Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Konst som kundservice
    Donner, Josef (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-03-30)
    Opinnäyte (maisteri)
    Vad ska en nyutexaminerad skådespelare ta sig till år 2026? Teaterbranschen, ja hela kulturfältet är i kris. Går det ens att få något jobb som skådespelare? Vad finns det för alternativ? Denna uppsats diskuterar kundservice som ett möjligt konstnärligt grepp utgående från författarens konstnärliga slutarbete.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Att skådespela sig själv frivilligt eller ofrivilligt eller... : en kort biografi över Vega Adstens liv och gärning
    Adsten, Vega (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-03-30)
    Opinnäyte (maisteri)
    Magisteravhandlingen “Att skådespela sig själv fprivilligt eller ofrivilligt” är skriven av Vega Adsten (2026). Den undersöker olika aspekter, utifrån författarens perspektiv, att skådespela sig själv eller versioner av sig själv. I relation till ovanstående, frågar avhandlingen även vad det innebär att spela en rollkaraktär. Avhandligen utforskar vidare dimensioner av det personliga och det privata jag:et i relation till skådespelararbete. Därutöver ges läsaren möjlighet att följa Vega Adstens tillblivelse från födseln till idag.Samtliga frågor, dvs vad det innebär att spela sig själv, hur det personliga och det privata står i relation till skådespelararbete, samt Vega Adstens tillblivelse, är tätt knutna till varandra. Det teoretiska källmaterialet, som avhandlingen lutar sig mot, består av Hans-Thies Lehmann (Postdramatic Theatre) och Erika Fischer-Lichte (The transformative power of performance - A new aesthetics). Dessa källor fungerar som ett raster som läsaren kan se avhandlingen igenom. Avhandlingen kretsar kring två frågeställningar: Vad betyder det för mig att skådespela sig själv? och När tjänar det sitt syfte att skådespela sig själv och när gör det inte det? Dessa fungerar både som utgångspunkt och besvaras i avhandlingens analytiska slutsats.
    Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
  • Toimijuuden tiloja
    Salmi, Vilma (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tarkastelen tässä opinnäytetyössäni toimijuuden tukemista taidepedagogisissa prosesseissa erilaisissa toimintayksiköissä. Työn lähtökohtina ovat omat kokemukseni työstä taidepedagogina lyhytkestoisissa työpajoissa päiväkodeissa sekä hoivakodissa. Tutkimusotteeni on autoetnografinen, ja se pohjautuu omiin kokemuksiini ja muistiinpanoihini. Toimijuudella tarkoitan ihmisen kykyä toteuttaa itseään ja vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Osallistujalla ja oppimisympäristöllä on vastavuoroinen suhde – ympäristö voi olla tukeva ja mahdollistava tai rajoittava tekijä. Olen kiinnostunut siitä, miten toimijuus näyttäytyy päiväkodissa ja hoivalaitoksessa sekä miten sitä voidaan taidepedagogiikan kautta tukea ja mahdollistaa. Tärkein oivallukseni päiväkotityöskentelystä oli, että lasten toimijuuden kokemus vahvistuu, kun heille annetaan aitoja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Ikäihmisten kanssa työskennellessäni huomasin, että harjoituksiin osallistumiseen ja toimijuuden toteutumiseen vaikuttivat heidän toimintakykynsä ja ajatuksensa itsestään. Ikäihmisten toimijuutta tukee taidepedagogisessa prosessissa joustava rakenne – se kannattelee, mutta antaa tarvittaessa myös vapautta. Työssäni tarkastelen myös omia pedagogisia lähtökohtiani. Haluan taidepedagogina toimia mahdollistajana: Luoda puitteet, joissa on tilaa osallistujan omalle kasvulle, kokeilemiselle, etsimiselle ja löytämiselle. Taidepedagogisen ajatteluni keskiössä on myös ajatus jatkumosta. Tavoitteeni on, että työni toisi henkilökunnalle ideoita ja keinoja jatkaa luovaa toimintaa ja taidepedagogiikkaa toimintayksiköissä sekä kehittää sitä edelleen.
