Liikun, siis olen: laadullinen tutkimus musiikkiliikunnan opettamisesta Sibelius-Akatemiassa
Heikinheimo, Ulriikka (2024-04-10)
Heikinheimo, Ulriikka
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
10.04.2024
Tutkielma
musiikkikasvatus
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052032634
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052032634
Tiivistelmä
Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten musiikkiliikuntaa on opetettu Sibelius-Akatemiassa sekä miten musiikkiliikunnan kontekstissa on käsitelty kehollisuutta. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Miten musiikkiliikuntaa opetetaan ja on opetettu Sibelius-Akatemiassa kolmen musiikkipedagogin näkökulmasta? Miten musiikkiliikunnan kontekstissa on käsitelty kehollisuutta?
Johdannossa avaan lukijalle tutkimukseni taustaa niin henkilökohtaisesta kuin musiikkikasvatuksen alan näkökulmasta. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta erillisestä luvusta. Ensimmäisessä luvussa tarkastelen kehollisuutta, kosketusta sekä kartesiolaista dualismia Merleau-Pontyn keholliskineettisen näkökulman kautta. Nostan esiin myös Suomessa vahvasti musiikkiliikunnassa käytetyn Dalc- roze-pedagogiikan. Toisessa luvussa käsittelen musiikkiliikuntaa sekä musiikkikasvatuksen näkökulmasta että korkeakoulukontekstissa.
Toteutin tutkimukseni kolmella teemahaastattelulla. Valitsin haastateltavani sen perusteella, että he ovat kaikki opettaneet Sibelius-Akatemiassa ja opiskelleet musiikkiliikuntaa eri aikakausina. Vanhimman haastateltavan kokemukset ulottuvat yli kahdeksankymmenen vuoden päähän.
Haastatellut musiikkipedagogit hyödynsivät musiikkiliikuntaa ja kehollisuutta opetuksessaan eri tavoin. Kehollisuuden koettiin olevan musiikkiliikunnan ydin, koska oppiaineen tarkoitus on opiskella musiikkia kehollisen kokemuksen kautta. Musiikkiliikuntaan kuuluu vuorovaikutus muiden kanssa musiikin lisäksi myös kehollisesti. Haastatteluiden perusteella on oleellista miettiä, mitä kosketus merkitsee ja millaista on turvallinen kosketus. Haastateltavien omat kokemukset ja näkemykset kosketuksesta pedagogiikassa ovat aikansa kuvia ja sidottu suomalaiseen kulttuuriin.
Johdannossa avaan lukijalle tutkimukseni taustaa niin henkilökohtaisesta kuin musiikkikasvatuksen alan näkökulmasta. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta erillisestä luvusta. Ensimmäisessä luvussa tarkastelen kehollisuutta, kosketusta sekä kartesiolaista dualismia Merleau-Pontyn keholliskineettisen näkökulman kautta. Nostan esiin myös Suomessa vahvasti musiikkiliikunnassa käytetyn Dalc- roze-pedagogiikan. Toisessa luvussa käsittelen musiikkiliikuntaa sekä musiikkikasvatuksen näkökulmasta että korkeakoulukontekstissa.
Toteutin tutkimukseni kolmella teemahaastattelulla. Valitsin haastateltavani sen perusteella, että he ovat kaikki opettaneet Sibelius-Akatemiassa ja opiskelleet musiikkiliikuntaa eri aikakausina. Vanhimman haastateltavan kokemukset ulottuvat yli kahdeksankymmenen vuoden päähän.
Haastatellut musiikkipedagogit hyödynsivät musiikkiliikuntaa ja kehollisuutta opetuksessaan eri tavoin. Kehollisuuden koettiin olevan musiikkiliikunnan ydin, koska oppiaineen tarkoitus on opiskella musiikkia kehollisen kokemuksen kautta. Musiikkiliikuntaan kuuluu vuorovaikutus muiden kanssa musiikin lisäksi myös kehollisesti. Haastatteluiden perusteella on oleellista miettiä, mitä kosketus merkitsee ja millaista on turvallinen kosketus. Haastateltavien omat kokemukset ja näkemykset kosketuksesta pedagogiikassa ovat aikansa kuvia ja sidottu suomalaiseen kulttuuriin.
Kokoelmat
- Kirjalliset opinnäytteet [1557]