Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Kuin muuttuva uni
    Löppönen, Anni (Taideyliopiston Kuvataideakatemia, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Taiteellinen osuus Opinnäytteen taiteellinen osa oli esillä Kuvan Keväässä 17.5- 16.6.2025 Kuvataideakatemian Myllytorilla ja Valkoisessa studiossa. Esittämäni teoskokonaisuudet olivat autobiografisia, valokuvallisia, meditatiivisia, katsojan läsnäoloa pyytäviä kokonaisuuksia. Esitetyt teossarjat koostuivat lasten muotokuvista. Olen valokuvataiteilijana kuvannut elämääni arkisesta näkökulmasta jo vuosien ajan ja opinnäytteeni rakentuu tästä jatkumosta. Valokuvallisuus, äidin katse, aika, muistaminen ja rakkaus ovat määritelleet näyttelyyn tulevat teosvalintani. Kirjallinen osuus Opinnäytteen kirjallinen osuus käsittelee autobiograafisuuden ja valokuvallisen esittämisen välistä suhdetta, historiaa ja osaamista taiteellisessa työskentelyssäni. Opinnäytteen kirjallinen muoto on osin päiväkirjamainen ja runollinen, koska kaunokirjallinen kirjoittaminen on taiteellisessa työssäni yhteydessä omaelämäkerrallisuuteen ja tunteisiin ja tapahtuu kuvien ottamisen rinnalla ja kuvien välissä. Opinnäytteen kirjallinen muoto on eräs kirjoitelma mysteeristä joka syntyy elämän ja sitä halkaisevan valokuvan kohdatessa. Opinnäytteen kirjallisen muodon vaihtelevilla sävyillä pohdin mikä muoto tavoittaa tarkimmin sanoittaen, ymmärtäen ja oivaltaen taiteellisen työni sisältöjä. Kirjoitetussa tekstillä pohdin miksi olen kiinnostunut kuvaamaan niin että kuvat ovat osa elämääni ja mitä taitoja tämänkaltainen työskentely vaatii ja miten muut samankaltaisia teemoja käsittelevät taiteilijat ovat teoksiaan ajatelleet ja kirjallisesti kuvailleet. Kirjallisessa työssäni käsittelen myös lasten, perheen ja arjen valokuvallistamista ja tähän liittyvää monikerroksellista ajattelua. Kirjallinen osuus käsittelee taiteellista työtäni suhteessa eri konteksteihin missä taiteellinen työskentelyni toteutuu. Näitä ovat muun muassa Kuvan Kevään rinnalla syntyneet näyttelyt, matkat, globaalissa taidemaailmassa toimiminen ja kaiken perustana ja jatkajana oleva luovuuden, mielikuvituksen ja taiteilijana toimimisen lahja.
  • Luovan musisoinnin pedagogisten käytäntöjen kehittäminen ja juurruttaminen suomalaisen alakoulun toimintakulttuuriin : Toimintatutkimuksellinen näkökulma
    Kastinen, Arja; Olkanen, Tuula (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Lehtiartikkeli
    Suomalaisen perusopetuksen musiikkikasvatus on viime vuosikymmeninä kokenut merkittäviä muutoksia, joissa korostuvat laaja-alainen osaaminen, oppilaan aktiivinen toimijuus sekä luovien työskentelytapojen merkitys (Opetushallitus, 2014; Juntunen & Partti, 2023). Vaikka perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (POPS) korostavat taiteen merkitystä oppilaiden kokonaisvaltaiselle kasvulle, luovuudelle ja demokraattisille taidoille, taideaineiden viikkotuntimäärät ovat pysyneet alhaisina. Tämä rakenteellinen niukkuus on synnyttänyt tarpeen kehittää koulun toimintakulttuuria niin, että taidekasvatukselle syntyy tilaa myös tilanteissa, joissa tuntijako ei sitä suoraan tue. --
