (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Kirja
    Tämä näyttelyjulkaisu esittelee Taideyliopiston Kuvataideakatemian Kuvan Kevät 2026 -maisterinäyttelyyn (15.5.–14.6.2026) osallistuvia taiteilijoita. Tekstit ovat syntyneet talven aikana käydyistä keskusteluista Kuvan Kevään taiteilijoiden ja Nykytaiteen historian ja teorian kandidaatin sekä Praxis – kuratoinnin ja taiteesta kirjoittamisen maisteriohjelman opiskelijoiden välillä. Tekstit johdattelevat valmista teosta edeltäviin materiaaleihin, ideoihin, ympäröivään elämään ja maailmaan. Näin ollen katalogi sijoittuu väliin: hetkeen, jossa teos siirtyy yksityisestä julkiseksi, esille näyttelytilaan katsojien kohdattavaksi.This exhibition catalogue introduces artists participating in the Kuvan Kevät 2026 Master’s Degree Show of the Academy of Fine Arts at the University of the Arts Helsinki (May 15– June 16, 2026). The texts have emerged from conversations held over the winter between the artists of Kuvan Kevät and students from the Bachelor’s Programme in Contemporary art theory and history, as well as the Praxis Master’s Programme in Curating and writing in contemporary art. The texts lead toward the materials, ideas, surrounding life and environments that precede the finished work. In this sense, the catalogue occupies an in-between space: the moment when an artwork transitions from the private to the public, entering the exhibition space to be encountered by viewers.