  • Cöleur magnifique! : epätyypillisen esineen kuljettaminen julkisessa kaupunkitilassa taiteilijapedagogisena toimintana
    Risku, Milla (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-04-29)
    Opinnäyte (maisteri)
    Taidepedagoginen opinnäytetyöni tarkastelee taidepedagogiikkaa taiteilijapedagogiikan näkökulmasta. Opinnäytetyön taiteellisessa keskiössä on itse rakentamani suurikokoisen värituubi (n. 135 × 45 cm x 45 cm, konepahvi, papier maché ja maitokartonki) ja sen kuljettaminen julkisessa kaupunkitilassa pääkaupunkiseudulla tammi–helmikuussa 2026 sekä tämän toiminnan esitteleminen Kuvataideakatemian Mitä näyttely tekee? -näyttelyssä maaliskuussa 2026. Teoskonaisuus on yhteenveto monitaiteisesta praktiikastani: nukke- ja naamioteatterista ja taidepedagogiikasta, sekä pitkäaikaisesta kiinnostuksestani taidehistoriaan. Tutkin opinnäytetyössäni, kuinka julkinen kaupunkitila reagoi epätyypilliseen esineeseen? Lisäksi pyrin selvittämään, kuinka prosessi vaikutti taiteelliseen ajatteluuni ja mitä taiteellisia oivalluksia prosessi synnytti? Metodologisen pohdinnan tukena käytän John Deweyn ajatuksia ja pragmatistista tietoteoriaa (tieto syntyy toiminnasta), Marcel Duchampin ready made -ajattelua (taiteilijan valinta määrittelee taideteoksen) sekä Pilvi Porkolan käsityksiä taiteilijapedagogisesta toiminnasta. Tutkimusmenetelmänä toimivat autoetnografiset kaupunkikävelyt ja näyttelykonteksti.
  • Mikään ei ole pysyvää paitsi muutos
    Asad Alkhatib, Youssef (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-09)
    Opinnäyte (maisteri)
    Kirjallisessa opinnäytteessä minä kerron matkastani Syyriasta Suomeen ja kuvailen, minkälaisten vaiheiden kautta löysin teatterin. Nämä vaiheet ovat minulle näyttelijänä tosi tärkeitä, koska ne tarinat ovat täynnä elämää. Menneisyyteni on tukipilari, joka kantaa minua näyttelijänä lavalla. Mielessäni on varastossa muistoja, joita voin ottaa käyttöön, kun tarvitsen niitä. Jokaisella näyttelijällä on aarrearkku. Mitä timantteja ja kultaa sieltä löytyykin, ne ovat sen näyttelijän elämänrikkaus. Tietoa voi ammentaa kirjoista, elämänviisaudesta ja menneisyydestä. Minun menneisyyteni on täynnä helmiä, joilla voin helposti erottautua muista ja minun mielestäni tekee minusta ainutlaatuisen. Kaikki, mitä kuvailen ja kerron opinnäytteessä, tapahtuu minun mielessäni yhden koulupäivän aikana ja yhden tunnin harjoituksessa Chekhov-tekniikan kurssilla, jonka opettaja on Marjo-Riikka Mäkelä. Käsittelen aikaani Syyriassa ja sen jälkeen matkaani näyttelijäksi Teatterikorkeakoulussa. Käyn myös keskusteluja Uras-nimisen hevosen kanssa. Lopuksi palaan vielä keskustelemaan Chekhov-tekniikasta Marjo-Riikka Mäkelän kanssa. Työni käsittele raskaita teemoja, mukaan lukien väkivaltaa ja intensiivisiä tunnekuvauksia. Kun aloitin opinnot, minusta tuntui, että suomen kielen osaamiseni oli kerrostalon alimmassa kerroksessa, ja oli kuin kurssikaverini olisivat kattoterassilla, ja minä yrittäisin juosta sinne. Olen viiden vuoden aikana oppinut suomen kieltä ja kulttuuria. Aina, kun saan tarjouksen teatterilta suomenkielisestä roolista, innostun suomen kielestä enemmän. Unelmoin, että voisin näytellä sellaisia suomalaisia henkilöitä kuin Tapio Rautavaara. Olen tutustunut omaan ääneeni. Osaan laulaa, puhua lavalla ja artikuloida. Ennen kuin pääsin Teatterikorkeakouluun, en ollut laulanut koskaan. Olen oppinut näkemällä ja toistamalla ja tekemällä harjoitteita. Olen myös oppinut tuntemaan itseni paremmin näyttelijänä. Pystyn tunnetyöskentelyyn, kehottamaan tunteita tulemaan, kun roolihenkilö tarvitsee niitä. Olen oppinut koulussa fyysistä työskentelyä. Minä voin käyttää tunnemuistoja näytellessäni, mutta tekniikka auttaa käyttämään niitä tarkoituksenmukaisesti. Kun tehdään kakku, ei välttämättä laiteta valkosipulimaustetta siihen, vaikka se onkin hyvä mauste, mutta se ei sovi kakkuun. Kaikki tunteet eivät sovi joka kohtaukseen. Olen oppinut katsomaan ja kuuntelemaan toisia ja keskustelemaan. Teatterikorkeakoulussa olen saanut kavereita, joiden kanssa voin kehitellä ideoita, jotka pääsevät teatteriin. Yksin ei liiku minnekään. Olen oppinut tästä koulusta, että teatteri tapahtuu ryhmässä ja nyt olen osa ryhmää Teatterikorkeakoulussa. Olen päässyt kouluun betoniseinäksi, mutta nyt olen muuttunut kevyeksi hiekaksi. Kevyt hiekka liikkuu koko ajan.