  • Kestävä näyttelijä : urapolkuja ja unelmia : raportti 2026
    Stara, Linnea (toim.); Karvinen, Mikko (toim.); Almagro, Anu (toim.) (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Raportti
    "Kestävä näyttelijä: Urapolkuja ja unelmia" -raportti piirtää kuvan näyttelijän ammatista, joka on samanaikaisesti vahvasti kutsumukseen perustuva, monialainen ja kasvavassa määrin epävarma. Vastaajien työurat rakentuvat yhä harvemmin yhden työnantajan tai yhden työnkuvan varaan. Näyttelijät yhdistävät näyttelijäntyötä opetukseen, ohjaukseen, käsikirjoittamiseen, omien tai muiden töiden tuottamiseen, soveltavaan työhön sekä kokonaan muiden alojen ansiotyöhön. Työllistyminen näyttelijänä on edelleen yleistä, mutta työ on pirstaleista ja epävarmaa. Työttömyyttä oli kokenut yli neljännes vastaajista vuosina 2024–2025, ja monet kuvasivat avoimissa vastauksissaan pitkiä työttömyysjaksoja, toimeentulon epävarmuutta ja alan tulevaisuuteen liittyvää huolta. Kulttuurialan leikkaukset näkyvät vahvasti näyttelijöiden omissa kertomuksissa tämänhetkisestä työtilanteestaan. Näyttelijäopiskelijoiden vastaukset osoittavat puolestaan, että tulevat näyttelijät ovat taiteellisesti kunnianhimoisia ja kiinnostuneita monialaisesta työstä, mutta suhtautuvat aiempaa varovaisemmin alan työllisyys- ja toimeentulonäkymiin. Freelancerina toimimisen sijaan opiskelijoita kiinnostaa nyt yhä enemmän päätoiminen, pitkäaikainen palkkatyö ryhmämuotoisissa teattereissa, elokuvauran rinnalla. Vaikka 87 prosenttia opiskelijoista ovat varmoja uravalinnastaan, vain yli puolet opiskelijoista uskoo työllistyvänsä näyttelijänä, ja huomattavasti harvempi uskoo voivansa elättää itsensä ja perheensä pelkästään näyttelijän ammatilla. Kyselyn hyvinvointia koskevat tulokset osoittavat, että työ ja muu elämä limittyvät voimakkaasti. Työ vaikuttaa laajasti kotioloihin ja sosiaalisiin suhteisiin, työn ja vapaa-ajan rajat ovat monilla epäselviä, ja kiireen sekä riittämättömyyden kokemukset ovat yleisiä. Samalla vastaajat kuitenkin kokevat työnsä merkitykselliseksi ja ovat sitoutuneita ammattiinsa. Näyttelijän ammatissa toimiminen edellyttää paitsi monipuolista taiteellista osaamista myös ammatillista kestävyyttä. Valmistuneiden näyttelijöiden vastauksissa kestävyys rakentuu epävarmuuden sietämisestä, kilpailukyvyn ylläpitämisestä, mielenterveydestä huolehtimisesta, työelämän ja sen järjestelmien hallinnasta sekä intohimon säilyttämisestä. Samalla näyttelijän ammattiosaaminen näyttäytyy vuorovaikutuksen syväosaamisena, kehollisena ja emotionaalisena lukutaitona, sosiaalisena älykkyytenä, paineensietokykynä ja kykynä reagoida muuttuviin tilanteisiin. Sekä valmistuneille näyttelijöille että alalle tuleville opiskelijoille ammatillinen kestävyys merkitsee kykyä säilyttää oma taiteellinen toimijuus ja hyvinvointi epävarmassa työelämässä sekä tunnistaa oman osaamisen arvo ja sovellettavuus myös perinteisen näyttelijäntyön rakenteiden ulkopuolella.
