Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Mukavuuskohina : hiljaisuuden kompositio ja kohinat esityksen äänisuunnittelussa
    Uniluoto, Tommi (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Kirjallisessa opinnäytteessäni tarkastelen mitä käsite mukavuuskohina voisi olla esittävien taiteiden äänisuunnittelun kontekstissa. Mukavuuskohina jäsentyi opinnäytteeseeni kahdelle eri tasolle: esityksen tasolle ja äänimateriaalin tasolle. Eri tasoilla mukavuuskohinan toiminta on luonteeltaan erilaista. Esityksen tasolla pohdin mukavuuskohinan dramaturgiaa ja hiljaisuutta. Esittelen hiljaisuuden komposition, joka on äänisuunnittelijan luoma ja määrittelemä esityksen hiljaisuus. Tarkastelen myös termiä esityksen ilmasto, jossa ajattelen esityksen äänien sijaitsevan yhdessä muiden esityksen maailmaa rakentavien elementtien kanssa. Esityksen ilmastossa sijaitsevat myös esityksen tunnevireet ja tunnelmat, joita mukavuuskohinoilla voidaan muokata. Esityksen tasolla mukavuuskohinan toiminta liittyy hiljaisuuteen, esityksen signaali-kohinasuhteeseen ja esityksen ilmaston luomiseen. Äänimateriaalin tasolla esittelen miten mukavuuskohinaa voi lisätä digitaalisiin äänimateriaaleihin erilaisten praktiikoiden kautta. Näitä olen esitellyt seuraavien otsikoiden alla: kintsugin tavoin korjattu ääni, ei-musiikillisilla äänillä kerrostettu ääni ja helposti särkyvä ääni. Kirjoitan miten kohinat ovat päätyneet osaksi äänentuottamisen praktiikkaani analogisten tallennusvälineiden kautta, sekä siitä, miten mukavuuskohina digitaalisissa tallennusvälineissä on lähes aina esteettinen valinta. Äänimateriaalin tasolla mukavuuskohina tuo ääneen lisää kerroksia, ja samalla se on osaltaan vaikuttamassa esityksen ilmaston olosuhteisiin. Pohdin opinnäytteessäni onko yhtenä syynä kohinoiden kaipuulle digitaalisen teknologian saavuttama lähes optimaalinen signaali-kohinasuhde, jonka seurauksena analogisten tallennusvälineiden äänet ovat pitkälti kadonneet tallennetusta äänestä. Toisaalta ajattelen, että digitaalinen ääniteknologia on onnistunut kyvyssään kontekstualisoida ääni uudelleen vastaamaan laadultaan esimerkiksi analogiselle formaatille tallennettua ääntä. Esittelen myös miten mukavuuskohina näyttämöllistyi opinnäytteeni taiteellisessa osiossa, monologiesityksessä Unentekijä (2025). Pohdin myös, miten taiteellisen osion työskentely ja havainnot jalostuivat lopulta kirjallisen osion sivuille. Opinnäytteeni lopussa esitän, että mukavuuskohina äänimateriaaleissa on todennäköisesti osa suurempaa liikehdintää länsimaisessa taiteellisessa äänituotannossa 2020-luvulla, mutta esityksen tasolla hiljaisuuden kompositio ja esityksen ilmasto saattavat olla merkittävämpiä tarkasteltavia dramaturgisesta näkökulmasta myös tulevaisuudessa.
