Rajaa hakua
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

  • Sattuman varassa : harjoituksia sattumasta taidepedagogin työvälineenä
    Nieminen, Henrika (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tämä on postkvalitatiivinen, autoetnografinen ja taiteellinen tutkielma sattuman harjoittelusta taidepedagogin työvälineenä. Taideopettajana koen toisinaan hankalaksi jättää tilaa luovuuden vaatimalle tyhjyydelle. Suunnittelen opetustyöni usein valmiiksi mielessäni liian yksityiskohtaisesti. Vaikka suunnittelu on opettajan työssä tärkeää, tulisi luovuudelle jättää enemmän tilaa tapahtua. Tutkielmassani perehdyn sattuman mahdollisuuksiin tyhjän tilan ja suunnitelman yhdistämisessä. Laitan itseni sattuman varaan ja tunnustelen sitä tilaa. Tutkielman postkvalitatiivinen ote vie minua sattumanvaraisesti sattuman äärelle, samalla selvittäen mistä tutkielmassa on kyse. Aluksi esittelen tutkielman lähtökohtia, kuten omaa taustani esimerkiksi nukketeatterin parissa. Käyn läpi muutakin tutkielman kannalta oleellista termistöä, johon kuuluvat sotku, uusmaterialismi, sattuma ja avantgarde. Sen jälkeen kerron tutkielman taiteellisesta viitekehyksestä, joka muodostuu avantgarden parista, sattumaa tutkineilta taideliikkeiltä ja taiteilijoilta. Näihin kuuluvat Kansainväliset Situationistit, Fluxus ja John Cage. Oman taiteellisen praktiikkani, äänen livelooppaamisen asiantuntijana toimii Miro Mantere. Käytännön osuudessa teen kolme taiteellista kokeilua, joihin inspiraatioina ovat toimineet edellä mainitut taiteilijat ja taideliikkeet. Ensimmäinen kokeilu on Dérive, jonka tarkoituksena on vaellella päämäärättömästi kaupunkitilassa. Toinen kokeilu on Mail Art. Siinä lähetetään postikortteja, joiden molemmilla puolilla on eri saajien osoitetiedot. Kolmantena kokeiluna esittelen äänikollaasin, jossa liveloopataan ääntä sattumanvaraisuusgeneraattorien ohjaamana. Esittelen kokeilut päiväkirjamaisesti selvittäen missä, milloin ja mitä tapahtui. Johtopäätöksissä pohdin, mitä sattumasta oivalsin ja koin. Esittelen sattumanvaraisen harjoittelun sattuman syyt, jotka olen jakanut kolmeen kategoriaan. Tutkielmani yksi merkittävimmistä oivalluksista, on äänikollaasikokeilussa alkunsa saanut musiikin improvisoinnin praktiikka. Sen innostamana, olen suunnitellut esitysidean ja käytänteitä opetukseen. Pohdin myös akateemiseen ja pedagogiseen kieleen liittyviä seikkoja tutkielmassani ja itseäni kielen käyttäjä. Asetan vielä tutkielmani utooppisen pedagogiikan asemaan. Ihan lopuksi kerron, mitä lähtisin sattuman parissa seuraavaksi tutkimaan.This is a post-qualitative, autoethnographic, and artistic thesis on practicing chance as a tool for the art pedagogue. As an art teacher, I sometimes find it difficult to leave room for the emptiness that creativity requires. I often plan my teaching in too much detail in advance, already in my mind. Although planning is important in teaching, more space should be left for creativity to take place. In this thesis, I examine the possibilities of chance in bringing together empty space and planning. I place myself at the mercy of chance and explore that space. The post-qualitative approach of the thesis leads me toward chance in a chance-driven way, while at the same time clarifying what the thesis is about. At the beginning, I present the starting points of the thesis, including my own background, for example in puppetry. I also go through other terminology essential to the thesis, such as mess, new materialism, chance, and the avant-garde. After that, I discuss the artistic framework of the thesis, which is formed by avant-garde art movements and artists who have explored chance. These include the Situationist International, Fluxus, and John Cage. Miro Mantere acts as an expert on my own artistic practice, live looping sound. In the practical part, I carry out three artistic experiments inspired by the artists and movements mentioned above. The first experiment is dérive, the purpose of which is to wander aimlessly through urban space. The second experiment is Mail Art, in which postcards are sent with the address details of different recipients on each side. As the third experiment, I present a sound collage in which sound is live-looped under the guidance of randomness generators. I present the experiments in a diary-like manner, explaining where, when, and what happened. In the conclusions, I reflect on what I understood and experienced about chance. I present the causes of chance-based practice, which I have divided into three categories. One of the most significant insights of my thesis is the practice of musical improvisation that began with the sound collage experiment. Inspired by this, I have developed a performance idea and practices for teaching. I also reflect on questions related to academic and pedagogical language in my thesis, as well as on myself as a user of language. I further position my thesis within utopian pedagogy. Finally, I explain what I would next like to study in relation to chance.
