Angel spit key
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Taiteellinen opinnäytetyöni esitettiin vuoden 2024 Kuvan Keväässä Taideyliopiston
Kuvataideakatemian Majakka-tilassa. Installaatio hämärsi tilan ja teoksen välistä rajaa ja toimi
mielen sisäisen tilan vertauskuvana. Teos koostui tilan arkkitehtuuriin sulautuvista elementeistä,
kuten savella umpeen vuoratusta ikkunasta, rautaisista hitsatuista kaltereistasta ja lansetti-ikkunaa
muistuttavasta savirakennelmasta. Installaatiossa yhdistyivät luonnonmateriaalit, valon läpäisemät
esineet ja piilotetut yksityiskohdat, jotka kutsuivat katsojaa tarkastelemaan teosta lähemmin. Tilassa
pyörivä videoluuppi merkitsi hahmon läsnäoloa.
Kirjallisessa osassa käsittelen teoksen osia, teemoja ja niiden yhteyttä muistiin sekä pohdin kielellisten
ja ei-kielellisten elementtien roolia teoksen kokemuksessa.
Työni keskeinen lähtökohta on mielensisäinen media – varhaislapsuuteni elokuvat ja videopelit, jotka ovat
muovanneet maailmankuvaani ja kietoutuneet osaksi muistiani. Näitä audiovisuaalisia kokemuksia ei voi
erottaa todellisista muistoista, vaan ne elävät rinnakkain ja vaikuttavat siihen, miten koen maailman.
Puran tätä teemaa Jean Baudrillardin hyperrealismin ja Mark Fisherin hauntologian kautta, jotka auttavat
ymmärtämään todellisuuden ja simulaation sekoittumista sekä menneisyyden kuvastojen jatkuvaa läsnäoloa.
Peilaan työskentelyäni myös Pierre Huyghen ja Dineo Seshee Bopapen praktiikan kautta. Huyghen teoksissa
teos ja todellisuus sulautuvat yhteen, ja sattuma on osa prosessia. Bopapen installaatioissa maa-aineksen
luoma aistillinen kerros – tuoksu ja tuntemus – luo voimakkaan immersiivisen kokemuksen.
Bopape näkee maa-aineksen ylisukupolvisen muistin kantajana ja menneiden vastarinnan tekojen muistamisen
välineenä.
Reflektoin työskentelyprosessiani ja pohdin, kuinka teoksen merkitykset muotoutuvat tekemisen aikana.
Samalla kyseenalaistan, onko teosten kielellinen avaaminen tarpeellista vai onko kokemus vahvimmillaan
ilman sanallista tulkintaa.