Rajaa hakua

 
Hakuohje

Taju

Taju on Taideyliopiston avoin julkaisuarkisto. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteita, julkaisusarjoja, oppimateriaaleja sekä digitoituja nuotteja, äänitteitä ja konserttitallenteita. Osa aineistosta on vapaasti saatavissa (Open Access) ja osa on käytettävissä vain kirjaston Taju-työasemilla. Jotkin aineistot ovat myös käytettävissä Taideyliopiston tunnuksilla.

Kokoelmat

Näytetään 1 - 10 / 10

Viimeksi tallennetut

Vocal Painting kuoroimprovisoinnin välineenä
Mäkiranta, Tuuli (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025)
opinnäyte (maisteri)
Maisterintutkielmani tarkastelun kohteena oli Vocal Painting (VOPA). Se on Jim Daus Hjernøen kehittämä kuoromusiikkiin sovellettu merkkikielistö, jonka avulla kuoronjohtaja voi kommunikoida sanattomasti laulajille haluttuja musiikillisia määreitä, kuten äänenvoimakkuutta ja nuottien pituuksia. VOPA pohjautuu Walter Thompsonin luomaan, poikkitaiteelliseen Soundpainting -merkkikielistöön. VOPAn tavoitteena on mahdollistaa musiikin luominen reaaliaikaisesti yhdessä kuorolaisten kanssa. Johtaja voi joko esittää musiikilliset ideat itse tai antaa tilaa kuorolaisten improvisoinnille. Tutkimukseni tarkasteli kuorolaulajien kokemuksia VOPA-menetelmästä, keskittyen etenkin kokemuksiin improvisaatiosta ja osallisuudesta menetelmän yhteydessä. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Minkälaisia kokemuksia kuorolaulajilla on Vocal Painting -menetelmästä osana kuorotoimintaa? 1.1. Millaisia kokemuksia laulajilla on menetelmän käytöstä koskien improvisointia? 1.2. Millaisia kokemuksia laulajilla on menetelmästä suhteessa osallisuuteen? Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen Soundpainting-menetelmää ja sen pohjalta kehitettyä Vocal Painting -menetelmää, ryhmä- ja kuoroimprovisaatiota sekä osallisuuden osa-alueita kuorotoiminnassa. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus. Keräsin aineiston haastattelemalla kolmea laulajaa, jotka olivat osallistuneet Vocal Painting -menetelmää hyödyntävään kuorotoimintaan vähintään vuoden ajan. Analysoin aineiston laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittavat, että VOPA on hyödyllinen työväline kuorolaisten musiikillisten taitojen kehittämiseen. Se sopii erityisesti rytmin ja harmonian hahmottamiseen sekä kuulonvaraiseen oppimiseen. Kuorolaulajat kokivat menetelmän käytön edistäneen sekä kuoron toimintaa, että laulajien musiikillista kehitystä. Lisäksi VOPAn koettiin vahvistaneen kuoron yhteisöllisyyttä. Toisaalta menetelmän käyttö herätti myös haasteita, kuten häpeän ja eriarvoisuuden kokemuksia, eikä musiikillisen luomisen vastuutehtävät jakautuneet tasaisesti kuoron sisällä. VOPA tarjosi mielekkään lähestymistavan improvisaatioon, mutta turvallisen luomistilan varmistamiseksi, kuoronjohtajan rooli koettiin keskeiseksi. Tulokset viittaavat siihen, että VOPA sisältää osallisuutta vahvistavia elementtejä, mutta samalla siihen liittyy riskejä toimijuuden kokemuksen rajoittumiselle. Kuoronjohtajan vastuulla on tasapainottaa tätä jakamalla luovaa valtaa ja vastuuta kuorolaisille. Koska VOPAsta ei juurikaan ole aikaisempia tutkimuksia, tutkielmani on etenkin aiheen näkökulmasta merkityksellinen musiikkikasvatuksen ja sen tutkimuksen kentällä.
Suuren tyylin jäljillä : Näkökohtia Max Regerin teoksen Phantasie über den Namen B–A–C–H, op. 46/1 esittämiseen
Vikki, Elisa (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025)
opinnäyte (maisteri)
