Lavastamisesta : mikä on tarpeeksi – kestävää?

Abstract

Tässä maisterin opinnäytteen kirjallisessa osiossa pohdin sitä, miten voisin lavastajana pyrkiä toimimaan ekologisesti kestävämmin. Kysymys on monimutkainen ja monitasoinen – se kietoutuu niin estetiikkaan, yhteiskunnan rakenteisiin kuin työhyvinvointiinkin. Kysymyksen laajuuden vuoksi tarkoituksenani ei ole löytää yhtä selkeää vastausta kestävämpään työskentelyyn ja lavastussuunnitteluun vaan arvioida sitä, mitä olen opiskeluaikanani tehnyt ja oppinut sekä miten toivottavasti voin tulevaisuudessa hyödyntää keräämiäni tietoja.

Lähtökohtana kirjalliselle osiolle toimivat pohdintani omasta estetiikastani sekä esteettisten mieltymysteni kietoutumisesta lavastamiseen. Lisäpontimena toimivat havaintoni opinnäytteeni taiteellisen osan, Keijukaisen äiti -produktion, suunnittelu- ja valmistusprosessista. Produktiota raamittivat tiukahko aikataulu, pieni budjetti ja esitystilana toiminut suojeltu Suomenlinnan Paarlastihuone. Prosessi sai minut kyseenalaistamaan ajatuksiani siitä, mitä ajattelen lavastamisen olevan. Perinteisesti ajatellen lavastajan työ on liittynyt materiaalin tuottamiseen ja siksi mietin, rajoittaako huoleni maapallon kestokyvystä sitä, minkä näköisiä tai tyylisiä lavastuksia voisin suunnitella.

Etsin tietoa estetiikasta liittyen ympäristökysymyksiin ja referoin löytämiäni erilaisia tapoja lähestyä ekologisesti kestävämpää suunnittelua niin ajatustasolla kuin käytännössä. Ymmärsin, että taiteen tekijänä olen vastuussa valinnoistani myös ekologisesta näkökulmasta, mutta toisaalta taiteella itsellään on myös itseisarvo. Hahmotin, että tärkeintä olisi miettiä esityksen ympäristövaikutuksia etukäteen ja siihen pitäisi pystyä varaamaan riittävästi aikaa. Ei ole olemassa jotain tiettyä ekologisesti kestävämpää estetiikkaa, mutta voisi olla paikallaan miettiä tarkemmin esimerkiksi sitä, millä perusteella valitsee materiaaleja lavastukseen.

Tajusin myös, että vierailevana lavastajana työelämässä muun muassa teosten ja näyttämön koko sekä ulkoa määritellyt aikataulut vaikuttavat siihen, miten helppoa tavoitteisiin on päästä.

Opinnäyteprosessin aikana keräämäni tiedon valossa kestävämmän suunnittelun yhtenä tärkeänä ja helpoimmin lähestyttävänä lähtökohtana on miettiä mahdollisimman tarkkaan teoksessa käytettävien materiaalien elinkaari, käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia ja kierrätettyjä aineksia sekä pohtia koko työryhmässä, mikä on tarpeeksi ja riittävää juuri tässä esityksessä. Myös omasta jaksamisestaan on syytä huolehtia.