Prosessissa kehittyvä (tupla)suunnittelu : tasapainoilua suunnittelijaroolien välillä
Ladataan...
58.88 MB
Aineisto on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Esittelen tässä tiivistelmässä maisterin opinnäytteeni kirjallisen osan sekä taiteellisen osan pääpiirteet. Tein työn taiteellisena osana
Teatterikorkeakoulussa ensi-iltansa saaneen Varasta tämä esityksen.
Kirjallinen opinnäytteeni käsittelee valo- ja videosuunnittelun tekemistä teatteriesitykseen Varasta tämä esitys, joka sai ensi-iltansa
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Teatterisalissa maaliskuussa 2024. Esitys rakentui metodologiselle lähdölle, jossa kaikki näyttämölle
tuleva materiaali varastettiin jo olemassa olevista esityksistä. Kirjallisessa osassa tarkastelen tätä prosessia valo- ja videosuunnittelijan
näkökulmasta.
Luvussa 2 avaan varastamisen käsitettä taiteen alkuperäisyyteen liittyvän terminologian kautta sekä suhteessa mediatutkija Annette
Markhamin remix-teoriaan. Markhamin kolmivaiheinen malli - sampling, hybridization ja linkage - toimii teoreettisena viitekehyksenä,
jonka kautta tarkastelen esityksen materiaalien kerrostumista ja uusien merkitysten syntymistä. Teoreettisen kehyksen lisäksi esittelen
esityksen materiaalin keräämisen metodin ja esityksen tilasuunnitelman.
Luvussa 3 käyn läpi valo- ja videosuunnittelun prosesseja suhteessa tuotantorakenteeseen esityksen tekemisen eri vaiheissa. Erityistä
huomiota saa tuplasuunnittelun ajallinen hallinta, ohjelmoinnin vaikutus sisältöön sekä valo- ja videomateriaalien keskinäinen suhde
näyttämöllä. Erityistä huomiota saa videomateriaalien kopioimiseen liittyvän prosessin monipolvisuus.
Luvussa 4 teen joitakin havaintoja siitä mitä esityksestä tuli suhteessa metodiin ja prosessiin. Metodin kehittämää esitystä käsittelen
Markhamin teoriaan nojautuen. Valo- ja videosuunnittelun käsittelyssä keskeinen analyyttinen käsitteeni on repsotus. Repsotus ilmenee
rytmisinä nykäyksinä, epätarkkoina spottiosumina ja ohjelmoinnin rosoisuutena. En pidä repsotusta yksinomaan ongelmana vaan osana
esityksen valosuunnittelun kokonaiskieltä.
Lopuksi luvussa 5 pohdin varastamisen metodin vaikutuksia omaan tekijyyteeni ja esteettisiin valintoihini. Prosessin analyysin kautta
esittelen pintapuolisesti joitain mahdollisia tutkintasuuntia, kuinka tulevaisuudessa voisi tehdä tuplasuunnittelua sosiaalisesti kestävästi.
Edellinen pitää sisällään myös tekemisen mielekkyyden suunnittelijan näkökulmasta käsin.