Tämä tutkielma käsittelee Max Regerin urkuteoksen Phantasie über den Namen B–A–C–H, op. 46/1, esittämistä. Tavoitteena on löytää näkökulmia esittäjän harjoittelu- ja esittämisprosessissa esiin nouseviin kysymyksiin ja havainnoida, miten esittäjän tekemät ratkaisut vaikuttavat teoksen soivaan muotoon. Tutkimuksessa lähestytään esittäjän kohtaamia kysymyksiä musiikkianalyyttisesti ja kahta esimerkkiesitystä analysoimalla. Tutkimuksen analyysi toteutetaan esittäjän näkökulmasta, ja analyysi on vuorovaikutuksessa esittämisen kanssa. Analysoitavat esitykset ovat Karl Richterin ja Martin Sanderin. Tutkimus rakentuu teoksen taustaan tutustumisesta sekä kolmesta analyyttisesta kysymyksestä, jotka liittyvät rajakohdan muodostumiseen, B–A–C–H-motiivin eri rooleihin teoksessa sekä ekspressioon. Näistä aihepiireistä analysoidaan esimerkkitapauksia, ja havaitaan, että niihin kaikkiin liittyy monitulkintaisuutta ja kerroksellisuutta, joka edellyttää esittäjältä valintoja. Esimerkkiesitykset tulkitsevat näitä kohtia kahdella hyvin erilaisella tavalla ja muodostavat teoksesta siten kaksi toisistaan poikkeavaa kokonaishahmoa. Tutkimus osoittaa, että teoksessa on lukuisia tulkintavaihtoehtoja, jotka rakentuvat sen mukaan, mitä parametria painotetaan tai mitä kerrosta tekstuurista nostetaan esiin. Tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että esittäjän tekemät ratkaisut vaikuttavat ratkaisevasti teoksen analyyttiseen tulkintaan ja hahmottumiseen.
Kohti kokonaisvaltaisempaa taidepedagogiikkaa : monitaiteisten opettajien näkökulmia musiikin ja draaman integrointiin ja tavoitteisiin
Pollari, Sara (2025)
opinnäyte (maisteri)
Tutkimus tarkastelee taiteidenvälistä integrointia erityisesti musiikin ja draaman näkökulmasta sekä avaa keskustelua holistisen taidepedagogiikan ympärillä. Aihetta lähestytään taiteidenvälisen integroinnin ja holistisen kasvatusajattelun näkökulmista. Holistinen kasvatus tähtää ihmisen kokonaisvaltaiseen kasvuun, ja integrointia pidetään holistisen kasvatuksen edellytyksenä. Taiteidenvälisyys hahmotetaan tutkimuksessataidepedagogisena integrointina. Holistinen taidepedagogiikka on synteesi taide-, musiikki- ja draamapedagogiikasta sekä holistisesta kasvatusajattelusta. Tutkimuksessa kehitelty holistisen taidepedagogiikan malli tarkastelee pedagogista tavoitteenasettelua viiden lähestymistavan (aihe, yksilö, ryhmä, yhteiskunta ja maailma) kautta ja toimii tutkimuksessa haastatteluaineiston analyysityökaluna. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, johon haastateltiin kolmea sekä musiikin että draaman opettamiseen kelpoista opettajaa. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitä haastatellut opettajat kertovat musiikin ja draaman eroista? 2. Mitä haastatellut opettajat kertovat musiikin ja draaman integroinnista, taiteidenvälisyydestä ja monitaiteisuudesta? 3. Millä tavoin holistisen taidepedagogiikan tavoitteet ilmenevät haastateltujen opettajien taidepedagogisissa näkemyksissä? Haastateltujen opettajien toiminnassa taideaineiden integrointi on luonnollinen osa omaa ammatillisuutta ja pedagogisia käytäntöjä. Heidän kuvauksensa pedagogisista käytännöistä osoittivat, että musiikilla ja draamalla on paljon kohtauspintoja mutta myös eroja. Opettajien näkemykset taidepedagogiikan tavoitteista olivat hyvin laaja-alaisia ja monin tavoin linjassa tässä tutkimuksessa hahmotellun holistisen taidepedagogiikan kanssa. Haastatteluissa esiin nousi tavoitteita suhteessa kaikkiin tässä tutkimuksessa nimettyihin pedagogisiin lähestymistapoihin: aiheeseen, yksilöön, ryhmään, yhteiskuntaan ja maailmaan. Erityisen paljon tavoitteita mainittiin yksilön kokonaisvaltaiseen kasvuun ja erilaisiin sosiaalisiin taitoihin liittyen.
”ARKI! ARKI! ARKI! LEIKKI! LEIKKI! LEIKKI!" : Tarpeista huolehtiminen osana taiteellista työskentelyä