  • Arvojen rajassa : teatteriopettajan työhyvinvointi teatteritaiteen perusopetuksessa
    Myllykangas, Maria (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2025-04-20)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten teatteriopettajan arvot ilmenevät ja toteutuvat opetustyössä sekä millä tavoin ne ovat yhteydessä teatteriopettajan työhyvinvointiin teatteritaiteen perusopetuksessa. Tutkielma sijoittuu taidepedagogiikan kentälle ja tarkastelee opetustyötä arvopohjaisena toimintana. Aihe on ajankohtainen, sillä keskustelu opettajien työhyvinvoinnista ja koulutuksen merkityksestä yhteiskunnassa on vahvistunut. Tutkielma on toteutettu ajankohdassa, jossa taiteen perusopetuksen kenttä on muutoksessa lainsäädännön ja rakenteellisten uudistusten myötä, mikä on lisännyt tarvettani tarkastella pedagogisen työn arvoja ja niiden yhteyttä teatteriopettajien työhyvinvointiin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat bell hooksin osallistava pedagogiikka sekä pedagogisen itsensä johtamisen näkökulmat työhyvinvointiin. Tutkielma on laadullinen ja metodologisesti autoetnografiaan pohjautuva, jota laajennan patchworketnografian lähestymistavalla. Aineisto on pseudonymisoitu ja koostuu työpäiväkirjamerkinnöistä, teatteriopettajien haastatteluista, opetustilanteiden havainnoinnista, arvo- ja työhyvinvointityöpajassa toteutetusta materiaalista, opetussuunnitelmadokumenteista, oppilaiden ikäjakaumaa kuvaavasta raportista sekä kahden pitkään opettamani oppilaan haastatteluista. Teema-analyysin perusteella aineistosta nousee esiin kolme keskeistä teemaa: pedagoginen rakkaus, jaettu vapaus ja valta sekä arvojen ja käytänteiden jännite. Tutkielmani johtopäätökset osoittavat, että teatteriopettajan työhyvinvointi rakentuu tiiviissä suhteessa pedagogisiin arvoihin niin yksilön, yhteisön kuin instituution tasolla. Arvot voivat samanaikaisesti toimia työn merkityksellisyyden lähteenä ja kuormituksen aiheuttajana. Tutkielma osallistuu keskusteluun siitä, miten arvopohjainen pedagoginen työ voi olla sekä eettisesti sitoutunutta että kestävää.
