Lavastamisesta : mikä on tarpeeksi – kestävää?
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
Tiivistelmä
Tässä maisterin opinnäytteen kirjallisessa osiossa pohdin sitä, miten voisin lavastajana
pyrkiä toimimaan ekologisesti kestävämmin. Kysymys on monimutkainen ja monitasoinen
– se kietoutuu niin estetiikkaan, yhteiskunnan rakenteisiin kuin työhyvinvointiinkin.
Kysymyksen laajuuden vuoksi tarkoituksenani ei ole löytää yhtä selkeää
vastausta kestävämpään työskentelyyn ja lavastussuunnitteluun vaan arvioida sitä,
mitä olen opiskeluaikanani tehnyt ja oppinut sekä miten toivottavasti voin tulevaisuudessa
hyödyntää keräämiäni tietoja.
Lähtökohtana kirjalliselle osiolle toimivat pohdintani omasta estetiikastani sekä
esteettisten mieltymysteni kietoutumisesta lavastamiseen. Lisäpontimena toimivat
havaintoni opinnäytteeni taiteellisen osan, Keijukaisen äiti -produktion, suunnittelu-
ja valmistusprosessista. Produktiota raamittivat tiukahko aikataulu, pieni budjetti
ja esitystilana toiminut suojeltu Suomenlinnan Paarlastihuone. Prosessi sai minut
kyseenalaistamaan ajatuksiani siitä, mitä ajattelen lavastamisen olevan. Perinteisesti
ajatellen lavastajan työ on liittynyt materiaalin tuottamiseen ja siksi mietin, rajoittaako
huoleni maapallon kestokyvystä sitä, minkä näköisiä tai tyylisiä lavastuksia voisin
suunnitella.
Etsin tietoa estetiikasta liittyen ympäristökysymyksiin ja referoin löytämiäni erilaisia
tapoja lähestyä ekologisesti kestävämpää suunnittelua niin ajatustasolla kuin käytännössä.
Ymmärsin, että taiteen tekijänä olen vastuussa valinnoistani myös ekologisesta
näkökulmasta, mutta toisaalta taiteella itsellään on myös itseisarvo. Hahmotin, että
tärkeintä olisi miettiä esityksen ympäristövaikutuksia etukäteen ja siihen pitäisi pystyä
varaamaan riittävästi aikaa. Ei ole olemassa jotain tiettyä ekologisesti kestävämpää
estetiikkaa, mutta voisi olla paikallaan miettiä tarkemmin esimerkiksi sitä, millä perusteella
valitsee materiaaleja lavastukseen.
Tajusin myös, että vierailevana lavastajana työelämässä muun muassa teosten ja
näyttämön koko sekä ulkoa määritellyt aikataulut vaikuttavat siihen, miten helppoa
tavoitteisiin on päästä.
Opinnäyteprosessin aikana keräämäni tiedon valossa kestävämmän suunnittelun
yhtenä tärkeänä ja helpoimmin lähestyttävänä lähtökohtana on miettiä mahdollisimman
tarkkaan teoksessa käytettävien materiaalien elinkaari, käyttää mahdollisimman
paljon olemassa olevia ja kierrätettyjä aineksia sekä pohtia koko työryhmässä, mikä
on tarpeeksi ja riittävää juuri tässä esityksessä. Myös omasta jaksamisestaan on syytä
huolehtia.