  • "All onödig rörelse bort” : en analys av skådespelarens agens i tre olika arbetsprocesser
    Öhman, Walter (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-03-30)
    Opinnäyte (maisteri)
    I denna avhandling gör jag tre processanalyser av tre olika produktioner jag medverkat i som skådespelarstuderande. Jag gör en tillbakablick på hur processerna var strukturerade och försöker se på specifika moment i var och en produktion som hindrade eller möjliggjorde ett utrymme för att konst skall kunna skapas. I min analys arbetar jag autoetnografisk utifrån mina minnen och upplevelser och ser på hur skiljaktigheter i närmande av konstnärliga processer påverkar mitt arbete som medverkande konstnär. Efter varje processanalys försöker jag i dialog med teori se på de momenten som orsakade motstånd eller friktion. Jag försöker retroaktivt genom teorierna se på potentiella lösningar till problemen och försöker interrogativt se på vad de olika processerna skulle ha behövt för att mitt arbete skulle ha kunnat bli utfört på ett bättre sätt. Jag försöker luska ut hur man överlever arbetsprocesser som struktureras på sätt som man inte känner sig bekväm i, hur man kan förhålla sig till arbete man inte känner en personlig relation till och varför och hur dom processerna fungerar på sättet som dom gör.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Rakkaus ja roolityö : näyttelijän tutkielma roolihahmon rakastamiseen
    Ukkonen, Selina (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-03-30)
    Opinnäyte (maisteri)
    Kirjallinen opinnäytetyöni käsittelee rakkautta suhteessa näyttelijäntyöhön. Keskityn kysymykseen, mitä roolihahmon rakastaminen tarkoittaa. Lähestyn aihetta teoreettisesta, kokemuksellisesta ja käytännöllisestä näkökulmasta. Aloitan tekstini tarkastelemalla romantikon olemusta ja sen yhteyttä näyttelijän ammattiin. Kirjoitan tekstiä romantikon ja näyttelijän silmin. Hahmotan rakkaudelle mahdollista määritelmää bell hooksin ajatteluun nojaten, ja nostan halun keskeiseksi osaksi roolihahmon rakastamista viitaten Anne Carsonin käsitteeseen eroksesta. Siirryn havainnoimaan roolihahmon rakastamista konkreettisemmin, ja tutkin rakastamisen ja roolityön vaiheitanäytellessäni Julian roolia esityksessä Romeo och Julia (2025). Tämän jälkeen esittelen joitakin näyttelijäntyöllisiä työkaluja ja niiden yhteyttä roolihahmon rakastamiseen ja esiintymisestä nauttimiseen. Lopuksi esittelen keinoja, joilla näyttelijä voi suhtautua rakastavammin esitykseen, jota pitää huonona, ja jota on mahdoton rakastaa. Päätän tutkielmani pohdintaan uskomisen ja rakkauden välisestä yhteydestä. Tekstini keskustelee myös Minna Lundin, Elsi Sloanin ja Isla Mustanojan opinnäytetöiden kanssa. Tämän lisäksi olen haastatellut näyttelijä Sophia Heikkilää.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Yllättyneet parijonoon! : en queer uppsats i tre akter
    Tigerstedt, Willjam (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    I min uppsats utforskar jag och utvecklar jag min syn på kön och könsidentitet via skådespelaryrket som ofta ställt och fortsätter ställa frågor om just könsidentitet och kön. I en värld där det finns rätt och fel, jobbar jag och andra queera förbi, mellan och utanför rätt och fel konstruktionen. Det som queera dock skapar är ofta något roligt och vrickat. Det har jag försökt skapa med och i min text. Min text tar upp, går förbi, kommer tillbaka, konstaterar och frågar. Uppsatsen är i formen av ett manus, en Ted Talk en konversation mellan jaget och jaget för att få luftighet och glädje. Texten är ett manus, ett konstverk, en kritik och en skymfning mot allt och alla. Jag hoppas öppna en konversation där vi har plats och andrum för läsaren och mig, skribenten.
  • My Utopia : how can a safe space give me artistic freedom as an actor with a minority background?
    Maria Lura, Skrudland (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-03-30)
    Opinnäyte (maisteri)
    In this thesis, I examine how I, as an actor with a minority background, can find artistic freedom within white and Eurocentric theatre institutions. Through reflections on my education, professional experiences, and theories of safe space and brave space, I analyze how structures, pedagogy, and expectations shape the possibility for creating free art. A central question is how institutions can facilitate environments where minority artists feel safe, heard, and able to express themselves without fear. The thesis compares a traditional Western bachelor’s program with little diversity or structural awareness to a more international and reflective master’s program that still carries elements of embedded structural racism. Through case studies such as the Sensitive Power Border Course, Våldets historia, and courses in decolonial theatre practice, I show how lack of communication, lack of understanding of racism, and insufficient structural support weaken artistic freedom and how an experience of safety and artistic freedom can be facilitated and supported. Interviews with artists and dramaturgs with minority backgrounds further emphasize the need for representation, institutional responsibility, and a shared understanding of safer space. I conclude that safer space cannot be created by minorities alone; the responsibility lies with the institutions and authorities who hold the power to shape structures and environments. Artistic freedom arises when I am able to work in places that recognize me as I am, challenge Eurocentric norms, and create room for physical and creative expression without reducing me to stereotypes. My utopia is a space where I can be myself, be seen, feel safe, and be free to create art on my own terms.