Vaikeinta on tyyneys
Liljander, Sanna (2023-09-06)
Taideyliopiston Kuvataideakatemia
06.09.2023
Maisterin opinnäytetyö
tila-aikataiteet
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231027141620
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231027141620
Tiivistelmä
Kuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Taiteellinen osa Uhmamuotokuva (osa 1) käsittelee äitiyttä ja koostuu kymmenestä koulukuvamaisesta valokuva-arkista (mustesuihkutulosteet, 20x30cm / 15x20cm), joissa uhma- ja murrosikäisten äidit esittävät lastensa uhmaa kameralle. Uhmamuotokuva (osa 1) oli esillä Time and Space exhibition 2023 vol 1 (20.–29.1.2023) ja vol 2 (10.–19.2.2023) ryhmänäyttelyissä Kuva/Tila -galleriassa. Näyttelyssä teoksen yhteydessä oli myös vapaasti otettavissa pieniä kortteja, joissa oli esitetty kuvauskutsu uhma- ja murrosikäisten äideille. Tämä kirjallinen osa sisältää taiteellisen osan sanallisen ja kuvallisen dokumentaation.
Kirjallinen osa sisältää kaksi osaa. Ensimmäinen on lyhyt kertomus siitä, kuinka minusta tuli äiti eli ajalta ennen Kuvataideakatemiaa. Autobiografisuus on usein tavalla tai toisella läsnä praktiikassani ja samalla, kun käytän tässä tilaisuuden hyväksi kirjoittaakseni tarinan, joka on halunnut päästä pintaan jo pitkään, valotan myös taustojani. Äitityö on välillä riipivän kipeää, vaikka lapseni on toivotumpi, odotetumpi ja rakkaampi kuin mikään muu elämässäni aiemmin. Äitinä olemisen ja äitinä toimimisen herättämiä ristiriitaisia tunteita ja rooliin liittyviä paineita on myös vaikeaa kuvailla, ja tuntuu helpoimmalta kirjoittaa niitä auki tällä tavoin, yhtenäisen kertomuksen muotoon. Eräällä tavalla edustan tässä myös kaikkia vuosien varrella haastattelemiani ja opinnäytteen puitteissa kohtaamiani äitejä, sillä monet tuntemuksemme äitiyteen liittyen muistuttavat toisiaan.
Jälkimmäinen osa koskee aikaani Kuvataideakatemiassa ja kuvailee prosessin, joka johti minut käsittelemään aihetta teoksessani juuri sillä tavoin kuin sitä käsittelen. Pohdin myös muun muassa Uhmamuotokuva-projektin mahdollista terapeuttisuutta, sekä taiteilijan valtaa ja varovaisuutta liittyen teoksiin, joihin osallistuvat oikeat ihmiset oikeine elämineen. Toinen osa sisältää muun tekstin ohella myös joitain lyhyitä päiväkirjamerkintöjäni pitkin matkaa.
Kirjallinen osa sisältää kaksi osaa. Ensimmäinen on lyhyt kertomus siitä, kuinka minusta tuli äiti eli ajalta ennen Kuvataideakatemiaa. Autobiografisuus on usein tavalla tai toisella läsnä praktiikassani ja samalla, kun käytän tässä tilaisuuden hyväksi kirjoittaakseni tarinan, joka on halunnut päästä pintaan jo pitkään, valotan myös taustojani. Äitityö on välillä riipivän kipeää, vaikka lapseni on toivotumpi, odotetumpi ja rakkaampi kuin mikään muu elämässäni aiemmin. Äitinä olemisen ja äitinä toimimisen herättämiä ristiriitaisia tunteita ja rooliin liittyviä paineita on myös vaikeaa kuvailla, ja tuntuu helpoimmalta kirjoittaa niitä auki tällä tavoin, yhtenäisen kertomuksen muotoon. Eräällä tavalla edustan tässä myös kaikkia vuosien varrella haastattelemiani ja opinnäytteen puitteissa kohtaamiani äitejä, sillä monet tuntemuksemme äitiyteen liittyen muistuttavat toisiaan.
Jälkimmäinen osa koskee aikaani Kuvataideakatemiassa ja kuvailee prosessin, joka johti minut käsittelemään aihetta teoksessani juuri sillä tavoin kuin sitä käsittelen. Pohdin myös muun muassa Uhmamuotokuva-projektin mahdollista terapeuttisuutta, sekä taiteilijan valtaa ja varovaisuutta liittyen teoksiin, joihin osallistuvat oikeat ihmiset oikeine elämineen. Toinen osa sisältää muun tekstin ohella myös joitain lyhyitä päiväkirjamerkintöjäni pitkin matkaa.