Sivustaseuraajasta osalliseksi : kolme menetelmää opettaa virsiä 4-5 -vuotiaille päiväkerhossa

Abstract

Tutkimus kolmen eri opetusmenetelmän toimivuudesta virren opettamistilanteessa 4⌐5-vuotiaille lapsille suomen evankelisluterilaisen kirkon päiväkerhossa. Tutkimuksessa havainnoidaan oppivatko lapset virren noin 20 minuuttia kestävässä opetushetkessä. Lisäksi havainnoidaan saavatko lastenohjaajat apua näistä menetelmistä virren opettamiseen yhteistyössä kanttorin kanssa. Laadullinen tutkimus on toteutettu hartaushetken yhteydessä kolmena perättäisenä kerhokertana samalle ryhmälle. Tutkimustilanne vastasi kanttorin normaalia kerhovierailun kontekstia. Opetusmenetelmissä hyödynnettiin eri aisteja oppimisen tukena. Tutkimuksen taustalla on kirkkohallituksen julkaisuja, alan asiantuntijoiden kirjallisuutta sekä työkokemukseen pohjautuvaa tietoutta kanttorin yhteistyöstä seurakunnan lastenohjaajien kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää helposti omaksuttava opetusmetodi auttamaan lastenohjaajan ja kanttorin yhteistyötä, jonka avulla musiikkikasvatuksen tasoa saadaan nostettua lapsen osallisuuden mahdollistamiseksi. Tutkimustuloksena löytyi opetusmetodi, jonka avulla lapsiryhmä oppi virren ja pääsi osalliseksi virren laulamiseen omalla äänellään. Parhaat oppimistulokset saatiin visuaalisen havainnointivälineen ja kaikulaulun yhdistelmällä.