  • Kriittisen pedagogiikan mahdollisuuksia klassisen musiikin instrumenttiopetuksessa
    Attila, Noora (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026-04-27)
    Opinnäyte (kandidaatti)
    On esitetty vaatimuksia, että klassisen musiikin soitonopetuksen perustavia periaatteita ja tavoitteita olisi syytä tarkastella uudelleen. Tässä tutkimuksessa tarkastelen, miten kriittistä pedagogiikkaa voitaisiin toteuttaa klassisen musiikin instrumenttiopetuksessa. Tavoitteenani on tuoda esille sellaisia kriittisen pedagogiikan tarjoamia näkökulmia, joiden avulla klassisen musiikin perinteitä voidaan ylläpitää, muokata ja uudistaa oppilaan omiin tulkintoihin ja kiinnostuksenkohteisiin nojaten ja joiden valossa taidemusiikki voi varhaisesta vaiheesta asti tukea oppilaan musiikillista ääntä ja identiteettiä. Tutkimuskysymykseni on: Minkälaisia kriittisen pedagogiikan tavoitteiden mukaisia toimintatapoja tutkimus on tunnistanut tai peräänkuuluttanut klassisen musiikin instrumenttipedagogiikassa? Teoreettisen viitekehykseni muodostaa Paulo Freiren ajatuksiin pohjautuva kriittinen pedagogiikka. Kriittisen pedagogiikan tavoitteena on rohkaista oppilasta huomaamaan ja purkamaan sorron rakenteita yhteiskunnassa. Tutkimusmenetelmänäni on kirjallisuuskatsaus. Aineistoni tutkimukset on toteutettu musiikkiopistoissa, konservatorioissa, musiikin korkeakouluissa ja aikuisopetuksessa. Analyysini kohdistuu siihen, miten tutkimusten tuloksia voitaisiin hyödyntää työskenneltäessä lasten ja nuorten parissa musiikkiopisto-opetuksessa. Tutkimukseni osoittaa, että mestari-kisällimalliin ja virheiden korjaamiseen perustuva pedagogiikka ei tue parhaalla mahdollisella tavalla taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden toteutumista. Erityisesti oppilaan oman musiikillisen äänen ja kokeilunhalun kehittämiseen kriittisen pedagogiikan periaatteisiin nojaavat pedagogiset työskentelytavat ovat huomattavasti soveltuvampia. Tutkimukseni osoittaa, että instrumenttiopettajille on tarjottava resursseja, niin koulutuksessa kuin työelämässäkin, joiden avulla he voivat kehittää ammatillista osaamistaan ja opetusmetodejaan.
  • Tekoäly musiikkikasvatuksessa : empiirisiä näkökulmia generatiivisen tekoälyn vaikutuksiin sekä pedagogisiin ja luoviin mahdollisuuksiin
    Martinec, Tamás (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2026)
    Opinnäyte (kandidaatti)
    Tekoäly on aikamme ajankohtaisimpia ja potentiaalisesti mullistavimpia teknologioita yhteiskunnassamme. Tutkimusten mukaan tekoälyn käyttö on leviämässä nopeammin kuin tietokoneet ja internet aikanaan. Tarkastelen tässä tutkielmassa erityisesti generatiivista tekoälyä, joka on yksi tekoälyn alalajeista. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, mitä tiedetään ja mitä voidaan olettaa tekoälyn vaikutuksista musiikkikasvatuksen käytäntöihin jo nyt empiiristen tutkimusten perusteella. Kirjallisuuskatsaus koostuu sekä musiikkikasvatuksen- että muiden alojen tutkimuksista. Perehdyn tutkielmassa myös tekoälyyn luovan musiikillisen toiminnan mahdollistajana sekä nostan kaksi tekoälyintegroivaa pedagogista mallia tarkasteluun. Tutkimuskysymykseni ovat: 1.Mitä musiikkikasvatuksen alaan liittyvää tutkimusta tekoälystä on tehty Suomessa ja muissa maissa? 2.Mitä tekoälyn käyttötavoista sekä vaikutuksista tiedetään opetus- ja kasvatusalalla empiiristen tutkimusten perusteella? 3.Millaisia asenteita musiikkikasvatuksen alan ammattilaisilla on tekoälyä kohtaan? Tutkimustulosten mukaan kansainvälinen tekoälytutkimus on tutkinut tekoälyn käyttöä ja vaikutuksia lähinnä aikuisten kontekstissa. Peruskoulu- ja lukiokonteksti ovat selvästi aliedustettuja. Lähteiden mukaan generatiivisen tekoälyn vaikutukset ovat lupaavia niin oppimistulosten kuin oppilaiden opiskelun mielekkyyden osalta. Hybridimallit eli opettaja-tekoäly -yhteistyömallit vaikuttavat tuottavan parhaita tuloksia, mitä myös teoreettiset tutkimukset tukevat. Generatiiviseen tekoälyyn on syytä suhtautua kriittisesti, ja sen käyttöön liittyviä riskejä on tutkittava ja huomioitava osana sen pedagogista integraatiota jatkossakin. Yksi tekoälytutkimuksissa havaittu ongelma liittyy tekoälyn rinnastamiseen muihin musiikkiteknologioihin. Tekoälyn ainutlaatuisten ominaisuuksien vuoksi sitä on syytä käsitellä täysin omana kategorianaan, johon esimerkiksi musiikkiteknologiset argumentit eivät välttämättä päde.