Raitanen, Paula (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025)
opinnäyte
Tämä kirjallinen projektityö on osa maisterin opinnäytettäni, johon kuului projektin lisäksi maisterikonsertti "Luottamuskirjeet" (2024). Projekti liittyy maisterikonsertin valmisteluprosessiin ja sen tavoitteena oli selvittää, miten teen taidetta, millaisia olosuhteita taiteeni tekeminen edellyttää ja miten sopivat olosuhteet voi saada aikaan. Käsittelen työssäni arkea, tarpeita ja hyvinvointia myös laajemmin kuin vain taiteen tekemisen näkökulmasta. Toteutin projektin taiteellisen tutkimuksen keinoin dokumentoimalla taiteellista työskentelyäni ja sitä haittaavia ja tukevia tekijöitä, tarkastelemalla havaintojani ja muokkaamalla toimintaani niiden perusteella. Työni keskeisintä aineistoa ovat olleet konserttia edeltäneen vuoden aikana pitämäni työskentelypäiväkirja sekä konsertin kappaleiden ja tekstien luonnokset. Myös työskentelyprosessi itsessään on toiminut projektissa paitsi menetelmänä, myös aineistona ja lopputuloksena. Projektin myötä aloin hahmottaa arjesta ja perustarpeista huolehtimisen tärkeänä osana taiteellista prosessiani ja kehitin uusia rutiineja sekä työskentelyn ja työhön ryhtymisen tapoja. Omaksuin myös entistä laajemman käsityksen siitä, millainen toiminta voi olla taiteen tekemistä ja millaista materiaalia voi käsitellä taiteena. Projektin aikana tekemäni havainnot kannustavat myös laajempaan keskusteluun arjen roolista taiteellisessa toiminnassa sekä opiskelu- ja työhyvinvoinnin ylläpitämisestä.
Argumentoida vai ei? : Argumentoinnin opettamisen toteutuminen korkeakoulun klassisen pianonsoiton opetuksessa
Tiihonen, Emma (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2025-05-30)
opinnäyte
Seminaarityössäni tutkin argumentoinnin opettamisen toteutumista korkeakoulun klassisen pianonsoiton opetuksessa. Halusin tutkia juuri tätä aihetta, koska itse huomasin korkeakouluopintojeni alkuvaiheessa puutteita argumentointitaidoissani, ja kysyttyäni sain silloiselta piano-opettajaltani apua argumentoinnin ja sanallistamisen kehittämiseen. Aiheesta oli hyvin vähän tutkimuskirjallisuutta, joten halusin tutkia asiaa kirjallisuuskatsauksen ja haastattelututkimuksen muodossa. Tutkielma keskittyi argumentoinnin hyödyntämiseen opetusmenetelmänä sekä opettajan ja oppilaan vuorovaikutukseen pianotunneilla argumentoinnin saralla. Toivoin vastauksia kahteen tutkimuskysymykseen: kuinka argumentoinnin opettaminen toteutuu pianotunneilla, ja miten opettaja suhtautuu oppilaan argumentointiin tunneilla. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostivat konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen ja argumentointiin liittyvä lähdekirjallisuus, sekä haastattelututkimuksesta kerätty vastausmateriaali. Haastattelu toteutettiin fokusryhmän teemahaastatteluna. Haastateltava kolmen hengen fokusryhmä koostui klassista pianonsoittoa korkeakoulussa viimeisen kolmen vuoden aikana opiskelleista henkilöistä. Haastattelun teemat keskittyivät opettajan toimintaan argumentoinnin opettamisen mahdollistamisessa, sekä opiskelijan havaintoihin ja kokemuksiin soittotuntien argumentointiin liittyvistä tapahtumista. Kiinnostuksen kohteena oli myös, mitkä muut tilanteet tai asiat olisivat haastateltavien kokemusten perusteella hyödyllisiä argumentoinnin oppimiselle. Tutkielmani tulokset osoittivat, että pianonsoiton korkeakouluopiskelijat kokivat oppineensa argumentointitaitoja tehokkainten muissa konteksteissa kuin itse pianotunneilla. Opettajat olivat haastattelututkimuksen tulosten perusteella toivottua epäaktiivisempia vastavuoroisen keskustelun luomisessa ja oppilaan ajattelun haastamisessa.