  • Osana monilajista yhteisöä : osallistava teatteriesitys ekososiaalisena taidekasvatuksena
    Maarajärvi, Mirkka (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan esiopetukseen suunnattua osallistavaa teatteriesitystä ekososiaalisen taidekasvatuksen näkökulmasta. Työn taustalla on huoli ekokriisistä ja sen seurauksista. Lähtökohtana oli tunnistaa teatteritaiteen ja - pedagogiikan mahdollisuuksia rakentaa kestävämpää tulevaisuutta, jossa ihminen toimii vastuullisesti osana monilajista yhteisöä. Opinnäytetyö on taiteellis-pedagoginen tutkimus, johon kuuluu käytännön osa ja tämä kirjallinen tutkielma. Käytännön osuus sisälsi esiopetukseen suunnatun osallistavan Metsän tutkijat -teatteriesityksen sekä sitä tukevan pedagogisen tehtäväpaketin. Osallistavaan esitykseen kuului teatteripedagogisia, kehollisia harjoitteita. Esityksen työryhmässä toimivat Mirkka Maarajärvi ja Ella Jokilehto. Työn teoreettisena kehyksenä toimii Raisa Fosterin, Arto O. Salosen ja Katja Sutelan (2022) luoma ekososiaalisen taidekasvatuksen kehys. Teoria jäsentää kolme ulottuvuutta – kehollisuuden, kuvittelukyvyn ja huolenpidon – ihmisen ja muun todellisuuden yhteenkietoutuneisuuden tunnistavalle taidekasvatukselle. Opinnäytetyö tarkastelee, miten nämä kolme ulottuvuutta toteutuivat Metsän tutkijat -esityksessä ja millaisia mahdollisuuksia lapsille suunnatulla osallistavalla esityksellä on ekososiaalisen taidekasvatuksen näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että teatterimenetelmät voivat tukea kolmen ulottuvuuden toteutumista. Teatterilla on mahdollista tarjota kehollisia ja moniaistisia kokemuksia, aktivoida kuvittelukykyä ja herätellä empatian ja huolenpidon kokemusta. Ekososiaalisen taidekasvatuksen muotona osallistavan teatteriesityksen vahvuuksiksi korostuivat tarinallisuus, kehollinen osallistaminen ja yhteisöllisyys. Lapset ovat tärkeä kohderyhmä ekososiaaliselle taidekasvatukselle. He osallistuvat herkästi kehollisuutta, kuvittelukykyä ja huolenpitoa vaalivaan toimintaan. Ekososiaalisen taidekasvatuksen lisääminen lasten kasvatusympäristöissä vauhdittaisi uusien sukupolvien kasvamista monilajisen yhteisön vastuullisiksi ja huolta pitäviksi jäseniksi.
  • Kumikana, kankaat ja konfetit karkeloissa : materiaalin leikki ja huumori taidepedagogisena työkaluna
    Karppanen, Ilona (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026)
    Opinnäyte (maisteri)
    Käsittelen työssä huumoria ja leikkiä vankilataideprojektissa, jota toteutin yhdessä Kerttu Pyyn ja Maria Mäkelän kanssa keväällä 2026 Vanajan vankilassa. Tarkastelen työssä fyysisissä materiaaleissa ja esineissä olevaa huumorin ja leikin potentiaalia. Lähestyn materiaaleja ja esineitä työssä uusmaterialistisessa viitekehyksessä, jossa materia ja esineet nähdään aktiivisina toimijoina prosessissa. Toisessa luvussa käsittelen työn taustoja: Esittelen oman suhteeni esineisiin ja materiaaleihin ja miksi juuri ne ovat inspiroineet minua. Avaan myös huumorin ja leikin teemoja ja niiden merkitystä omassa praktiikassani. Lisäksi kerron vankilaympäristöstä ja siihen liittyvästä taiteen tekemisen saavutettavuudesta sekä pohdin vankilaympäristön materiaalisuutta. Luvussa kolme kerron toiminnan ajallisista ja toiminnallisista raameista ja harjoitusten perusrakenteesta. Kuvaan prosessin esivalmisteluja sekä intensiivistä harjoitusjaksoa Vanajan vankilalla ja Teatterikorkeakoululla. Neljännessä luvussa kerron materiaalien valitsemisesta ja sen taustalla vaikuttaneista ajatuksista. Luvussa viisi kuvailen esitystapahtumaa, eli immersiivistä näyttelyä ja avaan siinä olleita teoksia sekä pohdintojani niihin liittyen. Kuudennessa luvussa nostan esiin prosessissa syntyneitä havaintoja sosiaalisista rooleista materiaalien ympärillä, huumorin kompleksisuudesta, pedagogin sisäisestä huumorista sekä kohtaamisen tavasta vankilaympäristössä ja käyn läpi osallistujien kommentteja prosessista. Luvussa seitsemän kokoan yhteen ajatuksiani prosessista. Pohdin myös, millaisia mahdollisia uusia tutkimuksen aiheita toteutettu työ sai minut miettimään. Asiasanat: Teatteriopettaja, teatteripedagogiikka, huumori, leikki, vankila, ilo, materiaalit, materiaalilähtöisyys, uusmaterialismi, immersiivisyys, moniaistisuus, esineet, toimijuusThis thesis is about humour and play in an art project that was put in action in Vanaja prison in spring 2026 by me (the author), Kerttu Pyy, and Maria Mäkelä. The thesis examines the potential for humour and play inherent in physical materials and objects. Materials and objects are observed through a new materialist framework where matter and objects are considered to be active participants in the process. The second chapter focuses on the background of the study. I describe my personal relationship with materials and objects and the reason why they inspire me. I also shed light on themes of humour and playfulness and their significance in my own practice. Additionally, I discuss the prison environment and the accessibility of making art within it. I also consider the material reality of the prison environment. In chapter three I outline the duration and structure of the sessions and overall process. I describe the preparations and intensive working period in Vanaja prison and the Theatre Academy. Chapter four explains selecting the materials and the thinking behind it. Chapter five discusses the immersive exhibition, the pieces it included, and my reflections on them. In chapter six I highlight observations about social roles around materials, the complexity of humour, humour as a pedagogue’s adopted mindset, and interactions in a prison environment. I also review participants’ comments about the process. Chapter seven summarises my thoughts on the process and considers potential new topics for research this study uncovered. Keywords: Theatre teacher, theatre pedagogy, humour, play, prison, joy, materials, material orientation, new materialism, immersion, multisensory, objects, agency.
  • Bodies and borders : towards a more holistic approach to migrant body
    Dunaeva, Aleksandra (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 2026-04-29)
    Opinnäyte (maisteri)
    This thesis explores the concept of the “migrant body” through theatre pedagogy, proposing a holistic, embodied approach to navigating the tensions between “bodies” and “borders”. Drawing on the researcher's personal experience of migration and interdisciplinary frameworks, including anthropology of borders, critical geography and postcolonial theory, the study reimagines borders as dynamic, affective, and relational processes that are specific to the migrant experience. The “migrant body” is therefore conceptualised as a unified field in which cognition, emotion, and corporeality are inseparable. This builds on the work of educators and theorists such as E. Anttila, J. Varto and the artist Trinh T. Minh-ha. The research questions explored in this study are: What kinds of pedagogical and artistic encounters emerge when engaging with borders? What methods does theatre pedagogy offer for articulating embodied migration experiences? Adopting a post-qualitative research framework influenced by poststructuralism and new materialisms, this study views research as an open, process-oriented endeavour. It considers knowledge to be relational, emerging between the researcher, participants, materiality, and the world, rather than an objective reflection of them. The research is grounded in a practice developed through the Bodies and Borders workshop series, which was held at Uniarts Helsinki between November 2025 and March 2026. These workshops provided spaces for collective enquiry in which co-creators explored how borders are experienced, negotiated and transformed through somatic practices, body mapping, object-based work and performative exercises. When reflecting on this practical work, particular attention is given to somatic practices and object-based pedagogy as tools for engaging with the bodily dimensions of migration. The findings suggest that these approaches enable co-creators to reflect on their position within new social contexts and reconsider notions of belonging throughout the process. Interaction with objects in performative settings supports the reinterpretation of lived experience.