Eräs jäljestys; maalauksitse, toisin ja sivumennen
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Kuvataiteen maisterin opinnäytteeni muodostui taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Taiteellinen osuus toteutui Kuvan Kevät -näyttelyssä, jossa esitin kolme maalausta ja yhden veistoksen. Näyttely oli esillä 17.5.-15.6.2025 ja se pidettiin Kuva/Tila galleriassa Helsingissä. Esitetyt maalaukset leikittelivät mediumin perinteiden kanssa, kun taas veistos suhteutui näyttelytilaan jääden tarkoituksella lähes huomaamattomaksi. Kaikki teokset liikkuivat ironian ja vilpittömyyden välitilassa pyrkien olemaan yhtä aikaa vinoilevia ja rehellisiä. Kysyin, teoksitse, mikä riittää, että taiteen määritelmä täyttyy ja mitä voi kokea vain tietyn välineen tai mediumin kautta.
Kahdessa maalauksessa hyödynsin rakennustelineitä suojaavia kankaita, jotka löysin joutomailta ja jätteistä. Etsin epätavallisilla materiaaleilla jotain ennennäkymätöntä ja annoin siten jo olemassaolevien jälkien, värien ja merkkien puhua. Ajatus kytkeytyi appropriaatiotaiteen perinteeseen, jossa löydetty toimii uudella tavalla, kuten isomman maalauksen spraymaalin jäljet, jotka eivät olleet minun itse tekemiäni. Materiaalien luonne muuttui maalaustaiteen kontekstin takia. Yksi maalauksista oli kokonaan vailla kangasta. Se oli löydetyistä papereista ja metallinpaloista muodostunut sommitelma, joka saattoi kytkeytyä tarkkasilmäiselle katsojalle näyttelyn ulkopuolella olevaan sillan kaiteeseen. Niitit muuttuivat itsenäisiksi eleiksi, kun maalia tai kangasta ei ollut. Kehys piti teoksen nipin napin maalaustaiteen piirissä. Kaikkien teosten suhde ympäröivään tilaan oli enemmän tai vähemmän ilmeinen. Lähestymistapani kytkeytyy laajempaan kysymykseen siitä, miten taide tekee näkyväksi maailman piilossa olevia kerroksia ja rakenteita. Materiaalien oma historia haastaa perinteisen tekijyyden ja intentionaalisuuden käsitteet.
Opinnäytteeni kirjallinen osa jakautuu kahteen osaan. Jälkimmäinen osa on teoreettisempi ja se nojaa erityisesti Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiseen lähestymistapaan. Osiossa käsittelen mm. teosten suhdetta ruumiiseen, piirtämisen luonnetta, materiaalikeskeistä työskentelyä, suhtautumista tyhjään tilaan, sekä teosten paikkasidonnaisuutta. Tyhjyyden teema kulkee läpi koko työn, vaikka tarkastelenkin sitä varsin lyhyesti länsimaisen ja itämaisen tradition kautta sille varatussa omassa kappaleessa. Lisäksi olen mahduttanut loppuun heideggerilaista pohdintaa kielestä, hiljaisuudesta ja nimeämisestä. Nämä ongelmat liittyvät taiteellisen työskentelyn laajempiin filosofisiin kysymyksiin.
Kirjallisen opinnäytteen ensimmäisessä osassa etsin uutta tapaa kirjoittaa taiteen tekemisen ja kokemisen välimaastosta kutoen yhteen kokeellista ja suoraa ilmaisua. Pyrin kokeellisuuteen, jossa kielennän taiteen tekemistä ja kokemista tarkoituksellisen kielikeskeisesti. Kuvataiteen kirjallinen opinnäyte on konventio muiden joukossa, ja tämä on kuvataiteellista työskentelyäni sivuava tapa tehdä hiekkalaatikko sen keskelle – kokeillakseni, mitä se kestää. Osio toimii ikään kuin performatiivisena eleenä, jossa kokeellinen kieli hakee tapoja kielentää sitä, mikä tavallisesti jää kielen ulottumattomiin taidetta kokiessa. Kirjallisen osan jälkimmäinen puoli on niin ikään pakollinen osoitus siitä, että osaan pysyä asiassa eli kirjoittaa myös suoraa ja karkeaa puhetta taiteestani. Kaunokirjallisempaa kirjoitusta kuvataiteista näkee lähinnä kirjallisuudessa itsessään, joten pidän tärkeänä irrotella tehdäkseni itselleni ja muille helpommaksi kirjoittaa ambivalentimmin ja kielitietoisesti. Kirjoitan näin, jotta minulla olisi vielä mahdollisuus epäonnistua, niin kauan kuin olen vielä tässä opistossa. Tämä on riski. Tämä on opinnäytteeni.